Päihdehoitoon hakeutuminen ei ole vain ihmisestä itsestään kiinni
Päihteiden käyttö ja riippuvuus ovat hyvin yleisiä rikoksia tekevillä. Vieroitushoitoon pääsyä on nopeutettava ja tarkoituksenmukaiset, laadukkaat päihdepalvelut on turvattava. Sosiaali- ja terveysalalla toimivat ammattilaiset voivat tasa-arvoisella, ennakkoluulottomalla ja leimaamattomalla kohtaamisella vaikuttaa asiakkaiden hoitoon hakeutumiseen, sitoutumiseen ja kokemukseen koko palvelujärjestelmästä.
Vieroitushoitopaikkojen riittävyyteen on otettu kantaa Helsingin kaupunginvaltuustossa. Sosiaali- terveys- ja pelastuslautakunta on todennut, että kaupungin vieroitushoitoa voidaan täydentää tarpeen mukaan myös ostopalveluina. On kuitenkin huolestuttavaa, kuinka nopea palveluihin pääsy ja ulkopuolisten palveluiden ostaminen on vaikeutunut ja vaikeutuu tulevaisuudessa hyvinvointialueiden taloustilanteen kiristyessä. Päihdepalveluiden tarve ei ole lähitulevaisuudessa vähentymässä. Huumeiden käyttö on lisääntynyt pitkällä aikavälillä, ja niitä käytetään keskimääräisesti enemmän juuri Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa.
Päihteet ja riippuvuudet ovat tavalla ja toisellakin rikosten taustalla. Wattu IV -vankiväestötutkimuksen mukaan 87 prosentilla vangeista on todettu elinaikainen päihdehäiriö. Elinaikainen huumeiden käyttöhäiriö oli nuorilla 18–29-vuotiailla yleisempää kuin muilla ikäryhmillä. Huolestuttavaa on, että erityisesti nuoret vangit ovat ilmoittaneet muita ikäryhmiä harvemmin olevansa päihdepalveluiden piirissä.
Kapeat ikkunat, suljetut ovet – tule sellaisena kuin olet?
Hoitoon hakeutumiselle on päihderiippuvuudesta kärsivän elämässä hyvin kapea aikaikkuna.
Tämä näkyy käytännössä usein: jos hoitoon ei pääse muutaman päivän sisällä, on tilanne viikon jälkeen jo radikaalisti muuttunut eikä hoitoon lähteminen tule enää syystä tai toisesta kysymykseen. Pahimmassa skenaariossa ihminen kuolee hoitoa odottaessaan.
Jonotusongelma on Suomessa arkipäiväistä todellisuutta. Ihmiset joutuvat odottamaan apua liian kauan.
Hoitopaikkoja on oltava riittävästi tarpeeseen nähden. Nopea hoitoon pääsy ei kuitenkaan ole ainoa asia, jolla voimme vaikuttaa päihdepalveluihin hakeutumiseen ja niihin sitoutumiseen.
Apua saa, jos sitä osaa pyytää?
Riippuvuus ei synny sosiaalisessa tyhjiössä, kuten ei hoitoon hakeutuminenkaan.
Hyvinvointi on polarisoitunut Suomessa jo usean vuosikymmenen ajan. Vankien elämänlaatu on matalampi kuin muun väestön, vaikka motivaatio ongelmien hoitamiseen on usein erittäin vahvaa.
Yksilöiden elämäntilanteet linkittyvät vuorovaikutteisesti sekä sosiaalisiin että yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja niissä tapahtuviin muutoksiin. Palvelujärjestelmän ja palveluja tarvitsevien ihmisten välillä voi sijaita kuilu, mikä johtaa palveluista pois jättäytymiseen, avun hakemisen viivyttämiseen ja ongelmien salailuun.
Myös stigmalla eli häpeäleimalla on kauaskantoisia seurauksia. Toiseuden leima on sitä vahvempi, mitä enemmän käyttäytymistä pidetään normista poikkeavana. Moni päihderiippuvuutta kokeva kohtaa edelleen vahvaa stigmaa myös ammattilaisten taholta, mikä estää palveluiden piiriin hakeutumisen.
Vaikka ihminen hakeutuisi hoitoon, voi tuki olla tilanteeseen nähden riittämätöntä tai liian lyhytaikaista. Maksusitoumuksia kuntoutukseen myönnetään aivan liian lyhyeksi ajaksi, jolloin ihmisen palaaminen vahingolliseen elämäntapaan on todennäköisempää.
Arvoiltaan kovenevassa yhteiskunnassa eniten viedään usein heiltä, jotka vähiten itselleen vaativat. Siksi meidän tulee vaatia ja vaalia oikeutta hoitoon sitä tarvitseville heidän puolestaan.
Millaista tarinaa luomme ja edustamme?
Hoitoa koskevat käsitykset ja myönteinen suhtautuminen ammattiapuun vaikuttavat asiakkaan muutosvalmiuteen ja subjektiivinen kokemus saadun palvelun tai hoidon laadusta on merkityksellinen myös hoitoon sitoutumisen kannalta.
On erittäin huolestuttavaa, jos tukea tarvitsevat asiakkaat näkevät ”hyvät työntekijät” lähtökohtaisesti poikkeustapauksina. Edustamme jokainen osaltamme asiakkaille paitsi organisaatiota, jossa toimimme, myös koko palvelujärjestelmää. Kohtaamisella ja vuorovaikutuksella missä tahansa sosiaali- tai terveyspalvelussa voimmekin luoda pohjaa asiakkaan avun piiriin hakeutumiselle myös tulevaisuudessa.
Vaikka asiakaslähtöisyys on ammattilaisille yleisesti hyväksytty ideaali, on sen toteutumisessa asiakkaiden kokemuksen mukaan vielä paljon puutteita. Asiakkaan etu tulisikin pitää aina mielessä esimerkiksi ensisijaista hoitoa määriteltäessä.
Asiakkaan kyky tai taito käyttää palveluja ei voi eikä saa olla peruste sille, saako hän palveluja. Meillä ammattilaisilla on tärkeä rooli huolehtia siitä, että asiakas pääsee tarvitsemiensa palveluiden piiriin oikea-aikaisesti.
Millainen riippuvuusymmärrys Sinulla on?
Ammattilaisen on tärkeää tiedostaa omia ennakkoluulojaan ja -asenteitaan, pelkojaan ja oletuksiaan riippuvuuksiin ja päihteitä käyttäviin ihmisiin liittyen sekä lisätä tietoaan näistä teemoista. Ymmärryksemme riippuvuuksista vaikuttaa tapaamme kohdata.
Kun ymmärrämme riippuvuuksia, rikollisuutta ja näiden taustatekijöitä ja hoitokeinoja laajemmin eri näkökulmista, voimme kohdata ihmisen tasavertaisesti, kokonaisuutena päihteiden käytön ja rikollisuuden takana. Kiinnitämmekö huomiotamme enemmän siihen, mikä meitä yhdistää, vai siihen, mikä erottaa? Annammeko ihmisille aidon mahdollisuuden ja luotammeko heidän kykyynsä muuttua?
On tärkeää kiinnittää huomiota myös käsitteisiin, joilla ihmisiä ja ilmiöitä kuvaamme. Esimerkiksi potilas- ja asiakaskertomuksiin tekemillämme kirjauksilla voi olla pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia leimautumisen synnyttäjinä, vahvistajina ja ylläpitäjinä. Asenteemme sekä käyttämämme sanasto ja narratiivi muuttuvat helposti asiakkaan omaksi sisäistetyksi käsitykseksi hänestä itsestään (sisäistetty stigma) ja estävät osaltaan hoitoon hakeutumisen.
Tasavertaisella kohtaamisella ja kunnioittavalla vuorovaikutuksella on aidosti merkitystä, ja se voi olla jopa käänteentekevää. Kohtaamisen tärkein työkalu olemme me itse.
Pyritään siis siihen, että olemme luotettava, turvallinen ja vakaa ihminen kohtaamillemme ihmisille ja aivan erityisesti heille, joiden kohtaaminen voi tuntua jollain tapaa haastavalta tai jotka ovat mielikuvissamme asettuneet ”hankaliksi tapauksiksi”. Yritetään nähdä pintaa syvemmälle. Millaisia ajatuksia Sinulle alla olevasta tekstistä herää? Käytätkö kenties itse siinä esiintyvää sanastoa, tai tunnistatko itsessäsi mahdollisesti piileviä ennakkoluuloja?
Mulla on ystävä joka on ”nisti”
Sil roikkuu kaulassaan kultainen risti
Vaikka aina opetettu olemaan kiltisti
Huumeet sen polvilleen anomaan pisti
Ja mulla tekis mieli sitä ravistaa
Niin kauan että se ne jauheensa
Tuulen mukaan karistaa
Aamuisin silmiään ja sieluaan aristaa
Mulla on lapsi joka on ”narkki”
Se konflikteja koulun pihal koko nuoruutensa kartti
Teki kaiken oikein ollakseen skarppi
Nyt rauhoittavat joka päivänsä startti
Ja mulla tekis mieli auttaa
Parantaa se kauttaaltaan
Tehdä jotain mikä havauttaa
Lupaan viedä vaikka ruokakauppaan
Mulla on kumppani joka on ”nitku”
Sen haaveet alkaa aina sanoilla ”sit ku”
Sit ku tilanne on hoidon myötä vakaa
Niin ehkä sit ei enää tarvitse itseään salaa
Unelmoin siitä etten tarvii enää kamaa
En oo koskaan tarkoittanut mitään pahaa
Ja mulla tekis mieli sen asioihin puuttua
Totaalisesti raivostuu ja suuttua
Sanoo et tän tilanteen on vittu pakko nyt muuttua
Et voi tohon samaan jamaan loppuelämäkses juuttua
Mulla on sisko joka on ”pirihuora”
Sen polku ei oo todellakaan ollut suora
Kyynärtaipeisiinsa tarttunut on elämästä kuona
Ei itselleen osannut
Ikinä arvostusta suoda
Kantaa aina vain lapsestaan huolta
Ja mulla tekis mieli huutaa
Kun välil tuntuu etten pysty tekee muutkaan
Vähissä ne, jotka pitää heidän puoltaan
Useimmat vain törkeit nimityksii suustansa suoltaa
Ja vain vaivoin tätä suruu välil siedän
Oon nähnyt liian monta hyvää ihmistä
Huumeiden vievän
Lähteet:
Havukainen, Pälvi, Pasanen, Anna-Mari, Honkalampi, Kirsi, Saarinen, Pirjo & Saari, Juho 2017. Huumeita suonensisäisesti käyttävien terveysneuvontapisteen asiakkaiden muutosvalmius ja siihen vaikuttavat tekijät. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 54 (1). 18–29. https://doi.org/10.23990/sa.60617.
Helsingin kaupunginvaltuusto. Päätöksenteko. Valtuustoaloite, vieroitushoitopaikkojen lisääminen. Diaarinumero HEL 2023-012251. https://paatokset.hel.fi/fi/asia/hel-2023-012251?paatos=9c0f7cba-3725-4b0e-8904-97a7cd7db9d6
Karhunen, Maria & Orjasniemi, Tarja 2024. Palvelujärjestelmien toiseutta tuottavat rakenteet huumeita käyttävien asiakkuudessa – Rakenteellisen sosiaalityön näkökulma. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 32 (2). 114–131. https://doi.org/10.30668/janus.128877.
Lehtonen, Lasse, Hiilamo, Heikki, Erhola, Marina, Arajärvi, Pentti, Huttunen, Jussi, Kananoja, Aulikki, Kekomäki, Martti, Pohjola, Anneli, Tainio, Hanna, Lillrank, Paul, Saxell, Tanja, Silander, Katariina & Vartiainen, Pirkko 2018. Valinnanvapaus sote-uudistuksessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 55. 78–87. https://doi.org/10.23990/sa.69227.
THL 2023. Rautanen, Mika, Harald, Kennet & Tyni, Sasu (toim.) Vankien terveys ja hyvinvointi 2023. Wattu IV -vankiväestötutkimus. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/147958/URN_ISBN_978-952-408-148-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y
THL 2024. Jätevesitutkimus: väestötason huumeiden käyttö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päivitetty 15.10.2024. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/jatevesitutkimus