Asunnottomana vapautuva romani kohtaa monenlaisia haasteita
Asunnottomien yö 17. lokakuuta nostaa esiin asunnottomuuden kasvun Suomessa teemalla ”Ei kotia, ei turvaa”. Vaikka hallitus pyrkii poistamaan pitkäaikaisasunnottomuuden, asunnottomuus uhkaa yhä useampia ryhmiä, kuten opiskelijoita, pienituloisia, lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Vuonna 2024 vailla suojaa yöpyvien määrä nousi 50 prosenttia, ja häätöjen määrä kasvoi merkittävästi. Asunnottomuus aiheuttaa syvää turvattomuutta, ja sen seuraukset näkyvät koko yhteiskunnassa – myös julkisten tilojen turvallisuuden tunteessa. Koti on ihmisarvoisen elämän perusta, ja asunnottomuus on ennen kaikkea rakenteellinen, ei yksilön epäonnistuminen.
Kun vankilan portti aukeaa
Vankilasta vapautuminen on aina elämän taitekohta, jota odotetaan, toivotaan, jännitetään tai jopa pelätään. Monelle se merkitsee uuden mahdollisuuden rakentaa arkea rikoksettomasti, löytää työtä ja paikka yhteiskunnassa. Mutta mitä tapahtuu, kun vankilan portit sulkeutuvat takana eikä edessä ole kotia, johon palata? Entä jos taustalla on vielä – tårta på tårta, stigma på stigma – moninkertaista stigmaa, kuten romanitausta, joka voi lisätä esteitä ja kaventaa mahdollisuuksia?
Äskettäin järjestetyssä Vapautuvien asumisen yhteistyöiltapäivässä käsiteltiin romanien asunnottomuutta ja asumisen käytäntöjä. Rikosseuraamuslaitoksen Stiina Aho kuvasi, kuinka jo vankilassa valmistautuminen vapautumiseen on haasteellista: yhteydenpito ulkomaailmaan voi olla vaikeaa, asiakirjoja puuttuu ja tulevaisuus on usein epävarma. Kun paperit eivät ole kunnossa, asuntohakemukset kariutuvat helposti. Moni jää osaksi niin kutsuttua “pyöröovi-ilmiötä” – vankilasta vapautuminen ilman kotia johtaa takaisin asunnottomuuteen ja usein myös takaisin vankilaan.
Syrjintä ja kulttuuriset esteet moninkertaistavat riskit
Romanivähemmistö kohtaa Suomessa edelleen syrjintää arjen tasolla. Vuokra-asuntoa hakeva romani voi jäädä ilman vastausta, vaikka kriteerit täyttyisivät. Nimen, ulkonäön tai taustan perusteella tapahtuva näkymätön karsinta sulkee ovia.
Lisäksi romanikulttuuriin liittyvät erityispiirteet, kuten väistämisvelvollisuus, voivat vaikeuttaa tilannetta. Esimerkiksi perhe ei voi muuttaa alueelle, jossa rikoksen uhrin sukua asuu – kunnioituksesta ja konfliktien välttämiseksi. Toisinaan väistämisvelvoitetta voidaan käyttää väärin ja se muuttuu asunnon saantia estäväksi tekosyyksi. Myös suvun sisäiset ristiriidat, kuten koston pelko, voivat estää muuttamisen tiettyihin paikkoihin.
Samalla suomalainen yhteiskunta ottaa monin tavoin huomioon romanikulttuurin erityispiirteitä. Romanifoorumin edustajat korostivat webinaarissa haluaan toimia sillanrakentajina – vähentää vastakkainasettelua ja auttaa viranomaisia ymmärtämään, missä kohdin kulttuuriset normit on syytä huomioida ja missä kohdin ne voivat kääntyä esteiksi.
Romaninaiset erityisen haavoittuvassa asemassa
Naisten Kulman edustaja Katriina Roth toi keskusteluun romaninaisten ja perheiden kokemukset. Haasteet kasautuvat: päihteiden sekakäyttö, väkivalta, lasten sijoitukset, vuokravelat ja ylisukupolvinen kuormitus. Kun turvaa ei ole, asunnottomuus voi jäädä pysyväksi tilaksi.
Erityisen vaikeita ovat tilanteet, joissa asuntotarjouksissa ei huomioida kulttuurisia perinteitä. Esimerkiksi vanhempien yläpuolella asuminen on romanikulttuurissa mahdoton ajatus, mutta tätä ei aina ymmärretä asuntopolitiikassa. Moni perhe joutuu siksi kieltäytymään tarjotuista asunnoista.
Naiset ovat myös turvattomassa asemassa hätä- ja kriisimajoituksissa, joissa ei aina pystytä takaamaan sukupuoliturvallisuutta. Lisäksi vuokrasopimusten hallinta voi jäädä epäselväksi: jos asunto on vain toisen nimissä ja parisuhde kariutuu, toinen osapuoli voi joutua kadulle. Roth korosti pitkäjänteisen asumissuunnittelun merkitystä – ettei elämä muodostuisi sarjaksi pakkomuuttoja ja velkakierteitä.
Mitä tarvitaan muutokseen?
- Webinaarin keskustelut ja kokemukset vahvistavat sen, että ratkaisut ovat mahdollisia, mutta ne vaativat yhteiskunnallista tahtoa:
- Asunto heti vapautuessa: ilman osoitetta ei ole todellista mahdollisuutta aloittaa uutta elämää.
- Syrjinnän kitkeminen: vuokranantajien ja viranomaisten on tunnistettava piilevät esteet ja puututtava niihin.
- Kulttuurisensitiiviset palvelut: luottamus syntyy kohtaamisesta, jossa romaniyhteisön arvoja ja tapoja kunnioitetaan.
- Turvalliset ja mahdollisimman pysyvät asumisratkaisut.
- Yhteisön oma ääni esiin: romaniyhteisön sisäinen työ – arvojen näkyväksi tekeminen, tunteiden käsittely ja ristiriitojen sovittelu – antaa välineitä muutokseen.
Yhteiskunnan vastuulla
Vapautuminen ei saa olla hyppy tyhjyyteen. Jokaisella on oikeus kotiin, ihmisarvoon ja mahdollisuuteen aloittaa uudelleen – myös romanilla, joka astuu ulos vankilan portista ilman osoitetta. Kyse ei ole vain yksilön vaan koko yhteiskunnan vastuusta: annammeko toisen mahdollisuuden, vai sysäämmekö takaisin syrjäytymisen kierteeseen?
Asunnottomien yön viesti ja Vapautuvien asumisen yhteistyöiltapäivän keskustelut osoittavat samaan suuntaan: asunnottomuus ei ole yksilön epäonnistuminen, vaan yhteiskunnan rakenteiden haaste. Ja juuri siksi ratkaisut löytyvät vain yhdessä – viranomaisten, järjestöjen ja yhteisön omasta työstä.