Tavallinen elämä koukuttaa
Harri oli pirikoukussa lähes 30 vuotta. Harri opiskelee nyt unelmiensa ammattiin prätkämekaanikoksi.
Sörkän vankilassa istuessaan Harri alkoi miettiä, minkälaista olisi elää ilman päihteitä ja rikoksia. Vankilasta vapauduttuaan Harri jätti huumeet ja alkoi opetella tavallista elämää. Viime syksynä Harri pääsi KRIS:n Valmiuksia työelämään hankkeeseen. Syksyllä Harri jatkaa opintojaa valmistuakseen unelmiensa ammattiin pienkone- ja moottoripyörämekaanikoksi.
Harri on tullut jo hyvissä ajoin ennen sovittua haastatteluaikaa KRIS-Helsingin toimintakeskukseen. Viimeisen vajaan vuoden aikana Harri ei ole myöhästynyt kertaakaan tapaamisesta, työharjoittelusta, koulusta tai kuntoutusryhmästä.
Toisin oli vielä parisen vuotta sitten. Harrin aikatauluja ja päivärytmiä säänteli tuolloin amfetamiini.
Koviin aineisiin Harri siirtyi täysi-ikäisenä, mutta päihdeura alkoi jo 11-vuotiaana.
“Asuttiin Maunulassa Helsingissä. Samassa talossa asui kaverini, jonka kanssa päädyimme niin sanotusti piireihin, joilta sitten saatiin ostetuksi viinaa, tupakkaa ja pilveä”, Harri muistelee lapsuuttaan.
Vapaata kasvatusta 70-luvun malliin
Harri sanoo lapsuudenkotinsa olleen melko tavallinen. Vanhemmat olivat niin sanottuja kunnon ihmisiä, kävivät töissä, eivät juopotelleet tai käyttäneet huumeita. Tosin Harri kuopuksena sai tulla ja mennä hyvin vapaasti eikä hänen tekemisiinsä juurikaan puututtu.
“Kyllä me tehtiinkin kolttosia. Poliisit tulivat tutuiksi varmaan jo ollessani kymmenen ikäinen. Koulusta lintsattiin niin että poissaolotunteja kertyi huomattavasti enemmän kuin läsnäoloja. Läksyjä en tehnyt ikinä. Ei siihen paljon puututtu, opettajat ja reksi olivat kai tyytyväisiä kun minua ja kaveriani ei näkynyt.”
Harri muistaa, että kerran opettaja soitti heille kotiin ja valitti 14-vuotiaan Harrin tupakoinnista koulun alueella.
“Äiti vastasi opettajalle, että polttaahan se poika kotonakin, ja löi luurin kiinni”, Harri kertoo koulun ja kodin yhteistyöstä 1970-luvun jälkipuoliskolla.
Toisinaan Harria yritettiin kotona saada kuriin.
“Kerran minut pantiin kotona arestiin, mutta siedin arestia 15 minuuttia, ja kun asuttiin toisessa kerroksessa, niin laskeuduin ikkunasta ulos ja karkasin.”
“Ajauduin jo pienenä mukaan rikollisiin jengeihin. Yritin päästä jo nappulana vanhempien tuttujeni kanssa keikoille, mutta eivät ottaneet, onneksi, mukaan.”
Kultaisella kädenpuristuksella kohtalokkaat seuraukset
Peruskoulun viimeisellä luokalla Harrin keskiarvo oli 4,9. Harrin onnistui päästä kaupungille kesätöihin jo ennen peruskoulun päättymistä.
Siitä lähtien Harri teki aina välillä töitä ja työrupeamien välissä käytti aineita. Viimeiset yhdeksän vuotta ennen elämänmuutostaan Harri vain käytti.
Harrin alamäki alkoi kun firma, jossa Harri oli töissä varastonhoitajana, myytiin ulkomaalaisille. Harri teki hulluna töitä kunnes hänet ja moni muu työkaveri esimiehiä myöten irtisanottiin uusien omistajien tehostaessa toimintoja.
“Loppuaikoina käytin jo töissäkin toisinaan piriä, jotta olisin jaksanut. Sitten sain lähtöpassit ja kultaisen kädenpuristuksen. Ajattelin, että nyt voin vähän hengähtää ja vetää rauhassa vähän aikaa kamaa. Mutta se hengähdystauko venyi liki kymmeneksi vuodeksi”, Harri kertoo.
Tuomio pani pohtimaan elämän tarkoitusta
Joulukuussa 2010 Harri sai ensimmäisen tuomionsa. Sitä ennen hän oli istunut vain sakkorangaistuksia.
“Minulla oli periaate, että rikoksia tehdään niin että niistä ei jäädä kiinni. Ja hyvin onnistuinkin välttämään vankilan. Ensikertalaisena kahden vuoden tuomiosta jouduin istumaan yhden.”
Vankilassa Harri alkoi pohtia ensimmäistä kertaa, että elämässä voisi olla jotain muutakin sisältöä kuin päihteet.
“Noin 30 vuotta olin sekoittanut päätäni viinalla ja aineilla. Vankilassa tuumin, että josko seuraavat 30 vuotta tai ehkä enemmänkin elämästäni olisi jotakin muuta.”
Suomenlinnan avolla vankilan työntekijä ehdotti Harrille Vahvat-ohjelmaa. Kalliolan Vahvat-ohjelmaan kuuluu tiivis päihdekuntoutus ja elämänhallinnan opetteleminen, jos osallistuja kokee sellaista tarvitsevansa. Ohjelmassa mukana olevat asuvat Kriminaalihuollon tukisäätiön tuetussa soluasunnossa.
Kohti uutta elämää
Kuntoutuksessa Harri joutui kelaamaan menneisyyttään, erittelemään tuntemuksiaan ja avaamaan elämänsä solmuja. Se auttoi ja antoi varmuutta siihen, että hän pystyy muuttumaan.
Harrin koevapaus Kritsin soluasunnossa sujui mallikkaasti. Harri kävi kuntoutuksessa ja noudatti tiukasti sovittua viikko-ohjelmaa.
Harri harkitsi kouluttautumista huoltomieheksi, koska hän oli entisessä elämässään tehnyt huoltomiehen hommia.
Kiinteistöalan kartoituskoulutuksen aikana Harri kuitenkin tajusi, että hän ei halua huoltomieheksi.
“Työhön olisi kuulunut niin paljon siivoamista, että yhtä hyvin olisin voinut mennä SOL:lle suoraan siivoamaan ja saada palkkaa.”
Infotilaisuudesta uusi suunta
Harri mietti, mitä seuraavaksi. Hän osallistui loppuvuodesta 2011 KRIS järjestämään tilaisuuteen, jossa kerrottiin koulutusmahdollisuuksista. Harri keskusteli Valmiuksia siirtyä työelämään (VST) -hankkeen Minna Mäkisen kanssa ja kertoi Mäkiselle, mitä hän isona haluaisi oikeasti tehdä.
Harri oli pikkupojasta lähtien rakastanut moottoripyöriä ja pyörien rassaamista. Nyt Harrin unelma prätkämekaanikon ammatista alkoi toteutua VST-hankkeessa.
Harri haki kahteen kertaan Sovinto ry:n järjestämille pienkonekorjaajaksi valmistaville kursseille. Harri ei ollut kelpuutettujen joukossa.
“Ajattelin, että p***le sentään. Mutta Minna tsemppasi ja tsemppasi. Hän vakuutti, että ‘kyllä me jotain keksimme’ “, Harri muistelee viime syksyä.
Pian näin kävikin. Minna oli huomannut, että Työtehoseura kouluttaa pienkonemekaanikkoja. Harri haki kurssille ja tuli hyväksytyksi. Nyt Harrilla on kurssi suoritettuna.
“Yhtään kertaa en ollut poissa enkä myöhästynyt. Meillä oli hyvä porukka ja viihdyin erinomaisesti”, Harri sanoo.
Seuraavaksi vuorossa on kolmen kuukauden työharjoittelu. Syksyllä Harri hakee moottoripyörämekaanikoksi valmistavalle kurssille, joka alkaisi lokakuussa.
Ajokortti takaisin
Harri suorittaa lähiaikoina uudestaan aiemmin menettämänsä ajokortin. Ilman ajokorttia on vaikea saada moottoripyörämekaanikon hommia.
Harrilta on mennyt ajokortti kahteen kertaan. Nyt päihdelääkäri on antanut todistuksen Harrin ajokorttihakemusta varten.
Harri kertoo säästäneensä ajokorttia varten ensin toimeentulotuestaan ja sitten koulutuksen aikana työmarkkinatuestaan ja ylläpitokorvauksestaan.
Kaveripiiri uusiksi
Harri asuu omassa yksiössään Pohjois-Helsingissä Kriminaalihuollon tukisäätiön tukiasunnossa. Harri on tyytyväinen siihen, että hän saa asua tavallisessa kerrostalossa asuntolan sijaan. Elämää helpottaa myös se, että Harrin ei tarvitse asua Itä-Helsingissä.
“Siellä on vanhoja kavereita, joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä. Vaikka onhan niitä entisen elämän kavereita joka puolella.”
Harri kertoo, että uuden elämän aloittaminen on tavallaan yksinäistä puuhaa. Kaikki vanhat tutut ovat huume- ja rikollisporukoista.
“Olen joutunut etsimään ihan uusia kavereita. Onneksi on KRISin ja Rediksen kaltaisia paikkoja, joissa voi tutustua vertaisiin ja saa tukea.”
Rehellistä elämää on opeteltava
Harri muistuttaa, että vaikka hän sai riuhtaistuksi itsensä kertaheitolla ja ehkä melko helpon kuuloisesti eroon entisistä kuvioistaan, niin uuden elämän aloittaminen ei todellakaan ole ollut helppoa.
“Olen joutunut menemään todella syvälle itseni kanssa. Mutta täytyy vain luottaa itseensä ja siihen, että pystyy pysymään päätöksessään.”
Harri sanoo, että hänellä ei ole sen suurempia tulevaisuuden haaveita kuin pysyä kaidalla tiellä.
“On tehtävä itselleen selväksi, että en tarvitse kuuta taivaalta vaan tyydyn pieniin asioihin. Olen onnellinen, kun herään aamulla kuudelta pirteänä ja ilman tokkuraa. Tai siitä, että voin mennä kotiin työn tai opiskelun jälkeen ja katsoa telkkaria. Eikä sen telkkarinkaan tarvitse olla hienoin taulutelevisio.”
“Ja onhan minun unelmani sitä paitsi hyvää vauhtia täyttymässä. Kurssin jälkeen haen töitä moottoripyörämekaanikkona, kun on paitsi koulutus myös ajokortti. Sitten maksan velkani ja ehkä sen jälkeen, joskus viisikymppisenä voin ostaa oman prätkän. Sen enemmästä en voi toivoa”, Harri sanoo.
Kuva: Unsplash