Vierailu päiväkodissa
Anon poistumislupaa päästäkseni käymään tyttäreni päiväkodissa. En ole kertaakaan päässyt käymään siellä, vankeusrangaistukseni vuoksi.
Ajattelin, että se olisi ollut tyttärelleni iloinen asia, kun isä edes kerran noutaa päiväkodista. Lisäksi olisin halunnut tutustua päiväkodin henkilökuntaan. Olisin voinut käydä heidän kanssa keskustelun, miten tyttärelläni on mennyt siellä.
Olen suunnitellut, että menen kukkakaupan kautta päiväkotiin. Tarkoituksenani oli viedä henkilökunnalle kukkakimppu ja tuoda asiallisesti esille, miksi en ole voinut käydä aikaisemmin. Olisin halunnut tuoda esiin, että kaikesta huolimatta tyttärelläni on rakastava isä.
Olisin myös halunnut kertoa, että vaikka en ole tyttäreni jokapäiväisessä elämässä läsnä, pyrin olemaan mahdollisimman paljon osallinen tyttäreni elämässä.
Vankilan henkilökunta ilmoitti minulle, että minun tulisi soittaa päiväkotiin ja saada hyväksyntä tulolleni sinne. Tämä siitä huolimatta, että minulla ja ex-vaimollani on tyttäreni yhteishuoltajuus. Hämmästyin hieman, sillä tuskin vierailulleni mitään hyväksyntää tarvitsisi. Varsinkaan kun vierailuni päiväkodissa sopi myös ex-vaimolleni.
No, soitin silti ja meillä oli päiväkodin johtajan kanssa ihan mukava keskustelu, ja hän lupasi palata asiaan. Hämmästyin puhuessani ex-vaimoni kanssa muutama viikko sen jälkeen. Hän kertoi, että päiväkodin johtaja oli soittanut ja kysynyt: “Onko muut lapset vaarassa kun lapsen isä tulee vierailemaan päiväkodissa?”
En olisi uskonut, että vielä nykypäivänä esiintyy tuollaisia ennakkoluuloja.
En halunnut vetää hätäisiä johtopäätöksiä päiväkodin johtajan toiminnasta, joten jäin miettimään, minkä vuoksi hänen ajattelutapansa on tuollainen. Johtuuko se kenties henkilökohtaisesta pelosta, tietämättömyydestä vai niin yksinkertaisesta syystä kuin suojelevasta asenteesta päiväkodin lasten vuoksi? Toivon, että se johtui viimeksi mainitusta vaihtoehdosta. Tämä siksi, että hän on kunnioitettavassa ammatissa, jossa hoidetaan lapsia.
Minulla ei riitä sanoja ilmaisemaan kiitollisuuteni siitä, että tyttäreni saa käydä turvallisessa päiväkodissa, oppien siellä uutta ja leikkien kavereidensa kanssa. Muistan, kuinka suurta ylpeyttä tunsin perhetapaamisissa, kun tyttäreni vaati saada kaataa itse maitoa tölkistä. He olivat nimittäin päiväkodissa sitä harjoitelleet. Tämän vuoksi ymmärrän hyvin, jos päiväkodin johtaja toimi kuten hän toimi, kuvitellessaan suojelevansa muita lapsia.
Minua kuitenkin hämmästyttää, kuinka hän teki hätäisiä johtopäätöksiä pelkän puhelinsoittoni perusteella. Entä jos tilanne olisi ollut seuraavanlainen: Olisin ilmaantunut päiväkotiin kukkakimppu kädessä, tytär olisi syöksynyt kaulaani ja sen jälkeen esitellyt päiväkotinsa ja kavereitansa. Mikäli sen jälkeen olisin asiallisesti tuonut esille henkilökunnalle vankeusrangaistukseni, en usko, että siitä olisi ollut minkäänlaista ongelmaa.
Tietämättömyys ei ole nykypäivänä hyväksyttävä selitys. Suomessa on noin 12.500 lasta, joista 8.000 on alaikäistä, joiden vanhempi on vankilassa. Kuinkahan monella lapsella on vanhempi, joka on ollut vankilassa? Kuinkahan monella lapsella on vanhempi, joka on tehnyt rikoksen, mutta ei tuomittu siitä vankilaan? Kuinkahan monella lapsella on vanhempi, joka on tehnyt rikoksen, eikä ole jäänyt kiinni siitä?
Jokainen päivä, jokaisessa päiväkodissa ja koulussa on joku vanhempi, joka kuuluu em. kategorioihin, viemässä tai hakemassa lastaan. En ole tähän mennessä kuullut yhdestäkään vaaratilanteesta päiväkodeissa tai kouluissa näihin vanhempiin liittyen.
Tämä blogi on liian lyhyt, että toisin esille, kuinka epäsuosittu sellainen henkilö olisi vankilassa, joka aiheuttaisi minkäänlaisen vaaratilanteen päiväkodeissa tai kouluissa.
Toivon, että tämän portaalin, sekä muiden samankaltaisten foorumien tutkimukset, artikkelit, opinnäytetyöt, faktat ym. asiantuntijoiden lausunnot, tulisivat enemmän ihmisten tietoon.
Erityisesti toivon, että tietämättömät henkilöt uskaltautuisivat dialogiin henkilöiden kanssa, jotka ovat tai ovat olleet vankilassa.
Jos ei muuten, niin ainakin lastemme vuoksi. Sillä lasten näkökulmasta näitä asioita on tarkasteltava. Kuvitellaan tilanne, että tyttäreni tai hänen kaverinsa olisivat kuulleet johtajan lausunnon. Siitä olisi voinut seurata tyttäreni itsesyyllistämistä, kiusaamista ja stigmatisointia. Näillä haittavaikutuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia, joihin palaan seuraavassa blogissani.
Päiväkotien ja koulujen henkilökuntien tulisi ehdottomasti kaikin tavoin edistää lasten ja vanhempien yhdessäoloa. Varsinkin tapauksissa, joissa toinen vanhempi on vankilassa. He, lapset, joiden vanhempi suorittaa vankeusrangaistusta, kärsivät jo tarpeeksi. Helpottakaamme heidän suruaan, tuskaa ja ikäväänsä kaikin mahdollisin keinoin.
Toivon, että yhteiskunnassamme vallitseva tuomitseva asenne muuttuisi.
Kauniita syyspäiviä toivotellen
Janne