Miten käy marginaaliryhmien?
Koronakevät on ollut haastava. Epidemia on vaikuttanut ennennäkemättömällä tavalla kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin, ja kaikkein kovimmin se on osunut heikoimmassa sosiaalisessa asemassa olevien ihmisten arkeen.
Maaliskuussa 2020 mekin jouduimme hetkeksi sulkemaan ovemme asiakkailta viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Ja vaikka pystyimme muiden järjestöjen tavoin hyvin nopeasti sopeutumaan tilanteeseen ja tarjoamaan vertaistukea, neuvontaa sekä ohjausta etäyhteyksin, huomasimme nopeasti, että kasvokkaisia kohtaamisia ei voi korvata millään. Kadotimme hetkessä huomattavan osan asiakkaista.
Esimerkiksi Nuorten toiminnassamme kohtaamisten puute näkyi retkahteluina ja yleisenä toivottomuuden tunteena. Toivottomuus näkyi yleisesti myös katukuvassa, kun majoitusten ja erilaisten julkisten tilojen sulkeuduttua asunnottomilla ihmisillä ei ollut paikkaa, minne mennä. Vuokrarästit ja päihteidenkäyttö lisääntyivät. Ne, jotka pitävät itsensä kasassa erilaisten päivätoimintojen avulla, ovat olleet täysin heitteillä.
Häpeä ja syyllisuus voi olla kova. Se on tärkeää tietää, että ei ole yksin.
Kesä ja rajoitusten asteittainen purkaminen toi mukanaan toivon, jonka Valtiovarainministeriön esittämä budjettiesitys nyt uhkaa viedä pois.
Valtiovarainministeriön tuore budjettiesitys esittää sosiaali- ja terveysjärjestöiltä leikattavaksi 127 miljoonaa euroa, eli 33 prosenttia vuoden 2020 rahoitukseen verrattuna. Rahoituksen leikkaus kohdentuisi siten, että kohdennetuista toiminta-avustuksista eli ns. pysyvistä toiminnoista leikkautuisi 40 %, hankkeista 35 % sekä investointiavustuksista 50 %.
Meidän kohdallamme tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kaikki vertaistoimintamme jouduttaisiin lopettamaan kokonaan. Ja kaiken lisäksi tämä ei edes riittäisi! Lisäksi jouduttaisiin lopettamaan esimerkiksi työ asunnottomana vapautuvien ja oppimisvaikeuksista kärsivien vankien parissa.
Vuoden 2019 aikana pelkästään Kriminaalihuollon tukisäätiön vertaistoiminnoissa on toteutunut lähes 14 000 kasvokkaista kohtaamista rikostaustaisten, rikoksilla oireilevien nuorten sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa. Vertaistuen merkitys uusintarikollisuuden ehkäisemisessä on merkittävä.
Olemme huolissamme heikommassa asemassa olevien tuen ja palveluiden loppumisesta.
Vankilassa ollessa minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä alkaisin vapauduttuani tekemään. Vertaisilta sain tietoa ja sen esimerkin, että noinkin voi elää. Ilman sitä en olisi tässä. [raittiina ja työelämässä]”
Marinin hallituksen ohjelmassa yhtenä keskeisenä tavoitteena on perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Valtiovarainministeriön tuore budjettiesitys on täysin vastoin hallitusohjelman tavoitteita.
Sote-Järjestöjen monipuoliset palvelut kohdentuvat pääasiassa niille henkilöille ja perheille, joiden on syystä tai toisesta vaikea päästä julkisen palvelujärjestelmän piiriin tai joille ei ole edes olemassa julkisia palveluja.
Marginaalissa elävät jäävät usein näkymättömiksi ja tulevat torjutuiksi koko yhteiskunnassa. Siksi heidän palveluistaan on helpointa leikata. Mutta onko meillä todella varaa näihin leikkauksiin talouden, tasa-arvon, inhimillisyyden, turvallisuuden ja yleisen hyvinvoinnin näkökulmasta?
Sanna Sunikka, toimitusjohtaja
Katja Kivipuro, vastaava ohjaaja
Marjatta Kaurala, kriminaaliasiamies
Marja Lähde, edunvalvonta- ja sosiaalineuvoja
Kriminaalihuollon tukisäätiö