Lapsen fyysisestä ja emotionaalisesta turvallisuudesta huolehtiminen on aikuisten tehtävä
Hyvää Lapsen oikeuksien viikkoa!
Tänä vuonna 14.-20.11.2022 Lapsen oikeuksien viikon teemana on lapsen oikeus turvallisuuteen.
Sekä lapsen oikeuksien sopimus että kansallinen lainsäädäntö velvoittavat huolehtimaan siitä, että lasten on turvallista elää ja kasvaa. Lasten ja nuorten turvallisuus muodostuu turvallisesta ympäristöstä, turvallisista ihmissuhteista ja omasta turvallisuuden kokemuksesta.
Aikuiset ovat vastuussa lasten turvallisuudesta
Lapsi, jonka vanhempi on epäiltynä tai tuomittu rikoksesta, voi joutua kokemaan turvattomuutta erilaisin tavoin. Kriminaalihuollon tukisäätiön Lapsi- ja läheistyön vastaava Anastasia Lapintie kirjoitti Lapsen oikeudet –blogissa siitä, miten tärkeää aikuisten on uskaltaa kohdata lapsi, huomioida ja osata käsitellä lapsen tunteita arjessa.
Lapsi saattaa olla läsnä, kun hänen vanhempansa pidätetään tai hänen kotiinsa tehdään kotietsintä. Mahdollisesti traumaattinen tilanne voi olla myös lapsen ensimmäinen kohtaaminen poliisin kanssa. Lapset, jotka ovat todistaneet vanhempansa pidätystä, voivat kokea pelkoa tilanteeseen liittyneestä voimankäytöstä, huolta vanhemman hyvinvoinnista, syyllisyyttä, häpeää ja stigmaa.
Aikuisten tehtävä on taata lapsen fyysinen ja emotionaalinen turvallisuus kaikissa tilanteissa. Lapsi tulee huomioida myös silloin, kun tilanteessa on kyse pelkästään aikuisista, kuten esimerkiksi pidätystilanteessa.
Muistoja lapsuudessa koetuista pidätys- ja kotietsintätilanteista
Kysyimme viime kesänä mm. seuraajiltamme sosiaalisessa mediassa, ovatko he kokeneet pidätystilanteen tai kotietsinnän omassa lapsuudessaan, ja miten he ovat tilanteen kokeneet. Vastauksista kävi ilmi tilanteiden olleen lapselle usein turvattomia ja kulkeneet mukana elämässä epämiellyttävinä muistoina pitkälle aikuisuuteen saakka. Myös hyvät kohtaamiset olivat jääneet mieleen.
Vaikka kotietsintätiimin johtaja oli hyvin asiallinen ja kiltti, jäi minulle pahat traumat. Kukaan ei kertonut mitä tapahtuu, miksi tapahtuu ja koko huoneeni oli aivan myllättynä kotiin palatessani. En saanut kriisiapua enkä keskusteluapua tilanteessa tai sen jälkeen. Kukaan viranomainen ei myöskään tosiasiallisesti huolehtinut minua selvän aikuisen luokse, vaikka sosiaaliviranomaisille ilmoitettiinkin äitini sekavasta tilasta.
9. luokalla minulle soitti poliisi, kun olin koulussa, ja kyseli isäni perään. Hän myös uhkasi, että jos en kerro missä isäni on, he lähtevät koirien ja kissojen kanssa perään etsimään. Tämä puhelu pisti itseni hätätilaan, jossa tunsin oloni turvattomaksi ja tuntui, että minä olin vastuussa isäni löytämisestä ja teoista.
Olin noin 10 v kun poliisit tulivat tekemään kotietsintää äitini ja isäpuoleni luokse. Oltiin vinguttu pikkusiskon kans uimahalliin monena päivänä, ei päästy. Sitten tuli poliiseja monta autollista ja alko tyhjäämään asuntoa, äiti työnsi meidät äkkiä uimahalliin rahojen kera. Takasin tullessa isäpuoli oli pois, kämpästä puuttui paljon mm huonekaluja ja äiti oli ruvennu juomaan. Ei kukaan kysynyt ikinä miten meillä tytöillä menee. Isäpuoli oli kuitenkin se joka meille oli se turvallinen vanhempi, joka ei käyttäynyt päihteitä.
Onko lapsesi tai muu sinulle läheinen lapsi ollut mukana pidätys- tai kotietsintätilanteessa? – kerro kokemuksistasi
Toivoisimme lisäksi kuulevamme kokemuksia niistä tilanteista, joissa oma lapsi tai muu läheinen lapsi on ollut mukana pidätys- tai kotietsintätilanteissa. Kokemuksistasi voit kertoa tämän kyselyn kautta.
Keräämme kokemuksia nimettömästi ja teemme vastauksista koosteen poliisille. Vastauksia voidaan käyttää myös muussa Kriminaalihuollon tukisäätiön viestinnässä tai ammattilaisten koulutuksissa. Tavoitteena on parantaa vankien lasten asemaa. Voit erikseen kieltää vastauksesi käyttämisen muuten kuin poliisille viestittäessä.