Rikollisuutta ehkäisevä Suomi – Kriminaalihuollon tukisäätiön hallitusohjelmatavoitteet 2023
Suomessa 60 % vankilasta vapautuneista uusii rikoksensa.Luku on huomattavasti suurempi kuin muissa Pohjoismaissa.
Rikoskierteen ytimessä on rikoksen tehnyt henkilö itse, mutta se koskettaa myös uhria, tekijän läheisiä ja laajemmin yhteiskuntaa.
Rikollisuus aiheuttaa yleistä turvattomuutta, sosiaali- ja terveyspalvelumenojen kasvua sekä syrjäytymisestä aiheutuvaa tulonmenetystä. Rikollisuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain arviolta 1,8 miljardin euron kustannukset.
Rikosseuraamusasiakkaat ovat yksi huono-osaisimpia väestöryhmiä Suomessa – sairain, köyhin ja syrjäytynein. Huono-osaisuus kasautuu heille ylisukupolvisesti ja elinajanodote on vain 47 vuotta.
Yhteiskunta, jossa peruspalveluihin pääsee oikea-aikaisesti ja tarpeen mukaisesti, ehkäisee rikollisuutta ja vähentää tehokkaasti korjaavien toimenpiteiden tarvetta.
1. Oikeudenhoidon resursseja tulee lisätä
Oikeudenhoidon toimijoiden (Tuomioistun-, Syyttäjä- ja Rikosseuraamuslaitos) kokonaishenkilötyövuosien määrä on vähentynyt vuodesta 2006 lähtien merkittävästi. Toimijoiden resurssit ovat liian vähäiset huolimatta siitä, että vuosina 2019–2021 kokonaishenkilö-työvuodet kasvoivat hieman.
Resurssien riittämättömyys aiheuttaa oikeudenkäyntien ruuhkautumista ja pitkiä käsittelyaikoja, jotka vaikuttavat henkilöiden perusoikeuksiin ja pidentävät myös tutkintavankeusaikoja. Tutkintavanki ei pääse osallistumaan kuntouttaviin toimenpiteisiin eikä siirtymään avoimempiin olosuhteisiin ja voi vapautua kokonaan ilman kuntoutusta ja suunnitelmaa jatkosta. Rikosseuraamuslaitoksen resurssivaje koskettaa sekä kuntouttavaa työtä että valvontaa. Rikosseuraamuslaitoksella on myös vaikeuksia rekrytoida osaavaa henkilökuntaa.
Lainsäädännön muutokset ovat tuoneet ja tuovat jatkossa uusia tehtäviä oikeudenhoidon toimijoille. Esimerkiksi seksuaalirikoslainsäädäntö uudistui vuoden 2023 alussa. Valmistelussa arvioitiin, että vankivuosien määrä kasvaa runsaalla 90 vuodella. Valmisteilla on myös muutos tutkintavankien säilyttämisestä vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen vankiloissa poliisin säilytystilojen sijaan vuoden 2025 alusta lähtien.
- Oikeudenhoitoon tarvitaan vuoteen 2030 mennessä lähes
1 200 henkilötyövuotta lisää, josta 500 henkilötyövuotta Rikosseuraamuslaitokselle. Tämä tarkoittaa yhteensä keskimäärin 90 milj. euron vuosittaista määrärahalisäystä oikeudenhoitoon. - Lisäresursseja tarvitaan kaikille toimijoille tasapuolisesti,
jottei pullonkauloja synny. - Rikosseuraamusjärjestelmää ei tule ankaroittaa.
2. Rikosseuraamusasiakkaiden kuntoutus on turvattava
Kuntouttavat toimenpiteet lisäävät rikostaustaisten ja heidän läheistensä hyvinvointia, vähentävät uusintarikollisuutta ja vaikuttavat yleiseen turvallisuuteen. Kuntoutusta ei ole tarjolla vankiloissa riittävästi.
Resurssivaje koskettaa vankiterveydenhuoltoa ja kaikkea vankiloiden kuntouttavaa toimintaa: päihteettömiä ja päihdekuntoutusosastoja, opiskelumahdollisuuksia sekä sosiaalista toimintakykyä ylläpitäviä ohjelmia.
Rikosseuraamusasiakkaiden mielenterveyden häiriöt ovat hyvin yleisiä ja päihderiippuvuus on kymmenkertaista tavalliseen väestöön verrattuna. Rikosseuraamusta vankiloissa suorittavilla ihmisillä on usein puutteellinen koulutustausta. Rikosseuraamuksen piirissä olevilla ihmisillä esiintyy muuhun väestöön verrattuna selkeästi enemmän neuropsykiatrisia vaikeuksia, kuten oppimisvaikeuksia ja ADHD:ta.
Rikosseuraamuksen aikana tarjottavan päihde- ja mielenterveys-kuntoutuksen lisäksi rikosseuraamusasiakkaat tarvitsevat vapaudessa tarjottavia palveluja. Vankilassa aloitetun kuntoutuksen tulee jatkua vapaudessa, sillä uusintarikollisuuden riski on suurin heti vapautumisen jälkeen.
Kuntoutumispalveluiden järjestämistä voidaan edistää Rikosseuraamuslaitoksen, vankiterveydenhuollon, hyvinvointialueen ja kuntien viranomaisten sekä kolmannen sektorin toimijoiden välisellä yhteistyöllä.
Vankilasta vapautuneille ja heidän läheisilleen tarjottavat tärkeimmät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat: tuettu asuminen, päihde- ja mielenterveyspalvelut, perheiden tuki, sosiaalityö ja sosiaalinen kuntoutus.
- Vankien kuntouttavaan toimintaan tarvitaan lisää koulutettua henkilökuntaa.
- Vankiloissa tulee olla enemmän päihteettömiä ja kuntouttavia osastoja, ja kuntouttavaa työtä tulee lisätä tavallisilla osastoilla.
- Rangaistusaikaisia, ulkopuolisia laitossijoituksia tulee lisätä ja vankiterveydenhuoltoon tulee varata riittävästi resursseja.
- Rikosseuraamusasiakkailla tulee olla mahdollisuus suorittaa loppuun toisen asteen opinnot.
- Digitaitojen opetteluun ja oppimisvaikeuksien tukeen tulee panostaa.
- Kuntoutusjatkumoiden ja lakisääteisten yhteistyövelvoitteiden tulee toteutua kaikilla hyvinvointialueilla. Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla rikosseuraamusasiakkaisiin erikoistuneita työntekijöitä.
3. Asunto on turvattava kaikille rikosseuraamusasiakkaille
Arviolta kolmannes vangeista vapautuu kodittomana, ja noin 10–15 prosenttia yhdyskuntaseuraamuksia suorittavista on vailla asuntoa. Asunnottomuus lisää ¬rikollisuutta. Asunnottomuus tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin asunnon ja tarvittavan tuen tarjoa¬minen.
Rikosseuraamusasiakkaiden asunnottomuuteen liittyy oikeudenkäynneistä ja seuraamuksen täytäntöönpanosta johtuvaa ennakoimattomuutta, jolloin rikosseuraamusasiakas voi vapautua yllättäen asunnottomana. Asteittainen vapautuminen vähentää asunnottomuutta ja uusintarikollisuutta.
Palvelujärjestelmän tiivis yhteistyö ja nopea reagointi erityisesti vankilasta vapautuvien asunnottomuuteen vähentää negatiivistä syrjäytymisen kierrettä. Lainsäädännön tulee olla velvoittavampi: kunnalla tulee olla velvollisuus järjestää asunto. Sosiaalihuoltolaissa on jo määritelty erityisen tuen tarpeessa olevien oikeus asumisen tukeen.
- Asunnon tulee olla subjektiivinen oikeus.
- Asunnottomuuden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä
tulee jatkaa. - Rikosseuraamusasiakkaat on huomioitava asunnottomuustyössä omana erityisryhmänään.
4. Rikosseuraamuslaitoksessa tulee toteuttaa lapsivaikutusten arviointi
Perheenjäsenen vankeus kuuluu haitallisiin lapsuudenajan kokemuksiin (ACE). Vanhemman vankeus vaarantaa lapsen oikeutta kehitykseen ja aiheuttaa lapselle kasautuvia mm. mielenterveyteen tai koulumenestyksen heikkenemiseen liittyviä riskejä. Myös sisaruksen vankeus vaikuttaa lapsiin ja perhedynamiikkaan. Lapset jäävät näissä tilanteissa usein näkymättömiksi ja vaille tarvitsemaansa tukea.
Oikeanlaisen tuen varmistamiseksi tarvitaan tietoa. Lapsivaikutusten arvioinnissa selvitetään päätöksen tai toiminnan vaikutuksia lapsen oikeuksien toteutumiseen ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Vaikutuksella tarkoitetaan päätöksen tai toiminnan seurauksena tapahtunutta muutosta.
Lapsen oikeuksien toteutumisen lisäksi tulisi arvioida sellaisia seikkoja, jotka vaikuttavat lapsiin välillisesti ja välittömästi. Vankiloiden kohdalla välittömät vaikutukset koskevat esimerkiksi lapsen ja vangin suhdetta ja yhteydenpitoa, välillisiä ovat mm. muutokset sosiaalisissa suhteissa.
- Rikosseuraamuslaitoksessa tulee toteuttaa lapsivaikutusten arviointi esimerkiksi vankeuslain uudistuksen yhteydessä
tai lapsia erityisesti koskettavien päätösten osalta (kuten tapaamiset).
5. Rikosseuraamusasiakkaan sosiaaliturvaa tulee parantaa
Rikosseuraamusasiakkaiden sosiaaliturva on monimutkainen ja vaikeasti hallittava, eikä se tue riittävästi rikoksettomaan elämään suuntautumista.
Rikosseuraamusta suorittavat ovat myös keskenään eriarvoisessa asemassa: Vankilassaolon vaikutus sosiaaliturvaetuuksiin vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä tutkintavanki, vankeusvanki tai sakkovanki.
Tutkinta- ja sakkovangit eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan, opintotukeen tai kuntoutusrahaan. Rajatuin sosiaaliturva on ehdotonta vankeusrangaistusta suorittavilla, joilla suurin osa etuuksista päättyy vankeusrangaistuksen alkupuolella. Valvotussa koevapaudessa ja yhdyskuntaseuraamuksissa olevilla on oikeus samoihin etuuksiin kuin muillakin kansalaisilla.
Vangin toimeentulotuen perusosaa ei ole määritelty laissa. Kela tulkitsee vangin ’perusosaksi’ vankilassa maksettavan käyttörahan (48 euroa kuukaudessa), joka ei riitä vangin itse maksettaviin kuluihin, joita aiheutuu esimerkiksi yhteydenpidosta läheisiin. Vankien tekemä avolaitostyö ei ole normaalia palkkatyötä, eikä kerrytä eläkettä.
- Sosiaaliturvaa uudistettaessa rikosseuraamusasiakkaat tulee
ottaa huomioon omana ryhmänään ja uudistaa heidän sosiaaliturvansa kuntoutumiseen ja rikoksettomaan elämään kannustavaksi. - Vangin toimeentulotuen perusosa tulee määritellä suhteessa kohtuullisiin menoihin, jotka vangille jäävät itse maksettaviksi vankilan ylläpidon jälkeen.
- Vankien avolaitostyön tulee olla normaalia palkkatyötä.
6. Väkivaltaa tulee vähentää ennaltaehkäisemällä
Alaikäisten tekemien väkivaltarikosten määrä on kasvussa, ja väkivallanteot ovat raaistuneet. Ongelmat kasautuvat pienelle joukolle nuoria, jotka oireilevat voimakkaasti rikoksilla ja väkivallalla.
Suomessa noin puolet naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa 15 vuotta täytettyään. Ulkomaalaistaustaiset naiset kokevat väkivaltaa 2–3 kertaa valtaväestöön kuuluvia naisia useammin. Naisten kokemaa väkivaltaa ei tunnisteta ilmiönä, vaan olemassa on poisselittämisen kulttuuri. Väkivaltarikoksesta tuomitut naiset ovat usein myös väkivallan uhreja.
Väkivallan ennaltaehkäisy on sosiaalisesti kestävin strategia, jolla pienennetään väkivallasta yhteiskunnalle koituvia haittoja ja kustannuksia.
- Ennaltaehkäisyn tulee tapahtua ensisijaisesti peruspalveluiden resursseja lisäämällä ja ammattilaisten väkivaltaan ja sen monimuotoisuuteen liittyvää osaamista kasvattamalla sekä väkivaltaan liittyviä asenteita muuttamalla.
- Nuorten tekemään väkivaltaan tulee puuttua mahdollisimman varhain turvaamalla riittävät resurssit sosiaali- ja terveydenhuollolle, varhaiskasvatukselle, kouluille sekä
nuorten parissa työtä tekeville järjestöille. - Ammattilaisten valmiuksia ottaa puheeksi monimuotoista väkivaltaa on lisättävä.
- Väkivaltaan liittyvän asenneilmapiirin muuttamiseksi tulee käynnistää toimenpideohjelma.
- Kotouttamispolitiikassa on kiinnitettävä eritystä huomiota
naisten asemaan ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
7. Kriminaalipolitiikan tulee perustua tutkittuun tietoon
Pohjoismaisen kriminaalipolitiikan kulmakiviä ovat olleet pohjoismaisen hyvinvointivaltion instituutiot, arvot ja tavoitteet. Kriminaalipolitiikan perusajatus on, että väestön hyvinvoinnilla, koulutuksella, tasa-arvolla ja työllisyydellä luodaan turvallisuutta, jolloin hyvinvointi vähentää rikollisuutta. Tämä periaate on kuitenkin ajoittain jätetty huomioimatta.
Kriminaalipolitiikan tulisi tähdätä rikollisuuden vähentämiseen, vaikuttavaan rikosseuraamusasiakkaiden kuntouttavan toiminnan vahvistamiseen sekä rikosseuraamusasiakkaiden läheisten, erityisesti lasten erityistarpeiden tunnistamiseen.
Tämä edellyttää, että kriminaalipolitiikka nojaa tutkittuun tietoon, tutkimukseen panostetaan ja hallinnonaloilla tehdään tiivistä yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa.
- Rikollisuuden ehkäisyyn liittyvää tutkimusta on kehitettävä ja rahoitus siihen on turvattava.
- Tutkimustietoa tarvitaan erityisesti rikosseuraamusasiakkaiden ja heidän läheistensä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeesta
ja saatavuudesta, rikosseuraamusasiakkaan läheisten asemasta ja marginaaliryhmien, kuten naisten, nuorten, ulkomaalaisten sekö sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen, olosuhteista.
8. Kolmannen sektorin rahoitus on turvattava
Rikosseuraamusasiakkaiden ja heidän läheistensä parissa työskentelevät järjestöt täydentävät Rikosseuraamuslaitoksen tarjoamaa kuntouttavaa toimintaa sekä edistävät kuntoutusjatkumoita hyvinvointialueille ja täydentävät niiden kuntouttavia palveluja.
Järjestöjen tuottamat palvelut ovat asiakkailleen elintärkeitä, eikä julkinen sektori pysty niitä tarjoamaan.
Järjestöt löytävät ja pystyvät auttamaan viranomaistoiminnan ulkopuolelle jääviä henkilöitä. Järjestöt tarjoavat tukea ja täydentäviä palveluja ennen seuraamusta, seuraamuksen aikana ja seuraamuksen päätyttyä. Esimerkiksi valvottu koevapaus ja sen aikaiset toiminnat järjestetään usein yhteistyössä järjestöjen kanssa.
- Järjestöjen valtionavustusten taso on turvattava.
- Rikosseuraamusasiakkaita ja heidän läheisiään tukevien järjestöjen resurssointi ja työn jatkuvuus tulee turvata.
- Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on oltava muun muassa hyvinvointialueiden ja Rikosseuraamuslaitoksen rakenteissa.