Irti väkivallasta – uusi OMA-ohjelma pilotoitiin Mikkelin vankilassa

Uudenlaisen OMA-ohjelman toteutuksen myötä halutaan tarjota mahdollisimman monelle vakavasta väkivallasta tuomitulle rikoksenuusijalle mahdollisuus muutokseen.

OMAn eli omaehtoisen muutoksen ohjelman uudenlaisen toteutustavan kehittäminen aloitettiin syksyllä 2021 Rikoksettoman elämän tukisäätiön hallinnoimassa ja Oikeusministeriön rahoittamassa hankkeessa. Hankkeen kohderyhmänä olivat vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneet Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaat, joiden uusintarikollisuuden riski arvioidaan korkeaksi. Tavoitteena oli tarjota mahdollisimman monelle vakavasta väkivallasta tuomitulle rikoksenuusijalle mahdollisuus osallistua OMA-ohjelmaan.

Kehittäminen uuteen toteutustapaan aloitettiin neuvotteluilla ohjelman alkuperäisten kehittäjien Jack Bushin ja Richard Parkerin kanssa. Neuvotteluiden tuloksena päätettiin kouluttaa 13 OMA-ohjaajaa Bushin ja Parkerin käyttämään avoimen ryhmän malliin. Koulutukseen valittiin pitkään OMA-ohjaajina toimineita ohjaajia ja metoditukia. Valinnoissa pyrittiin alueellisesti kattavaan ratkaisuun, joten ohjaajat tulivat Riihimäen, Turun ja Mikkelin vankiloista. Lisäksi yksi ohjaajista valittiin yhdyskuntaseuraamustoimistosta yksilötyöskentely huomioiden.

Koulutus toteutettiin maalis-huhtikuussa 2022 etäyhteyksin Bushin ja Parkerin toimiessa kouluttajina. Etäyhteydet mahdollistivat joustavan koulutuskokonaisuuden, kouluttajat Australiasta ja Yhdysvallasta ja koulutettavat eri puolelta Suomea. Tapaamiset kestivät kolme tuntia kerrallaan ja tapaamisia oli kymmenen. Koulutuspalaute oli hyvin myönteinen, kouluttajat loivat turvallisen ja innostavan ilmapiirin myös harjoitteisiin, joita koulutuksessa oli paljon.

Koulutukseen osallistuneista opinto-ohjaaja Asko Hänninen ja projektityöntekijä Merja Tukiainen-Porokka aloittivat ryhmän suunnittelun Mikkelin vankilaan heti koulutuksen päätyttyä.

Ohjelman neljä askelta

OMA-ohjelman tavoitteena on, että osallistuja oppii tunnistamaan niitä ajatuksia, tunteita ja periaatteita, jotka johtavat haitalliseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Osallistuja itse tuottaa materiaalin, jota ohjelmassa käytetään. Toivottavaa on, että osallistujan työstämät tapaukset kattavat kaikki väkivallan muodot, joita hän on tehnyt.

OMA-ohjelma etenee asteittain, askelein. Ohjelmassa on neljä askelta, joista ensimmäisessä askeleessa osallistuja kuvaa tarkasti tilanteessa, jossa on syyllistynyt väkivaltaan. Lisäksi hän kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan, jotka liittyivät tapahtumaan. Tätä kaikkea hän peilaa omiin periaatteisiinsa ja arvoihinsa, jotka mahdollistavat kyseisen teon.  Näitä ensimmäisen askeleen ajatusraportteja jokainen osallistuja tekee kolmesta viiteen. Toisessa askeleessa osallistuja pyrkii löytämään näistä ajatusraporteissa tietyn toistuvan ajatuksen tai periaatteen, kaavan, joka johtaa näihin haitallisiin ja väkivaltaisiin tekoihin. Kolmannessa askeleessa osallistuja alkaa miettiä minkälaisin ajatuksin hän kykenisi välttämään tämän haitallisen käyttäytymismallin. Hän luo itselleen uuden ajatusmallin, jota hän neljännessä askeleessa alkaa toteuttaa ja harjoittelee näin väkivallatonta käyttäytymistä. Kolmannessa ja neljännessä askeleessa hän voi vielä muokata uutta ajattelumalliaan, jotta hän löytää juuri oikean itselleen sopivan ajattelumallin, jota hänen on helppoa toteuttaa jatkossa.

Pilotointi aloitettiin Mikkelin vankilassa

Mikkelin vankila on n. 100 paikkainen vankila, jossa sekä vankeus- että tutkintavankeja. Pilottiohjelman alkaessa Mikkelin vankilan johtajana toimi Eva Vesanen, toiminnoista vastaavana apulaisjohtajana Eero Ikonen ja turvallisuudesta vastaavana apulaisjohtajana Arto Räsänen. OMA-hanketta esiteltiin vankilan johdolle ja tiedusteltiin kiinnostusta osallistua pilottivankilana uudella tavalla toteutettuun OMA- ohjelmaan. Vastaanotto oli alusta alkaen hyvin myönteinen ja pilotin arveltiin tuovan lisää mahdollisuuksia kuntouttavaan toimintaan, varsinkin vakaviin ja toistuviin väkivaltarikoksiin syyllistyneille vangeille. Lupa ja tuki ohjelman aloittamiselle saatiin välittömästi.

Aluksi mukana oli kaksi osallistujaa

Opinto-ohjaaja Hänninen aloitti väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kartoituksen ja haastatteli potentiaalisia osallistujia. Lisäksi hän neuvotteli asiakasarviointiyksikön (silloinen arviointikeskus) henkilökunnan kanssa ohjelman soveltuvuudesta asiakkaan rangaistusajansuunnitelmaan. Lisäksi hän kävi neuvotteluja rikosseuraamusesimiehen ja turvallisuudesta vastaavien henkilöiden kanssa, tavoitteena löytää osallistujat, joiden sijoittaminen samaan ryhmään olisi turvallista.

Joidenkin rekrytoitavien vankien kohdalla yhteisymmärrystä joko ohjelman tarpeesta tai ryhmään soveltuvuudesta ei tahtonut löytyä ja tästä syystä joitakin ohjelmasta kiinnostuneita henkilöitä jouduttiin jättämään ryhmän ulkopuolelle.

Lopulta ohjelma päätettiin aloittaa kahdella vangilla, joista toinen oli vankeusvanki, jolla oli tulossa vielä oikeudenkäynti vakavasta väkivaltarikoksesta. Toinen ohjelmaan osallistunut oli tutkintavanki, hänellä oli alioikeuden päätös taposta, mutta hovioikeuden käsittelyä ei ollut vielä aloitettu. Hän oli kuitenkin valmis ja halukas aloittamaan ohjelmassa. Hovioikeuden käsittely koski ainoastaan tuomion pituutta, syyllisyyttä rikokseen hän ei kieltänyt.

Ohjelman  edetessä osallistujamäärä kasvoi

Näille kahdelle osallistujalle kerrottiin heti alussa, että he osallistuvat OMA-ohjelmaan, jonka uutta toteutustapaa ei ole aiemmin Suomessa kokeiltu ja heidän antamansa palaute tulee olemaan hyvin merkittävää ohjelma kehittämistä ajatellen.

Ryhmätapaamiset sovittiin pidettäviksi kerran viikossa, aikaa tapaamisiin varattiin noin kaksi tuntia. Jokainen tapaaminen aloitettiin kahvitarjoilulla ja kuulumiskierroksella. Varsinkin alussa tällä rituaalilla oli tärkeä osuus ryhmäytymisessä ja osallistujien ja ohjaajien tutustumisessa. Jack Bush painottaa OMA-ohjelmassa arvostavaa ja toista kunnioittavaa työotetta. Nämä kahvihetket loivat tasavertaisen ja miellyttävän ilmapiirin ryhmään, joka mahdollisti jatkossa myös avoimen ja turvallisen ympäristön käsitellä omia rikostapauksia.

Kuulumisten jälkeen siirryttiin varsinaiseen asiaan eli jokainen tapaaminen aloitettiin riskiraporttien käsittelyllä. Riskiraportti on oleellinen osa OMA-ohjelmaa, siinä osallistuja kuvaa viimeaikaista tilannetta, jossa olisi ollut riski syyllistyä väkivaltaan, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Usein näiden riskiraporttien tuottaminen oli vaikeaa. Ohjaajat saivat kuitenkin nostettua riskiraporteiksi arjen haastavia tilanteita, joita osallistujat kertoivat kahvinjuonnin lomassa. Myös tästä syystä nämä vapaamuotoiset kahvitteluhetket olivat tärkeitä. Ne opettivat parhaimmillaan osallistujia reflektoimaan ajatuksiaan ja tilanteitaan ohjelman vaatimalla tavalla.

Ryhmän aloittaneet kaksi osallistujaa etenivät ensimmäisellä askeleella tuottaen ajatusraportteja vuorotellen. Noin kuukauden kuluttua ryhmän aloittamisesta saimme ryhmään uuden osallistujan. Ryhmäläiset eivät tunteneet toisiaan, mutta uusi osallistuja otettiin hyvin vastaan ja toiset opastivat häntä riski- ja ajatusraporttien antamisessa.

Ohjelma herätti kiinnostusta myös muissa vangeissa ja kyselyjä ryhmään pääsemiseksi alkoi tulla. Syksyn aikana ryhmään voitiin ottaa lisää rikostaustaltaan sopivia henkilöitä. Vuoden 2023 alkupuolella osallistujia oli kuusi. Yksi osallistujista oli käynyt vanhanmuotoisen OMA-ohjelman noin kymmenen vuotta aiemmin, ja häneltä saimme myös hyvää ”analyysia” eri tavoin toteutetuista ohjelmista. Tosin itse ohjelman sisältö ei sinällään ollut muuttunut, jonka hän totesikin. Ajatusraporttien tuottaminen sujui häneltä hyvin ja tästä oli selvästi apua myös muille.

Ryhmädynamiikka toimi pääsääntöisesti hyvin ja ohjelman kehittäjien toive aiemmin aloittaneiden osallistujien hyödyntämisestä aloittavien apuna toteutui. Osallistujat olivat kiinnostuneita toisten ajatusraporteista ja auttoivat löytämään uusia näkökulmia ajatuksiin ja tunteisiin. Vertaisuus toimi tässä voimavarana. Osallistujat puhuivat yhteistä kieltä, joka auttoi heitä myös oikealla tavalla kyseenalaistamaan toistensa tarinoita.

Ohjelmaan osallistujia haastateltiin ammattikorkeakouluopiskelijan opinnäytetyöhön. Lisäksi osallistujilta pyydettiin palautetta pilotin päätyttyä. Palaute oli hyvää ja osallistujat kokivat saaneensa uusia työkaluja muutoksen käsittelyyn. Lisäksi ohjelman joustavuus sai kiitosta.

Ohjelman jatkaminen toisessa laitoksessa tai siviilissä

Kevään aikana osa ryhmäläisistä siirtyi avolaitoksiin, joissa työskentelyn odotettiin jatkuvan. Koska siirtymätietoja ei kaikista ollut saatavissa, ei varmuutta jatkosta ole. Ainakin yhden osallistujan kohdalla jatkumosta ei tietoa ole. Osa ryhmästä siirtyi Naarajärven vankilaan, jossa ohjelmalle voitiin taata jatkoa. Yksi osallistujista suorittaa edelleen neljättä askelta ja on toiminut muiden ohjelmaan osallistujien mentorina.

Jatkumoiden onnistuminen vaatii yhteistyötä asiakasarviointiyksikön, lähettävän ja vastaanottavan laitoksen välillä. Pilottivaiheessa salassapito vaikeutti projektityöntekijän osallistumista siirtymiin. Jatkossa tästä ei muodostune ongelmaa, koska ohjaajat tässä laitossiirtovaiheessa ovat Rikosseuraamuslaitoksen henkilökuntaa.

Valitettavasti tämän hankkeen aikana ei ole Mikkelin vankilassa aloittaneiden osallistujien kanssa voitu luoda järjestöjatkumoita. Ryhmässä olevista saadun tiedon mukaan ainakin neljä suorittaa vielä rangaistustaan.

Työ jatkuu – yhteistyössä

Rikosseuraamuslaitoksessa tehdään ohjelmatyön selvityksiä organisaatiomuutoksen ohessa. Yhteistyöllä ja hyvällä tahdolla OMA-ohjelman toteuttaminen tällä uudella joustavalla tavalla on mahdollista. Tämä ohjelma ei sido suorittajaansa yhteen laitokseen, vaan mahdollistaa siirtymisen tarkoituksenmukaiseen laitokseen, esimerkiksi opiskelun aloittamiseksi. Ohjelma kulkee osallistujan mukana koko matkan ja osallistuja jatkaa muutostyöskentelyään myös siviilissä esimerkiksi ehdonalaisen vapauden valvonnassa tai koevapaudessa.

Hankkeen jälkeen yhteistyötä jatketaan työryhmässä, jossa on edustus Rikosseuraamuslaitoksesta, Aggredista, Silta-valmennuksesta ja Rikoksettoman elämän tukisäätiöstä.

 

Kirjoittaja on OMA-hankkeen projektityöntekijä Merja Tukiainen-Porokka