Kenestä Suomi välittää?
Maamme nykyisen hallituksen tavoitteena on ”vahva ja välittävä Suomi.”
Niin ikään hallituksen hallitusohjelmaan maalamassa kuvassa ”vahvassa ja välittävässä Suomessa ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa.”
Kenestä Suomi siis välittää?
Kenellä on mahdollisuus työllistyä ja ketkä saavat elää turvassa?
Siitä näkökulmasta, josta me maatamme ja sen hyvinvointia joka päivä katsomme, tulevaisuudenkuva näyttää kaikkea muuta kuin yhdenvertaiselta ja turvalliselta.
Nyt näyttää siltä, että motivaatiota koetetaan romuttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Me Rikoksettoman elämän tukisäätiössä työskentelemme rikoksilla oireilevien, rikoksista tuomittujen ja heidän läheistensä sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kanssa. Asiakkaidemme haasteet elämässä ovat monimuotoisia, ylisukupolvisia ja kasautuneita.
Viime vuonna julkaistuun vankien terveys ja hyvinvointi -tutkimukseen vastanneista 88%:lla todettiin persoonallisuushäiriö, mielialahäiriö 58,6 %:lla ja ahdistuneisuushäiriö 48,5%:lla. Elinaikainen päihdehäiriö todettiin 87%:lla.
Tutkituksen mukaan vankien elämänlaatu on muuta väestöä huonompi, mutta heillä on kuitenkin korkea motivaatio vaikuttaa omaa elämänlaatua koskeviin tekijöihin.
Nyt näyttää siltä, että tätä motivaatiota koetetaan romuttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Työttömyys, talousahdinko ja asunnottomuus
Hallituksen leikkaukset työttömyysturvaan, perustoimeentulotukeen ja asumistukeen sekä sosiaalihuollon palveluihin kohdistuvat suoraan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Tilanne on huolestuttava, ja leikkausten jäljet näkyvät asiakkaidemme elämässä karulla tavalla.
Asiakkaissamme näkyy toivottomuus ja ahdinko. Ihmisten rahat eivät riitä ruokaan, saati lääkkeisiin. Matalankynnyksen kohtaamispaikkoihimme Raittilaan, Redikseen ja Nuorten toiminaan jaettavan ruokahävikin kysyntä on räjähtänyt käsiin, ja asiakkaat pohtivat päivittäin, mistä muualta voisi saada ruoka-apua.
Pahoinvointi lisääntyy. Pahoinvointia lääkitään päihteillä. Mielenterveyspalveluihin eivät pääse päihderiippuvaiset.
Talousongelmat näkyvät myös maksuhäiriöinä, vuokrarästejä kertyy, häädöt yleistyvät. Pahoinvointi lisääntyy. Pahoinvointia lääkitään päihteillä. Mielenterveyspalveluihin eivät pääse päihderiippuvaiset.
Osa-aikaisen työn tekeminenkin on entistä hankalampaa. Asiakkaamme ovat kuntoutujia. Heillä ei usein ole mahdollisuutta, kokemusta tai voimavaroja tehdä kokopäivätyötä. Hekin, jotka ovat päässeet elämässä jo isoja askelia eteenpäin, eivät enää pysty ottamaan vastaan osa-aikatyötä tai tuntityötä, koska se vaikuttaa suoraan työttömyyspäivärahaa alentavasti.
Yhä harvemmin asiakkailla on edes sellaisia ajatuksia, että rikollisen elämäntavan lopettaminen olisi edes mahdollista.
Myös itsetuhoisuus on lisääntynyt jokapäiväisissä puheissa. Yhä harvemmin asiakkailla on edes sellaisia ajatuksia, että rikollisen elämäntavan lopettaminen olisi edes mahdollista.
Rikoskierteiden pitkittymisestä ja rikollisuudesta yleensä aiheutuu inhimillistä kärsimystä, yleistä turvattomuutta, sosiaali- ja terveyspalvelumenojen kasvua sekä syrjäytymisestä koituvaa tulonmenetystä.
Hallitus on kuitenkin antanut ymmärtää, että kansalaisten turvallisuus olisi yhteinen huolenaihe, jota halutaan vahvistaa. Jos viimeisetkin oljenkorret yksi toisensa jälkeen napsitaan pois, ja ihmiset jäävät päihdeongelmien, mielenterveysongelmien kanssa kadulle asunnottomana, miten ja kenen turvallisuus lisääntyy yhteiskunnassa?
Emme voi sanoa, että asiat järjestyvät
Järjestöt järjestävät vankilasta vapautuville esimerkiksi asumisen, päihdetyön, perhe- ja läheistyön, oppimisen, työllistymisen palveluita sekä äärimmäisen tärkeää vertaistukea ja yksilöllistä, ammatillista ohjausta. Järjestöjen ylläpitämät matalan kynnyksen kohtaamispaikat ovat olleet monille niitä paikkoja, jotka pitävät yllä päivärytmiä ja sosiaalisia suhteita, toimivat siltana palveluihin. Järjestöt ovat kannatelleet ja pitäneet silmällä niitä, jotka ovat vaarassa pudota kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle.
Nyt myös järjestöiltä ollaan leikkaamassa suuret määrät valtionavustuksia.
Meille tulee vankilasta ihmisiä, joihin olemme yleensä luoneet uskoa tulevaan. Olemme voineet kertoa, että kun olet selvin päin ja yrität tehdä hyviä asioita, niin hyviä asioita alkaa tapahtua.
Enää emme voi sanoa niin. Emme voi sanoa, että asiat järjestyvät.
Jonna Vähäkuopus, vastaava ohjaaja, vertaistuki Redis
Annette Stadius, ohjaaja, vertaistuki Redis
Tuuli Daavittila, viestintäpäällikkö