Joulumieltä kaikille
Joulu lähestyy ja on hiljentymisen aika. Perheiden tulisi kokoontua hyvien ruokien ja kuusen äärelle nauttimaan yhdessäolosta.
Iloista joulua ei valitettavasti kaikille suoda. Joissain perheissä vallitsee köyhyys, eivätkä lapset tule saamaan toivomiaan lahjoja. Joissain perheissä vallitsee alkoholismi tai kamankäyttö. Niissä on vaarana, että sekä äiti että lapset saavat turpaansa jouluna.
Joissain perheissä isä tai äiti on vankilassa, eikä perhe voi näin ollen kokoontua.
Pahinta lienee niissä perheissä, joissa on menetetty perheenjäsen. He eivät pääse koskaan enää viettämään joulua läheisensä kanssa.
Harvoin reagoin ilkeämielisiin kommentteihin. Mutta kun joku kommentoi, etten huomioi omaisia lainkaan, minun on pakko kommentoida.
Sitä, minkä minä olen aiheuttanut uhrieni omaisilla, ei korvaa mikään. Se tuska, mitä he tuntevat, koska he ovat menettäneet perheenjäsenensä, ei ole verrattavissa mihinkään. Heidän kaipausta ja suruaan en toivoisi kenellekään.
Tämän enempää en kuitenkaan aio syventyä aiheeseen tällä foorumilla. Se olisi väärin ja epäkunnioittavaa sekä uhrejani että uhrieni omaisia kohtaan. Uhrien omaisilla ei ole mahdollisuutta vastata tai tuoda esiin omaa näkemystänsä tämän foorumin kautta.
Joten palaan lähestyvään jouluun. Lapseni kysyi minulta, mitä minä toivon joulupukilta. Vastasin, että toivon, että lapseni on kiltti ja on ahkera koulussa ensi vuonna.
Haluan kuitenkin lisätä toivelistaani muutaman toivomuksen. Toivon, että jokainen lapsi saisi viettää arvoisan ja rauhallisen joulun. Että jokainen lapsi saisi edes yhden toivomansa joululahjan.
Että jokainen lapsi saisi herätä joulupäivänä ilman, että isä tai äiti olisi krapulassa tai laskuissa.
Että he saisivat herätä joulupäivänä ilman mustelmia tai ruhjeita. Että jokaiselle lapselle jäisi hyvä mieli joulusta. Että jokaisen lapsen luona kävisi joulupukki.
Tämä on tietysti utopiaa. Tällaista ei tule koskaan tapahtumaan. Syitä lienee monia. Me vanhemmat emme aina pysty, halua tai meidän resurssimme eivät riitä asettamaan lapsiamme etusijalle. Se on kylmä totuus.
Mietin, että saisinkohan tämän kirjoituksen avulla pelastettua edes yhden lapsen joulun. Jos siihen pystyisin, olisin iloinen. Se täyttäisi toivomukseni joululahjana.
Miettikäämme me vanhemmat hetken, että olemme itsekin saaneet suurimman lahjan silloin, kun meidät on siunattu vanhemmuudella. Joten mitä jos erityisesti jouluaattona sivuuttaisimme omat tarpeemme, oman ärtymyksemme, omat pyrkimyksemme ja omistaisimme jouluaaton lapsillemme.
Jos näet lähipiirissäsi, lapsiperheessä pahoinvointia, ole ystävällinen ja mene tarjoamaan apuasi. Välillä riittää, että joku kysyy, miten toinen voi. Välillä tarvitaan järeämpiä keinoja. Mutta huomioimatta jättäminen on huonoin vaihtoehto.
Silmänsä sulkeminen vääryydeltä on yksinkertaisesti väärin.
Jokainen meistä vanhemmista on velvollinen auttamaan lapsiamme, mikäli pystymme. Jokainen meistä vanhemmista on velvollinen saamaan lapset hymyilemään. Saamaan heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi, rakastetuksi ja huomioon otetuksi. Vaikka kuinka meidän oma elämämme olisi mennyt päin helvettiä, niin pahin synti on, mikäli pahoinvoinnistamme tulee ylisukupolvista.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
– Janne