Ystävän kuolema
Ystäväni menehtyi jokin aika sitten. Hän ampui itsensä.
Ajattelin, että onko tämä oikea foorumi kirjoittaa tästä asiasta.
Päädyin kuitenkin kirjoittamaan tästä tänne, sillä tämän foorumin ylläpitäjä sekä muita ammattilaisia oli mukana tarjoamassa ystävälleni apua hänen elämänsä loppuvaiheessa.
Ystäväni oli lusimassa Sörkassa ja siellä hän sairastui. Sairauksien tuloksena hänelle tuli ongelmia muiden vankien kanssa.
Näiden ongelmien jälkeen hänet siirrettiin lyhyeksi aikaa vankimielisairaalaan.
Vankimielisairaalan jälkeen häntä pidettiin Sörkassa eristettynä, jonka jälkeen hänet siirrettiin Mikkelin vankilaan. Siellä häntä pidettiin suljetulla osastolla. Tämä tarkoitti sitä, että hän joutui viettämään sellissään käytännössä 23 tuntia vuorokaudesta.
Mikkelistä hän sitten vapautui muovikassin kanssa. Ilman asuntoa, opiskelu- tai työpaikkaa.
Ystäväni ei ollut yhteiskunnan silmissä mikään puhdas pulmunen. Minun silmissäni hänellä oli kuitenkin puhdas ja kultainen sydän.
Olen kuullut, että ystävälleni tarjottiin kakkunsa loppuvaiheessa apua, josta hän valitettavasti kieltäytyi. En sitten tiedä, kuinka järkeviä päätöksiä hän kykeni silloin tekemään, eristyksen ja sairauden takia.
Olin murtunut, kun kuulin ystäväni poismenosta. Aloin heti etsiä syyllisiä hänen kohtalolleen.
Ensimmäisenä kaadoin vihani vankiloihin, jotka pitivät sairasta ihmistä eristettynä siviiliin saakka.
Sitten kaadoin vihani terveydenhuoltoon, joka ei pystynyt auttamaan ystävääni.
Seuraavaksi yhteiskunta sai vihani niskoille. Sillä yhteiskunnan olisi jo 20 vuotta sitten pitänyt nähdä, mihin suuntaan ystäväni elämä vie, ja panostaa resursseja saadakseen hänet oikeille raiteille. Niin, ettei tällaista lopputulosta olisi tapahtunut.
Sitten kaadoin vihani omaan niskaani. Sillä mikä ystävä minä olen, kun läheinen ystävä päätyy tuollaiseen ratkaisuun, enkä voinut estää sitä.
Nyt kun viha on laantunut, ymmärrän, että jokainen meistä, jotka olimme tekemisissä ystäväni elämässä, on hieman syyllinen hänen kohtaloonsa.
Ei kuitenkaan siinä määrin, että tapahtunutta olisi voinut estää. Sillä kuten toinen hyvä ystäväni toi esille, että mikäli joku päättää tehdä, kuten ystäväni teki, kaikessa hiljaisuudessa, niin kukaan ei voi sitä estää.
Mietin vain, että mitä jos ystäväni olisikin päättänyt suunnata väkivallan toisia kohtaan, itsensä sijaan. Mitä jos kyseessä olisi ollut laajennettu itsemurha? Olisikohan silloin asiasta noussut keskustelu?
Ihan varmasti.
Toivon, että tästäkin tapahtumasta voimme ottaa opiksi. Toivon, että saisimme ystäväni läheisten avulla nostettua keskustelun hänen kuolemaansa johtaneista asioista. Ehkä joku tulevaisuudessa tulisi toisiin ajatuksiin ystäväni tilanteessa.
Haluan sydämeni pohjasta kiittää teitä kaikkia, jotka olitte ystäväni tukena hänen elämänsä aikana. Eritoten järjestöjä, jotka tarjositte tukea hänen vankilassaolonsa aikana.
Syvä osanottoni menee ystäväni perheenjäsenille. Voimia ja jaksamista teille sekä myös teille hänen kunnon ystävilleen, jotka löysitte hänet ja jaksatte kaikesta huolimatta hoitaa hautajaisjärjestelyitä. Olette hyväsydämisiä.
Veliseni, lepää rauhassa. Valitettavasti en pääse hautajaisiin. Vankilaviranomaisten mielestä ystävän kuolemaa voi surra muutenkin kuin osallistumalla hautajaisiin.
Poistuit seurastamme aivan liian aikaisin. Nähdään toisella puolen.
Janne