Aarniota ajatellessa
YLE uutisoi Jari Aarnion vapautumista tutkintavankeudesta 26.11. liikuttavasti. Helpottunut Aarnio kertoi kahden vuoden yksinäisyydestä vankilassa pelkkä televisio seuranaan, kuinka hän oli ensimmäisenä iltana vapaalla tehnyt “ihan tavallisia asioita” ja nukkuneensa “ihan ok”.
Aarnio oli vankeusaikanaan ollut vain kahden muun vangin kanssa tekemisissä. Hän kuvasi kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa tärkeäksi ja eristysjaksoa henkisesi erittäin kovaksi.
Jutun lopussa todettiin, että tuomista valittanut Aarnio on “syytön, ennen kuin oikeudesta tulee lainvoimainen päätös”.
Aloin visioida tilannetta, jossa rikosuutiset kirjoitettaisiin näin silloinkin, kun syytettynä ei ole poliisi. Tai jos rikoksesta epäillyn omaisia kohdeltaisiin julkisuudessa yhtä ymmärtäväisesti.
Repa käveli kameroiden eteen
Suurehko toimittajaryhmä oli vastassa, kun pitkään rikoskierteessä ollut Repa käveli ensimmäisen kerran kahteen vuoteen kameroitten eteen Helsingin käräjäoikeudessa. Vielä hän ei tiedä, mihin hän aikoo illalla mennä, sillä hän on tutkintavankeusaikana menettänyt asuntonsa.
Vankilajaksoaan hän kertoo hyvin yksinäiseksi ja rutiineja täynnä olevaksi jatkoksi. Televisiota hän sanoo katsoneensa erittäin paljon.
Tai näin:
Maiju pääsi vapaalle – omaiset helpottuneita
Tutkintavankeuden aikana yrittäjä Maiju Virtanen sai tavata valvotusti vain perhettään ja asianajajaansa. Nyt hän on matkustuskiellossa, eikä hän saa ottaa yhteyttä jutun todistajiin.
– Antaa oikeudenkäynnin mennä rauhassa loppuun asti. Sitten katsotaan tulosta. Ei lähdetä tekemään mitään välituomiota tässä kohtaan. Pyrin puolustautumaan niin hyvin kuin hiukankin pystyn, Virtanen totesi.
Muun muassa hänen yhteydenpitonsa esimerkiksi läheisten kanssa helpottuu, kun vapaalla saa käyttää puhelinta ja sähköpostia.
En muista lukeneeni toista uutista, jossa rikoksesta epäillyltä olisi kysytty, onko hän pystynyt nukkumaan vapauduttuaan, tai mitä hän aikoo tehdä illalla. Aarnio-uutinen tuo kuitenkin esiin tärkeän näkökulman: vankiloissa on tutkinta- ja vankeusvankeja, jotka viettävät rangaistusaikansa pitkälti yksin.
Varsinkin tutkintavangeille on tarjolla vähän toimintoja, osin siksi, että heitä on tutkinnallisista tai turvallisuussyistä pidettävä erityksessä (kuten Aarniotakin).
Valitusprosesseineen tutkintavankeusaika voi venyä (kuten Aarniollakin). Puoli vuotta, vuosi tai kaksi vuotta on pitkä aika niin epäillylle kuin omaisillekin elää epävarmuudessa.
Se on myös pitkä aika olla itsensä kanssa, kun päivää täyttävät ruokailut, tunnin ulkoilu ja Salatut elämät. Ja jos tämän jälkeen pääseekin vapaalle odottamaan tuomiota, tai tuomioistuin vapauttaa syytteistä – miten jatkaa elämäänsä?
Jos rikos on saanut paljon julkisuutta, asiasta kirjoitellaan ja keskustellaan jatkuvasti julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Vapaudessa oleville läheisille on kova paikka elää jatkuvasti uudelleen rikosta ja tilanteen epävarmuutta. He eivät ole tehneet rikosta, mutta joutuvat kärsimään sen seurauksista.
Rangaistusajan sisällöllä on paljon merkitystä, sillä eristys ei kuntouta ketään. On tärkeää, että vankeusaika voidaan käyttää lain hengen mukaisesti siihen, että tuetaan tuomittujen paluuta yhteiskuntaan tai pääsyä sen osaksi.
Oikeudenmukaisuuden kokemus ja luottamuksen rakentaminen yhteiskuntaan ovat keskeisiä tekijöitä rikollisuuden vähentämisessä.