Tuntematon nainen
Harva ihminen haluaa identifioitua uhriksi. Monien naisvankien elämäntarinoissa on kuitenkin järkyttäviä ja toistuviakin uhrikokemuksia fyysisen ja psyykkisen väkivallan eri muodoista.
Uhrikokemukset ovat voineet normalisoitua siinä määrin, ettei tapahtumia edes mielletä väkivallaksi.
Traumaattisten tilanteiden silminnäkijöillekin voidaan nykyään tarjota kriisiapua, mutta nämä naiset ovat voineet elää vuosia voimatta puhua kokemuksistaan, voimatta luottaa ympärillään oleviin ihmisiin.
Jos sen lisäksi on vielä epäonnistunut äitinä, kun lapset on otettu huostaan ja on joutunut rikosten vuoksi vankilaan, häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat käsittämättömiä.
Suommeko naiselle muutoksen?
Seksuaaliseen väkivaltaan suhtaudutaan yleisesti hyvin tuomitsevasti ja paljon on puhuttu varsinkin raiskaustuomioiden oikeudenmukaisuudesta. Tätä myötätuntoa ei kuitenkaan riitä naisvangeille, varsinkaan jos he ovat myös itse väkivallan tekijöitä.
Jos näiden naisten kertomuksista riisuttaisiin heidän omat rikoksensa, koskettaisiko tarina meitä enemmän? Raiskaus ei muutu muuksi, vaikka se tapahtuisi henkilölle, jonka yhteiskuntakelpoisuutta pidetään kyseenalaisena.
Minkälaiset edellytykset palata tai löytää paikkansa yhteiskunnassa on ihmisellä, joka on viettänyt kenties vuosia vankilassa seuranaan pääasiallisesti omat tekonsa?
Luottamuksen lunastaminen on vangille aina vaikeaa, naisille kaksinkertaisesti vaikeampaa – romaninaisista puhumattakaan. Yhteiskuntaan kiinnittyminen on vaikeaa, jos se työntää sinua marginaaliin.
Pysyvä muutos edellyttää paitsi yksilön toisenlaista toimintaa myös ympäristön kykyä tai halua nähdä ja hyväksyä muutos.
Siksi on todella tärkeää, että naisvangit saavat vankeusaikaista kuntoutusta, jolle on jatkumo vapauteen.
Kenenkään ei soisi tulevan nähdyksi vain uhrina, mutta on hyvä ymmärtää, että ihminen voi olla yhtä aikaa uhri ja tekijä – että toistuvat traumat, kaltoinkohtelu ja epäonnistumiset voivat osaltaan tuottaa tai ylläpitää rikollista käyttäytymistä.
Myönteisen minäkuvan sekä tarvittavan tuen ja luottamuksen löytäminen auttaa tiellä objektista subjektiksi – mutta siihen tarvitaan yksilön lisäksi muiden apua.