Oikeudenmukainen rangaistus

Viime kirjoituksessa vertasin rangaistuksen tehokkuutta ja hyötyä rangaistuksen oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskunnan ja yleisen oikeustajun näkökulmasta rangaistuksen tulisi olla siinä määrin oikeudenmukainen, ettei se aiheuta haittaa yhteiskunnalle.

Tarkoitin sitä, että jonkinlaisen sovituksen täytyy tapahtua, vaikka se aiheuttaisi yhteiskunnalle haittaa esimerkiksi taloudellisesti, tai lisäämällä rikoksen uusimisen riskiä ja syrjäytymistä.

Sovituksen on siis tapahduttava, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Oikeudenmukaisuuden määritelmä ei kuitenkaan ole täysin selkeä. On ymmärrettävä, että oikeudenmukaisuus ei tarkoita samaa kuin moraalisesti oikea, vaikka nämä usein samaistetaankin.

Toiminta voi olla oikeudenmukaista, vaikka se olisi moraalisesti väärin – tai päinvastoin.

Anna armon käydä oikeudesta

Voi olla, että Riku-Petteri ei välttämättä saa suoritettua monenkaan yrityksen jälkeen ruotsinkurssia, koska opettaja arvostelee suoritukset oikeudenmukaisesti.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että oppilaan pärjääminen kokeessa määrittää kurssin numeron. Kaikki oppilaat arvostellaan samanlaisen arvosteluperiaatteen mukaan.

Riku-Petteri saa jokaisesta yrityksestään hylsyn. Seurauksena on, että Riku-Petteriltä jää tutkinto saamatta, koska ruotsinkurssi oli vaatimuksena tutkinnon saamiseen. Hän syrjäytyy, alkoholisoituu ja lopulta elämän kolhimana tappaa itsensä.

Näin tapahtui, koska opettaja ei voinut antaa sitä armovitosta.

Yhteiskunnan ja yksilön kannalta olisi tässä tapauksessa ollut perustellumpaa antaa kovasta yrityksestä armovitonen, jotta ikäviltä seurauksilta olisi voitu välttyä. Oikeudenmukaista se ei olisi ollut – armollista kuitenkin.

Seurauksia ei tietenkään voida etukäteen tietää ja esimerkki onkin todella kärjistetty. Mikäli seuraukset olisivat varmasti olleet tiedossa, opettaja olisi varmaankin antanut armon käydä oikeudesta.

Talousrikokset olivat minulla aikaisemminkin esimerkkinä ehkä hieman epäoikeudenmukaisista rangaistuksista.

Oikeudenmukaisuuden muodollisen periaatteen mukaan samanlaisia tapauksia on kohdeltava aina samalla tavalla, ja erilaisia tapauksia on kohdeltava eri tavalla.

Talousrikosten tuomiot poikkeavat merkittävästi muiden rikosten seurauksista (pois lukien huumausainerikokset ja ympäristörikokset). Ne ovat pitkiä. Niin pitkiä, että ne eivät houkuta suunnittelemaan taloudellista rikosta.

Lainsäätäjä on miettinyt, että ankarat rangaistukset toteuttavat yleisestävyyttä tässä tapauksessa, eli eivät houkuta tekemään rikosta. Vaikka mahdollisuus kiinni jäämiseen voisikin olla pieni, seuraukset kiinnijäämisestä ovat niin rajut, että kustannus-hyötyanalyysin tehtyään rikoksen suunnittelija jättää teon tekemättä.

Syrjäytynyt Riku-Petteri ei taas suunnitellut nakkikioskilla aiheuttamaansa törkeää pahoinpitelyä, josta hän sai kahden vuoden ehdottoman tuomion. Se oli hänen hurja luontonsa. Pidempi rangaistus ei olisi estänyt Riku-Petterin toimintaa. Vihastuessaan hän ei ajatellut seurauksia vaan omaa kunniaansa, jonka koki kohdanneen kolauksen jonon ohittajan taholta.

Oikeudenmukaisuuden monta kulmaa

Emme tutki hyvettä pelkästään tietääksemme mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi.
– Aristoteles

Oikeudenmukaisuus on vain yksi moraalisista hyveistä. Perinteisiä hyveitä antiikin Kreikassa olivat rohkeus, kohtuullisuus, hurskaus, viisaus ja oikeudenmukaisuus.

Aristoteleen mukaan oikeudenmukaisiksi tullaan toimimalla oikeudenmukaisesti. Luonteenpiirteemme kehittyvät hyveellisiksi, kun toimimme hyveiden pohjalta.

Oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertainen käsite ja tapoja lähestyä oikeudenmukaisuutta on monia. Asiaa voi lähestyä seurauseettisestä tai esimerkiksi velvollisuuseettisestä näkökulmasta.

Rangaistusten kohdalla tarkoitamme oikeudenmukaisuudella usein rangaistusta, joka on jollain tavalla oikeassa mitoituksessa tehtyyn tekoon nähden.

John Rawls (1921-2002), pitkäaikainen Harvardin yliopiston professori, joka tunnettiin erityisesti oikeudenmukaisuusteoriastaan (A Theory of Justice 1971, suom. Oikeudenmukaisuusteoria 1988) ja tietämättömyyden verho -ajatusrakennelmasta, kuvaa rangaistusteoriaa Two Concepts of Rules -artikkelissa (1955) yhdistämällä seurauseettisen ajattelun sovitusteoriaan.

Rawlsin ajatus menee niin, että kun mietitään henkilöä, joka on tuomittu vankeusrangaistukseen, voidaan esittää kysymys: “Miksi henkilö X on tuomittu?”. Vastaus kysymykseen vastaa kysymykseen sovituksesta: “Koska henkilö X rikkoi lakia ryöstämällä pankin.”

Aivan toinen asia on se, miksi ihmisiä yleensä laitetaan vankilaan. Vastaus suuntautuu tulevaisuuteen. Vastausta perustellaan seurauseettisesti yhteiskunnan suojelemisena, yleisestävyydellä, erityisestävyydellä, kuntouttamisena, parantamisena tai pelottamisena. Rangaistusjärjestelmästä on yhteiskunnallista hyötyä.

Rangaistusinstituution tehtävä on näin ollen eri kuin yksittäisen rangaistuksen.

Korkein oikeus oikeudenmukaisuuden asialla

Rangaistuskäytäntöjen oikeudenmukaisuus on noussut esille myös suomalaisessa kriminaalipolitiikassa. Asiasta kirjoitti Helsingin Sanomat 4.6.2017 otsikolla:

“Tulli pysäytti Andrein Länsisatamassa ja löysi Mazdasta kahdeksan kiloa amfetamiinia – se oli täydellinen rikos korkeimmalle oikeudelle, joka halusi lyhentää huumetuomioita”

Andrei sai käräjäoikeudessa tuomion törkeästä huumausainerikoksesta kahdeksan vuotta ja kuusi kuukautta, mutta korkein oikeus lievensi tuomiota maaliskuussa 2017 viiteen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

Käräjäoikeuden tuomio oli tyypillinen ja linjassa aikaisemman oikeuskäytännön kanssa, mutta korkein oikeus halusi ennakkotapauksen linjatakseen tuomiokäytäntöjä. Hovioikeus piti tuomion, mutta Andrei sai valitusluvan korkeimmasta oikeudesta.

Kuriiri, joka ei edes välttämättä tiedä kuljettavansa lastia, hyötyy kuljetuksesta naurettavan summan, mutta saa samanlaisen tuomion kuin järjestelmää johtava henkilö, jolle taloudellinen hyöty on todella merkittävä. Korkein oikeus oli katsonut, että tämä ei ole oikeudenmukaista.

Rikosoikeuden suhteellisuusperiaate tuli tuoda näkyvämmäksi. Suhteellisuusperiaate edellyttää rikoksen ja rangaistuksen väliseltä suhteelta oikeudenmukaisuutta, jonka tulee ilmetä niiden keskinäisestä riippuvuudesta ja rangaistusten yleisestä tasosta.

Rangaistuksen tulee näin ollen olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Huumausainerikosten rangaistuskäytännöissä uskotaan yleisestävyyteen. Tuomiot ovat ankaria, jotta suunnitelmallisia huumausainerikoksia, kuten maahantuontia, ei pidettäisi kannattavina.

Todellisuudessa tuomion pituudesta kärsii tietenkin pahiten kuriiri, joka taas tekee kuljetuksen yleensä hyvin pienen taloudellisen hyödyn toivossa. Todellisen taloudellisen hyödyn saajat jäävät näkymättömiksi.

Oikeudenmukaisuus on siis läsnä hyvin monella tasolla rangaistuspolitiikassa, -järjestelmässä, yksittäisessä rikosseuraamuksessa ja niin ikään elämässä. Oikeudenmukaisuus ei aina välttämättä ole moraalisesti oikein, vaan joskus armo nousee tärkeämmäksi hyveeksi.

Olkaamme oikeudenmukaisia ja tarvittaessa armollisia toisillemme – käsitteiden ristiriidoista huolimatta.