Onko Rikosseuraamuslaitoksella oikeus määritellä kuka on isä?
Tänään minäkin itkin. Onnesta. Tänään loppui erään perheen kivinen tie vankilassa.
Aamulla klo 7 asteli vapaa mies vankilasta ulos. Vastassa oli nainen, joka odotti kotona koko tuomion ajan. Iltapäivällä sama vapaa mies oli vastassa tytärtään koulun pihalla. Se oli yllätys tytölle. Tyttö juoksi isän syliin ja itki onnesta. Halasi ensi kertaa vuosiin.
Tuomio on nyt suoritettu. Sen suoritti koko perhe. Erityisesti lapsi.
Useamman vuoden tuomion aikana lapsi ja isä eivät päässeet kertaakaan perhetapaamiseen eivätkä lapsitapaamiseen. Heille myönnettiin ainoastaan valvotut “pleksitapaamiset”. Syystä, että mies ei ole lapsen biologinen isä.
Erityislapselle meluisat pleksitapaamiset odotuksineen olivat vaikeita. Kotona lapsi ikävöi ja oirehti monin tavoin.
Psykiatrian poliklinikka kirjoitti tilanteesta lausunnon vankilalle. He pitivät lausunnossaan erityisen tärkeänä, ettei isän ja lapsen suhdetta katkaista. Vankila ei noteerannut lausuntoa millään tavalla. Heitä ei kiinnostanut. Äiti jäi työstä pois, jotta pystyi olemaan enemmän läsnä lapselle.
Isä suoritti tuomiotaan kolmessa eri vankilassa tuomionsa aikana. Yksikään vankila ei tukenut perhesuhteita. Lopulta tilanne kärjistyi nimettömään päihdetestipurkkiin, jonka kerrottiin olevan isän. Testi oli positiivinen.
Myös perhetapaamiset naisystävään eli lapsen äitiin menetettiin 9 kuukauden ajaksi.
Yrittäessään keskustella perhetapaamisista ja lapsen tilanteesta vankiloiden virkamiesten kommentit olivat asiattomia.
Sosiaalityöntekijä kertoi miehen pilaavan naisen ja lapsen elämän. Kerrottiin myös, että työssä käyvä, kunnollinen nainen ei häntä pitkään katsele.
Yleinen mielipide oli, että ”ei se ole sinun lapsesi”. Tulivatko he ajatelleeksi, että tämä mies oli ainoa isä, joka tytöllä todellisuudessa oli ja on? Tämäkö on vankilan tapa kuntouttaa perheellinen mies?
Yksikään kolmesta vankilasta ei ollut tälle perheelle toistaan parempi.
Kaikesta huolimatta perhe pysyi koossa koko tuomion ajan. Näin ei suinkaan aina käy. Etenkään, kun Rikosseuraamuslaitos antaa tälläisen tuen perheelle.
Vapautumisen päivä kuitenkin koitti. Miehelle piti olla 24 euroa matkarahaa odottamassa. Ei ollutkaan.
Vartija huusi pleksin takaa ”mene töihin”. Mies laitettiin ulos ja matkaraha jäi saamatta. Se oli sellainen reissu.
Nyt sopii miettiä, että tämäkö on perhesuhteiden tukemista, asteittain vapautumista, kuntoutusta ja yhteiskuntaan sopeuttamista?
Tämä ei tee mitään muuta kuin rikkoo perheet, vie lapselta vanhemmat ja katkeroittaa. Vuonna 2018 Suomessa.