Syylliset ja uhrit
Ihmisellä on sisäsyntyinen tarve löytää selityksiä epämiellyttävää oloa aiheuttaville tapahtumille. Näin voi käydä esimerkiksi ollessamme tekemisissä väkivallan kanssa. Syntyy tarve löytää järjellinen selitys tapahtumalle, johon edes väkivallan tekijä tai kokija ei aina löydä vastausta.
Usein ihmisillä herää kiusaus jakaa ihmiset syyllisiin ja uhreihin ja osoittaa hyvä ja paha. Jaottelu ei kuitenkaan poista yhtään ongelmaa. Se ei auta väkivallan kokijoita, sen enempää kuin tekijöitäkään muuttamaan käytöstään. Myöskään useimpien tapahtumien, ihmisten tai heidän tekojensa kohdalla ei ole mahdollista osoittaa vain hyvää tai pahaa, vaikka ihmiset subjektiivisesti kokevat asiat sellaisina.
Miehet kokevat eniten väkivaltaa julkisella paikalla tuntemattoman tekijän toimesta. Toisin sanoen turpaan tulee todennäköisimmin satunnaisessa kohtaamisessa, kummankin osapuolen ollessa humalassa. Oikeusjärjestelmä hoitaa syyllisen etsimisen ja rankaisemisen, mutta auttajan näkökulmasta syyllisen ja uhrin osoitteleminen ei hyödytä.
Suuri osa katuväkivaltaa kokeneista miehistä syyllistää itseään tapahtuneesta. Heidän syyllisyytensä kumpuaa vallinneesta humalatilasta ja omasta toiminnasta: ”Olisi pitänyt olla hiljaa ja astua sivuun”. ”Mitäs menin kommentoimaan taksijonossa eteen kiilaavan toimintaa”. ”Itsehän menin väliin muiden riitaan”. Toisin sanoen: mitäs läksin, mitäs join, mitäs kommentoin.
Syyllisyyden kokemusta lisää se, että ulkopuoliset pitävät humalassa turpaan saanutta miestä vähintäänkin osasyyllisenä väkivaltatilanteeseen. Seksuaalirikosten kohdalla tämä olisi uhrin törkeää syyllistämistä. Pukeutuminen, humalatila tai tietyssä paikassa tiettyyn vuorokauden aikaan liikkuminen ei tarkoita, että mies olisi kerjännyt ikävyyksiä. Toki aina on syytä tarkastella omaa käyttäytymistä ja riskitekijöitä. Vaikka osassa katuväkivaltatilanteista on olemassa kaksi pukaria, osa miehistä saa nyrkistä ilman omaa osuutta asiaan.
Kävin jokin aika sitten tapaamassa pitkään arvokasta työtä tehneitä Helsingin Sovittelutoiminnan työntekijöitä. Sovittelussa rikos- tai riita-asiaa pyritään selvittämään rakentavalla tavalla. Sovittelussa ihminen voi vaikuttaa oman asiansa ratkaisuun ja sopia mahdollisten vahinkojen korvaamisesta.
Sovittelun työntekijät vahvistivat näkemystäni. Julkisella paikalla turpaan saaneet miehet pitävät itseään syyllisinä, vaikka objektiivisesti asiaa tarkasteleva näkisi asian toisin. Sovittelussa turhasta syyllisyydestä voi kuitenkin vapautua. Pahoinpitelijät tuovat toistuvasti esiin sen, että syy tekoon ei ollut turpaan saaneen käytöksessä, olemuksessa, saati sanomisissa.
Syyt väkivaltaisuuteen kumpuavat pahoinpitelijän sisältä. Niitä voivat olla esimerkiksi koetut vääryydet, patoutuneet tunteet ja näistä johtuva paha olo. Kun ihmisen kyvyt ongelmien käsittelyyn loppuvat, osa purkaa pahaa oloaan ulkopuolisiin kohdistuvalla väkivaltaisella käytöksellä.
Samoista syistä johtuen ihminen voi altistaa itsensä väkivallalle. Kyvyttömänä käsittelemään pahaa oloa, ihminen voi tiedostamattaan hakeutua tilanteisiin, joissa väkivallan uhka on korostunut. Tutkimukset ovat antaneet viitteitä esimerkiksi siitä, että lapsuudessa koettu väkivalta lisää riskiä väkivallan uhriksi joutumisesta aikuisiällä. ( https://www.doria.fi/handle/10024/169590?locale=lfi)
Syitä väkivallalle on olemassa loputon määrä. Ylipäätään väkivallan määrittely voi olla haastavaa. Mielestäni Pekka Jolkkonen Miessakit Ry:n Lyömättömästä linjasta on onnistunut määrittelyssään erinomaisesti. Jolkkonen kuvaa väkivaltaa seuraavalla tavalla: ”Väkivalta on yksisuuntaista vaikuttamista toiseen. Väkivaltaa käyttänyt pyrkii saavuttamaan omat tavoitteensa toista vahingoittamalla.”
Väkivallan käyttäjän tavoite voi olla oman tunne-elämän tasapainottaminen. Ihminen purkaa sekavaa vyyhtiään aggressiivisella käytöksellä. Pyrkimyksenä on päästä eroon pahasta olosta. Tällöin puhutaan ”kuumasta väkivallasta”. Vain osa väkivaltaisista teoista on suunnitelmallisia, ja tällaiseen ”kylmään väkivaltaan” kykenee ainoastaan pieni osa ihmisistä.
Miesten kokemasta katuväkivallasta, sen seurauksista ja varsinkin miesten avuntarpeesta on olemassa niukasti tietoa. Jotta voisimme tulevaisuudessa vähentää mustavalkoista jaottelua ja tarjota väkivallasta kärsiville ihmisille parasta mahdollisimman tukea, Miessakit ry on käynnistänyt selvitystyön, jolla katuväkivallasta pyritään keräämään lisää tietoa. Selvityksen tulokset julkaistaan kesällä 2020.
Kyselyyn pääset tästä.