Naisvankityön helmiä
Naisetko vankilassa hankalia eivätkä tuo kuin haastavia tilanteita tullessaan? Päinvastoin, ajattelen, kun olen tätä työtä tehnyt kohta 26 vuotta.
En toki täysin ole pyhittänyt työskentelyäni naisvankiosastolle, vaan oma yksikköni tarjoaa mielenkiintoisesti vaihtelevia työtehtäviä myös miesten osastolla Ojoisilla. Juuri siksi on ilo kertoa, että naisvankien kanssa työstettävät asiat ovat erilaisia. Toki vankilaan virtaa ihmisten mukana haastavia tilanteita – siksi vankilaan joudutaankin. Helpot haasteet on jo ratkaistu, joten on tartuttava reunasta kiinni ja kuljettava rinnalla pienin askelin; suuntana eteenpäin.
Eräs jo vapautunut nainen lähetti terveisiä. Hänen vapautumisestaan oli kulunut tovi, mutta vielä hän muisti meitä tervehtiä sähköpostilla. Hänen tuomiostaan ei puuttunut kovennettuja juonen käänteitä. Silti hän jaksoi sinnikkäästi työllistyä ja vielä sinnikkäämmin luoda yhteyttä katkenneisiin suhteisiinsa.
Matkan varrella lämmittää myös viesti vankilan sähköpostiin pari vuotta sitten vapautuneelta naiselta:
”Tuli tässä mieleeni, että haluaisin lähetellä kuulumisia sinne. Minulla menee hyvin, töitä teen ja opiskelen ammattikorkeakoulututkintoa. En tiedä onko ihan normaalia kiitellä, mutta haluan silti tehdä sen. Terveisiä kaikille, joiden kanssa asioin siellä.”
Työ vankilassa ei ole auvoisaa, vaan maailman laidalla kiikkumista. Päihteidenkäyttömaailma, väkivalta ja ihmiskauppa ovat liiankin tuttuja teemoja, mutta silti toivon ylläpitäminen on voimavara, jolla puskea eteenpäin. Toivon ylläpitäjänä taide on monelle naisvangille tullut tutuksi viime vuoden aikana.
Multilahjakkuus, vartija Tommi on ohjannut taidetuokioita naisvangeille, ja näissä tuokioissa on tuotettu upeita hiilipiirustuksia, jotka saavat arvoisensa näyttelyn vankilan tapaamistilan seinillä.
Samoin kesällä toteutunut kolmen yhteisöllisen taidepajan sarja ”Visuaalinen taidetoiminta lapsiperheiden kohtaamisen tilana vankilassa”, graafikko Valpuri Tauriaisen johdolla, työllisti yhteensä 17 lasta ja 19 aikuista. Valpuri Tauriainen kokosi näistä pajoissa tuotetuista perheiden taiteista näyttelyn Kansallismuseon Vankilamuseolle, jossa näyttelyn aikaan oli peräti 30 000 kävijää. Näyttely kiersi myös Tampereella ja Hämeenlinnassa Kumppanuustalolla ja Läntisessä lähiökeskuksessa. Näyttely mahdollisti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen taiteen kautta sekä merkittäviä kohtaamisia isien ja äitien ja heidän lastensa kesken kesäisessä vankilassa.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, mainittakoon loppuvuodesta naisvankien uusi aluevaltaus vankilateatterin saralla tanssin ja liikkeen -teos ”Maan päällä paikka”. Vaikka stereotypia oman tunneilmaisunsa kanssa vaikeuksissa olevista vangeista on yleinen, niin nämä kuusi rohkeaa naisvankia taipuivat reaaliajassa lähellä elävää yleisöä kananlihan nostattavaan taituruuteen.
Nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tulemista sekä pieniä askeleita kohti oman elämän sankaruutta, sen nämä naisvangit ovat ansainneet; koska eihän kukaan meistä selviä ilman tunnehaavoja. Joillakin haavat ovat syvemmällä, joten työntekijöiden tehtävänä on luoda turvallinen ja luottamuksellinen ympäristö, sopivan vahvoilla rajoilla.
Valinnanmahdollisuuksia tarjoamalla, voimavaroja ja vahvuuksia noteeraamalla sekä ohjaamisen kautta uusia taitoja opettelemalla uskon omanarvon tunnon löytyvän ja oman elämän toimijuuden vahvistuvan.