Yhteiskunnan digiloikka – uhkaava mahdollisuus vai mahdollinen uhka?
Elämme poikkeuksellista aikaa, mikä on pakottanut meidät kaikki tavalla tai toisella uusien työtapojen ja uudenlaisen ajattelun äärelle. Aiemmin trendikäs ”kotoilu” on muodostunut lyhyessä ajassa uudeksi normaaliksi. Ehkä maailmantilanteen pakottama ajattelun ja toimintakulttuurin ravistelu voi olla hyvästäkin – myös organisaatioissa.
Rikosseuraamuslaitos taannoin tiedotti lisäävänsä sähköisten palveluiden käyttöä koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Tapaamisten ja poistumislupien perumisen seurauksena yhteydenpito läheisiin tapahtuu puhelimitse tai Skype-yhteydellä. Yhdyskuntaseuraamusten puolella on menty perinteisestä toimintaan ja työhön osallistumisesta etätuen tarjoamiseen.
Siinä missä arkielämän mahdollisuudet ovat kaventuneet siviilissä lähtökohtaisesti meillä kaikilla, rangaistusta suorittavien kohdalla on tapahtunut samoin. Suljetuissa vankiloissa työ- ja harrastustoimintaan osallistuminen on muuttunut harkinnanvaraiseksi. Avovankilat taas ovat muuttuneet kriisin myötä suljetummiksi ja toiminta rajoitetummaksi. Näin varmasti on käynyt myös suljetuissa vankiloissa, joskaan tilanne ei näyttäydy yhtä radikaalina kuin avolaitoksissa.
Muu yhteiskunta, johon vapautuva sijoittuu, on tällä hetkellä korostetusti etä-, digi-, ja verkkopalveluille rakennettu.
Edellä kuvatuilla linjauksilla ei ole vaikutusta kuitenkaan vankien vapautumiseen. Laitoksista siirrytään suorittamaan tuomion loppuosaa siviiliin poikkeusoloista huolimatta kuten ennenkin. Muu yhteiskunta, johon vapautuva sijoittuu, on tällä hetkellä korostetusti etä-, digi-, ja verkkopalveluille rakennettu, ja viranomaiset ovat sopeuttaneet toimintaansa hyvin lyhyessä ajassa. Asiakaskunta ei välttämättä ole pysynyt muutosturbulenssissa mukana – viranomaisten mukana pysymisestä on paha mennä sanomaan.
Vapautumisvaiheessa oleva saa vielä vankilan antaman tuen asioidensa järjestelyyn, mutta niiden hoitaminen itsenäisesti vapautumisen jälkeen onkin oma lukunsa. Aikaisemmat toimintatavat eivät välttämättä toimi ja uuden opettelu muidenkin haasteiden kanssa painiville voi olla mahdotonta. Skypet, digipalvelut, virtuaalivalmennukset ja verkossa toimiminen ovat haasteellisia joko taitojen tai välineiden näkökulmasta – ajoittain meille kaikille.
Pahimmillaan vapautuvan kanssa tehty työ jatkumoiden rakentamiseksi valuu hukkaan, ja vapautuva lipuu herkemmin tuen ulottumattomiin kuin yhteiskunnan normaalitilassa.
Digipalvelujen lisääminen rangaistuksen suorittamisen aikana on lähtökohtaisesti hyvä asia ja mahdollistaa edes jonkinlaisen yhteydenpidon poikkeusaikana. Rangaistuksen suorittamisen aikana tukea ja apua on saatavilla, mutta ehdonalaiseen vapautunut on usein tuen ulkopuolella. Tämä koskettaa erityisesti heitä, jotka eivät siirry valvontaan ehdonalaisen vapauden ajaksi. Vankilan vastuu päättyy siihen hetkeen, kun vankilan portti vapautuvan perässä sulkeutuu. Pahimmillaan vapautuvan kanssa tehty työ jatkumoiden rakentamiseksi valuu hukkaan, ja vapautuva lipuu herkemmin tuen ulottumattomiin kuin yhteiskunnan normaalitilassa.
Rikosseuraamuslaitoksella on jo jonkin aikaa ollut meneillään Älykäs vankila -hanke, jonka tavoitteena on digitaitovalmiuksien parantaminen vankeusaikana. Hanke on integroitu uuden vankilan rakennushankkeeseen, joka on vielä työn alla. Lisäksi konseptia kehitetään yhteen vankilaan, minkä levittäminen laajemmalle täytäntöönpanosta vastaaviin yksiköihin on vasta tulevaisuuden toimenpiteitä.
Yhtäältä maailmantilanne vahvistaa Älykäs vankila -hankkeen visiota sekä osoittaa hankkeen tärkeyden ja merkityksellisyyden. Toisaalta se ei auta tähän hetkeen, jossa kaikilta on edellytetty muuntautumiskykyä ja -halua.
Miten Rikosseuraamuslaitos onnistuu vastaamaan huutoon, jää nähtäväksi. Toivottavasti tilanne herättää vastaisuudessa uudenlaista ajattelua tuen ja avun tarpeeseen sekä organisaatioiden toimintakulttuuriin, missä pyytämättä ja yllättäen tulevat digiloikat uhkaavat aiheuttaa reagoinnin sijasta pelkkää paikallaan polkemista.