Onko viha pelkoa aiheuttavaa vai voimaannuttavaa?
Viha on tunne. Aggressio väkivaltaa tuottavaa toimintaa. Vihan käyttäminen toiminnan polttoaineena on tuhoavaa. Näin lietsotaan eripuraa, katkeruutta ja samalla myös uutta vihaa.
Vihan kohdistaminen muihin on vihan kohteen maalaamista pahaksi ja vääräksi. Viha voi näin muodostua oikeutuksen välineeksi, syyksi ja selitykseksi väkivallalle. Tunne on muuttunut toiminnaksi; sotajoukoksi, torpedoksi, salaiseksi poliisiksi tai karhuryhmäksi, jonka voimalla hyökätään muita vastaan.
Neutraalina ystävänä vihaan suhtautuva puolestaan vähentää vihaa, aggressiota ja väkivaltaa.
Elämme kulttuurissa, jossa ihmisten vihan tunteeseen suhtaudutaan eri tavoin. Tilanteesta ja ihmisestä riippuen sama tunne voidaan nähdä esimerkiksi pelottavana tai voimaannuttavana.
Tunteena viha on vaaraton
Tunne on kehon ja aivojen yhteistyössä mielelle välittämä viesti, jonka tarkoitus on huomion kiinnittäminen havaitsemaamme asiaan, ajatukseen tai kokemukseen. Viesti siitä, että kannattaa tarkistaa tilanne ennen kuin toimii, jotta tietää miten toimii. Jos ylipäätään tarvitsee toimia.
Tunne on fyysisesti olemassa. Aivosähkökäyriä mittaamalla voi osoittaa tunteen fyysisen olemuksen. Viha näkyy näytöllä tuskin havaittavana sähköimpulssina. Kokonaisuudessaan aivojen toimintakyky vaatii energiaa suurin piirtein saman verran kuin 60 watin hehkulamppu.
Tunteen aikaansaama fyysinen reaktio ei ole tuhoava. Vain vihan kieltäminen tai sen kohdistaminen itseen tai muihin aggressiivisesti sanoina tai tekoina voi sitä olla.
Tuli turpaan ilman selitystä
Miessakit ry julkaisee tulevana talvena raportin miesten kokemasta katuväkivallasta. Raporttia varten tehtyyn kyselyyn vastasi 2000 miestä ja 200 ammattilaista. Moni kertoi kokeneensa väkivaltaa täysin puskista ilman omaa provokatiivista käytöstä tai ennakoivaa sanaharkkaa tekijän kanssa.
Miehet raportoivat väkivallasta aiheutuvan huomattavasti enemmän vihaa, kuin heitä kohdanneet ammattilaiset havainnoivat asiakkaissaan.
Onko niin, ettei mies osaa vai uskalla sanoittaa vihan tunteitaan? Vai eivätkö ammattilaiset osaa tai uskalla havainnoida miehen vihaa tunteena?
Sama ristiriita näkyy myös tekemässäni asiakastyössä. Usein tapaamiseen saapuva mies ei ole puhunut ongelmistaan aiemmin. Osalla on kokemuksia tuen hakemisesta, eivätkä ne kaikilla ole positiivisia. Luottamuksellisen hoitosuhteen löydettyään mies on kertonut lapsena, nuorena tai aikuisena kokemastaan syrjinnästä, laiminlyönneistä ja väkivallasta.
Turvallisessa vuorovaikutustilanteessa hän on tuonut esiin esimerkiksi väkivaltaisia ajatuksia kaltoinkohtelijoitaan kohtaan. Päästyään näin sanoittamaan ja purkamaan vihaansa, tulos ei olekaan hoitosuhteen syventyminen, vaan paikalle on kutsuttu vartijat. Tai hoito on vain keskeytetty. Ja nyt puhun asiallisesti käyttäytyvistä, en aggressiolla elämässään etenevistä egoisteista.
On ymmärrettävää, että esimerkiksi suurikokoinen mies voi olla pelottava sanoittaessaan vihaansa. On kuitenkin syytä tarkkailla, johtuuko oma pelon tunne juuri tästä asiakkaasta, vai jostain aiemmasta tilanteesta tai oletuksesta? Yksi tai useampikaan piirre ei tee kenestäkään väkivaltaista, saati uhria.
Erilaisia tapoja eri ihmisille
Samaan aikaan kun joidenkin on jopa terapiassa vaikea käsitellä vihan tunnetta, on toisaalla päästy vääryyksistä aiheutuneiden vihan tunteiden käsittelyyn. Keinoja on monia. On aivan sama, miten tunteet käsittelee, kunhan sen tekee ketään satuttamatta.
Ranskalainen kirjailija Pauline Harmang pohtii menestysteoksessaan naisten miesten taholta koetuista vääryyksistä aiheutuneen vihan purkua seuraavasti; ”Mitä jos naisilla on hyvät syyt vihata miehiä? Mitä jos viha miehiä kohtaan on tosi asiassa iloinen ja emansipoiva asia, kun sille annetaan ilmaisukanava?” Kyseenalaista mielestäni on se, vähennetäänkö näin vihaa. Kirjailija toteaa haastattelussa, ettei miesviha ole tappanut ketään. Onkohan Harmang samaa mieltä myös naisvihasta?
Viha löytyy usein taustalta väkivallassa itseä tai muita kohtaan
Vuosia poikien ja miesten kanssa työskenneltyäni viha omaa tai vastakkaista sukupuolta kohtaan ei ole tullut vastaan ilona tai voimaantumisena. Sitä vastoin viha löytyy usein taustalta väkivallassa itseä tai muita kohtaan.
Se tulee säännöllisesti vastaan myös omien vanhempien tai ex-puolison taholta tulleiden vääryyksien kanavoimisena omiin lapsiin tai nykyiseen puolisoon.
Aggressiivisesti käyttäytyvä hakee näin vihan tunteesta oikeutusta väkivaltaiselle käytökselle.
Olen Harmangin kanssa samaa mieltä; vihalle tulee löytää ilmaisukanava. Koetut vääryydet on tuotava julki ja käsiteltävä. Internetin ollessa pullollaan jakolinjojen kaivajia ja vihan lietsojia kaipaisin tunteiden käsittelyyn väkivallattomampia kanavia kuin vihan lietsominen 3,5 miljardia ihmistä kohtaan.
Minusta lietsova tapa kuulostaa raskaalta, ei asialta, josta kannattaisi iloita