Missä ovat rikostaustaisten naisten tarinat seksityöstä?
Seksityö on puhuttanut viime aikoina sosiaalisessa mediassa. Seksityön stigmaa halutaan purkaa antamalla sille mediassa positiivinen kuva ja kertomalla seksityön tekemisen olevan monelle oma valinta.
Tämän nostaminen esiin, laajentamaan seksityön stigmatisoitunutta ja yksipuolista mainetta on ehdottoman hyvä asia. Mercedes Bentso eli Linda-Maria Roine kirjoitti Instagramissaan viime viikolla hyvän näkökulman siitä, että seksityöntekijöitä on muitakin, kuin mediassa näkyvät kärjistetysti kahtia jakautuvat huumeiden käyttäjät ja valkoiset seksiä feministiasiakkaille myyvät hyvinvoivat naiset.
”Jos pystyy tekemään seksityötä omasta halusta, on etuoikeutettu suhteessa niihin, jotka eivät tee työtä omasta halustaan. Tämän faktan tunnustaminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että seksityöllä oleva stigma pitää poistaa ja seksityöntekijöiden turvallisuus pitää taata. Ymmärrän, että seksityöstä halutaan antaa positiivinen kuva vastaiskuna sille kuvalle, joka mediassa on. Eli seksityöntekijöistä uhreina, väkivallan kohteina, huumeriippuvaisina objekteina. Kuitenkaan ei ole niin, että tällä hetkellä mediassa äänessä olisivat nämä huumeriippuvaiset objektit. Heillä ei ole mediassa ääntä – – Tarinat kerrotaan heidän puolestaan, eikä pelkät tällä hetkellä kerrotut positiiviset, valkoisten ei-huumeriippuvaisten tarinat paranna heidän tilannettaan. Pahimmillaan nämä positiiviset tarinat toiseuttavat entisestään ja mediassa puhutaan kuin kahdesta eri työstä, vaikka myös huumeriippuvaisten uhrien tekemä työ on seksityötä.”
Koko kirjoitus löytyy Instagramista @mercedesbentso -tilin kohokohdista sekä viimeisimmistä postauksista: https://www.instagram.com/mercedesbentso/
Tämä on mielestäni erittäin tärkeä nosto. Näitä naisia, jotka käyttävät seksiä välineenä, joko pakon edessä tai omasta tahdostaan, on myös meidän asiakkaidemme, rikostaustaisten naisten keskuudessa.
Median luoma kuva on hyvin mustavalkoinen. On hyvä muistaa, että huumeiden käyttäminen tai sen rahoittaminen seksin myymisellä ei aina ole oma valinta, mutta toisille se on. Kaikki eivät ole ainoastaan uhreja, vaan kaupankäyntiä seksillä tehdään myös omasta tahdosta. Oman seksuaalisuuden kokeminen hyödykkeellisenä miesvaltaisissa rikospiireissä voidaan uhrinäkökulman sijaan kokea myös eduksi.
Lisäksi ehdottoman tärkeää on nostaa esiin myös tämä ”kolmas tarina”: seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhrit ja he, jotka tekevät seksityötä pakon edessä. Näitä naisia on myös Suomen vankiloissa tuomittuina, sillä ihmiskauppaa ei aina osata tunnistaa.
Seksityö ja seksikauppa on monien asiakkaidemme kohdalla vain yksi osa-alue, jota ei mediassa ja laajemmassa keskustelussa tunnisteta tai nähdä. Tässä Ylen artikkelissa Vanajan vankilan yhdistelmäyksikön johtaja Kaisa-Tammi Moilanen kertoo ihmiskaupan uhrien esiintyvyydestä Suomen vankiloista.
Mercedes Bentso kirjoitti myös olevansa kyllästynyt siihen, että huumeriippuvaisia käytetään aina varoittavana esimerkkinä seksityöstä tai väkivallasta puhuttaessa. Samaa asenteellisuutta kohtaavat myös osa meidän asiakkaistamme.
Liian usein unohdetaan ihminen sairauden takana. Ja se, ettei täysi päihteettömyyskään ole kaikille ainoa oikea ratkaisu.