Lapsista seksuaalisesti kiinnostuneille tulee tarjota ennaltaehkäiseviä, matalan kynnyksen tukipalveluja myös julkisella sektorilla
Suomessa ei ole luotu yksiselitteistä hoitosuositusta eikä ennaltaehkäisevän tuen järjestelmää henkilöille, joilla on riski syyllistyä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen.
Lanzaroten sopimuksen toimeenpanosuunnitelmassa on huomioitava potentiaalisille tekijöille rakennettu hoitopolku.
Eri arvioiden mukaan lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyneistä vain noin puolet kokevat seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Muiden syyllistyneiden kohdalla taustalla vaikuttavat erilaiset tunteiden tai käyttäytymisen säätelyn häiriöt. Vastoin yleistä käsitystä, kaikki lapsista seksuaalisesti kiinnostuneet eivät syyllisty lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.
Seksuaalista kiinnostusta ei voi poistaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään
Nykytutkimuksen mukaan lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus on pysyvä piirre, josta ihminen tulee tietoiseksi usein murrosiässä. Piirrettä ei voi valita eikä sitä voi poistaa, mutta sen kanssa on mahdollista oppia elämään hyvää ja rikoksetonta elämää.
Moni lapsista seksuaalisesti kiinnostunut kokee seksuaalisuudestaan tuskaa ja ahdistusta, mikä pitkittyneenä voi nostaa riskiä rikokseen. Tälle ryhmälle tulisi järjestää ennaltaehkäiseviä, matalan kynnyksen tukipalveluja, joissa kiinnostuksesta ja sen aiheuttamasta huolesta on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa. Tuen avulla asiakasta voidaan ohjata löytämään keinoja toteuttaa seksuaalisuuttaan laillisesti sekä tulemaan sinuiksi mieltymyksensä kanssa.
Vuodesta 2015 lähtien toiminut SeriE-verkosto on kehittänyt potentiaalisille lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöille tukimuotoja ja hoitopolkuja. Moniammatillisen yhteistyön avulla on pyritty rakentamaan ymmärrystä niistä haasteita, joita hoidon ja tuen järjestämiseen kohdistuu ja toisaalta jakamaan hyviä käytänteitä tapauksista, joissa palveluohjaus ja hoidon räätälöinti on onnistunut.
Verkosto on tunnistanut hoidon järjestämisessä haasteita, joista keskeisimpänä on pedofiliaan kohdistuva stigma, joka estää lapsista seksuaalisesti kiinnostuneita hakeutumaan avun äärelle ennaltaehkäisevästi. Myöskään ammattilaisilla ei ole usein tarvittavaa tietotaitoa pedofilian kohtaamiseen ja asian käsittelyyn.
Lapsista seksuaalisesti kiinnostuneille ei ole laadittu hoitosuositusta (niin sanottua Käypä hoitoa), jota ammattilaiset voisivat tarvittaessa hyödyntää ja järjestelmästä puuttuvan hoitopolun vuoksia ammattilaisilla ei ole tietoa siitä, minne asiakkaita voi ohjata hoidon arvioinnin ja intensiivisemmän tuen saamiseksi. Lisäksi Omakanta-ohjelmaan tulevat kirjaukset nostavat asiakkaiden kynnystä ottaa asiaa esille julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kokouksissaan verkosto on pohtinut keinoja, joilla näihin haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan.
Ennaltaehkäisevän hoidon ja tuen polku seksuaalirikosten tekijöille
SeriE-verkoston yhteistyön tuloksena on syntynyt potentiaalisille lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöille ennaltaehkäisevän hoidon ja tuen polku. Hoitopolku on julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportissa, luvussa Potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden hoito, tuki ja kuntoutus (C-osa, s. 125-151). Artikkelin ovat kirjoittaneet SeriE-hankkeen asiantuntija, sosiaalipsykologi ja seksuaaliterapeutti Nita Taivaloja ja Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yliopettaja, psykologi Nina Nurminen. Taivaloja vastasi SeriE-verkoston toiminnasta vuosina 2019-2020. Nurminen on ollut perustamassa verkostoa vuonna 2015 ja on verkoston ydinsuunnitteluryhmän jäsen.
Artikkelissa kerrotaan Suomessa tällä hetkellä tarjottavasta hoidosta, tuesta ja kuntoutuksesta henkilöille, joilla on riski syyllistä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen sekä tehdään ehdotus erityisesti primaari- ja sekundaaritasojen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden järjestämisestä tulevaisuudessa. Lisäksi korostetaan, että hoitopolun integroimista osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää tulisi ryhtyä valmistelemaan. Ennaltaehkäisevän hoidon järjestämistä tukee Lanzaroten sopimus, jonka Suomi on ratifioinut jo vuonna 2011.
Apua tulee saada heti, kun huoli omasta seksuaalisuudesta herää
Lanzaroten sopimus on Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Osana sopimusta määritellään, että henkilöillä, jotka pelkäävät syyllistyvänsä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen on oltava asianmukainen mahdollisuus päästä tehokkaisiin ennaltaehkäiseviin interventio-ohjelmiin tai toimenpiteisiin, jotka on suunniteltu rikoksentekoriskin arvioimiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi (Artikla 7). Lapsista seksuaalisesti kiinnostuneille tai muutoin potentiaalisille seksuaalirikoksen tekijöille tulisi siis olla tukea saatavilla jo silloin, kun huoli omasta seksuaalisuudesta herää – ei vasta rikoksen tapahduttua.
Viime vuosina eri puolilla Suomea toimivissa järjestöissä on toteutettu hankkeita, joissa tarjotaan maksutonta ja matalan kynnyksen tukea henkilöille, joilla on riski syyllistyä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen. Hankkeissa on tuotettu uutta tietoa ja ymmärrystä kohderyhmästä, ja niiden toiminnan avulla potentiaalisten tekijöiden ennaltaehkäisevän tuen tarpeellisuus on noussut julkiseen keskusteluun.
Hankkeiden haasteena on kuitenkin rahoitukseen liittyvä epävarmuus sekä palveluiden hajanaisuus. Ennaltaehkäisevää tukea ja hoitoa tulisi olla saatavilla valtakunnallisesti, ja yhdenvertaisuusperiaatteen nimissä sen tulisi sijoittua julkiselle sektorille, jossa sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuus on osa kuntalaisten oikeusturvaa. Lisäksi ammattilaisille tulisi järjestää lisäkoulutusta asiakasryhmän kohtaamiseen.
Marraskuussa 2020 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän valmistelemaan ja seuraamaan Sanna Marinin (sd) hallitusohjelmaan kirjatun Lanzaroten sopimuksen täytäntöönpanoa. On ensisijaisen tärkeää, että sopimuksen muiden kohtien ohella toimeenpanossa huomioidaan ennaltaehkäisevän tuen vakiinnuttaminen henkilöille, joilla on riski syyllistyä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen.
Ajoissa tarjotun tuen avulla on mahdollista vaikuttaa siihen, että jo ensimmäinen rikos jää tekemättä.
Lähteet:
Beier, K. M (1998) Differential typology and prognosis for dissexual behavior. Follow-up study of previously expert-appraised child molesters. Int J Legal Med, 111. s. 131–141.
Seto, M. (2012). Is Pedophilia a Sexual Orientation? Archives of Sexual Behavior, 41(1), s. 231-236.
Seto, M. C. (2008). Pedophilia and sexual offending against children: Theory, assessment and intervention. Washington, DC: American Psychological Association.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Barnahus-hankkeen videolla Taivaloja kertoo lisää hoitopolusta ja ennaltaehkäisevän tuen järjestämisestä.
Taivalojan ja Nurmisen mielipidekirjoitus Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tulee kantaa vastuuta pedofiilien ennaltaehkäisevän hoidon järjestämisestä julkaistiin Helsingin Sanomissa joulukuussa 2020.