Vuosi Koronaa
Facebookissa lomamuisto vuoden takaa San Franciscosta. Oli ihana loma, kotiinkin pääsin, vaikka lennot peruttiin kolme kertaa. Finnairin sinivalkoisilla siivillä turvallisesti kotimaassa.
Töissä odotti iso muutos. Asumispalveluissakin oli siirrytty etätöihin.
Ensimmäisenä ajatuksena oli se, että miten me voimme tehdä etänä töitä, koska työskentelemme kuitenkin sellaisten ihmisten kanssa, joita tulee tavata? Ei tätä työtä voi etänä tehdä!
Väärässä oltiin.
Etätöiden ansioista jäivät työmatkat pois ja aikaa jäi aamulenkeille. Uusimaa meni kiinni. Vietettiin paljon aikaa mökillä, kauniina kesäisinä päivinä istuttiin terassilla ja soiteltiin asiakkaita läpi. Linnut visertelivät pihakoivussa.
Kaikilla oli totuttelemista. Sulun aikana asiakkaita ei tavattu ollenkaan livenä. Opittiin soittamaan ryhmäpuheluita mm Kelaan. Ladattiin uusia ohjelmia, joiden avulla vuokrasopimuksetkin onnistuivat etänä. Asiakaspuheluista tuli pitkiä, joskus meni tuntikin jutellessa. Joidenkin on helpompi kertoa asioita puhelimessa.
Alkujärkytyksen jälkeen myös hyvää
Sulun jälkeen palattiin hetkeksi melkein normaaliin, tehtiin kotikäyntejä, tavattiin asiakkaita toimistolla ja mentiin yhdessä verkostopalavereihin. Kesällä oli helppoa tavata asiakkaita ulkona, ja siinä samalla puitiin asioita eri näkökulmista. Auringosta sai d-vitamiinia ja joku asiakas huomasi, miten kivaa on tehdä lenkkejä. Siitä saattoi jopa tulla osa arkea. Välillä juotiin puistossa kahvit, eri penkeillä turvaväleistä huolehtien.
Me todellakin aloimme keksimään vaihtoehtoisia keinoja työhömme. Vain mielikuvitus oli rajana.
Alkujärkytyksen jälkeen sitä alkoi nähdä kaikessa tässä hyviäkin puolia. Ensimmäinen oli ehdottomasti se, että tämä on yhdistänyt meitä asiakkaiden kanssa. Me jaamme kaiken kokemuksen ja epätietoisuuden yhdessä. Me autamme ja tuemme toisiamme tässä vaikeassa hetkessä.
Olemme etsineet yhdessä vastauksia pulmiin ja vaihtoehtoisten palveluiden järjestämiseen.
Asukkaat ovat kokeneet kaiken tämän keskellä myös vahvistusta omaan itsenäistymiseen. He ovat saaneet luottoa meiltä elämäänsä, ja he ovatkin suurimmaksi osaksi ottaneet hyvin vastuun vastaan.
Joillekin olimme ainoa kontakti ulkomaailmaan
Syksyllä Covid 19 -tilanne paheni. Maksimaalinen etätyösuositus otettiin käyttöön. Tuli maskisuositus. Maskeja kului ja niitä jaettiinkin Helsingin kaupungin puolesta asiakkaille. Meitä pyydettiin välttämään julkisia liikennevälineitä.
Lopulta asiakkaitakin sai tavata vain hätätapauksessa, esimerkiksi asumisen vaarantumisen ollessa kyseessä. Kirjoiteltiin sopimuksia auton konepeltiä vasten. Käveltiin pakkasessa, että kuitenkin voitaisiin tavata. Joillekin olimme se ainoa kontakti ulkomaailmaan.
Ilma viileni. Huoli niistä, keillä ei ollut majapaikkaa lisääntyi. Olisipa meillä enemmän asuntoja, saataisiin kaikki jonosta asutettua!
Meillä tukiasumispalveluissa aloitti kaksi opiskelijaa. He saivat poikkeusluvan, koska harjoittelu suoritetaan täysin etänä. Edes meitä ohjaajiaan he eivät saaneet livenä tavata. Kaikki hoidettiin puhelimen tai Teamsin välityksellä. Konkreettinen asiakkaan kohtaaminen jää kokonaan pois. Asiakastapaamisissa avattiin Teams -yhteys ja sitä kautta opiskelijatkin pääsivät myös asiakkaiden koteihin.
Asiakkaiden tilanteet vaihtelivat. Toisilla rajoitukset eivät juuri vaikuttaneet arkeen, ulkoilla sai kuten ennenkin. Tapasivat kavereitaan, elelivät kuin ennenkin. Asiat hoituivat älypuhelimen tai tietokoneen avulla. Kaikilla ei kuitenkaan ole älypuhelinta, saati sitten tietokonetta. Päiväpaikat olivat kiinni, eikä asioimaan päässyt juuri mihinkään.
Ihmisiä stressasi tilanne, osa pelkäsi tartuntaa, toiset masentuivat. Mihinkään ei päässyt päiväänsä viettämään, yksinäisyys painoi. Päihderiippuvuudet pahenivat, hoitoon oli yhä vaikeampi päästä, moni muukin tarvitsi apua.
Asiat jäivät hoitamatta, vuokravelat kasvoivat, vuokrasopimuksia päättyi.
Aikaa pysähtyä ja miettiä
Kun kaikki paikat ovat kiinni ja on muutenkin tylsää, on ollut aikaa pysähtyä ja miettiä elämää.
Uskomme vahvasti, että koronavuosi on tuonut myös paljon hyvää niin meille työntekijöillekin, kun joillekin asiakkaille. Itse olemme saaneet vuodelta paljon ja olemme oppineet vaihtoehtoisia työtapoja.
Olmme työssämme työssäni kuulleet kaikenlaisia tarinoita muutenkin, mutta näin korona-aikaan niitä tarinoita olemme olleet etuoikeutettuja kuulemaan paljon enemmän.
Kunpa kaikki asiakkaat saisivat rokotuksen, kunpa kukaan ei sairastuisi. Joka paikassa sanotaan: jaksetaan vielä hetki.
Ja pitää muistaa, että kaikki eivät välttämättä jaksa.