Syökö persoonallisuushäiriö sinun työyhteisösi voimavarapöydästä?
Oikeuspsykologi Pia Puolakan kirja ”Narsistit vankilassa” tarjoaa mitä lupaakin, eli persoonallisuushäiriöitä ja psykopatiaa käsittelevää tietoa höystettynä ripauksella skeema- ja mooditerapiaa.
Itselleni kuitenkin kirjoittajan huomiot tämän kohderyhmän itsensä ulkopuolelle ulottuvasta vaikutuksesta tuntuivat tällä hetkellä vielä merkityksellisemmiltä, onhan juuri tätä asiaa nostettu esiin niin työtiimimme omissa kokouksissa kuin työnohjauksessa ja koulutuksissammekin.
Näin Puolakka toteaa kirjassaan:
”Vankilaympäristö voi vaikuttaa työntekijöihin salakavalasti. Jos ei pysty tunnistamaan tai tulemaan tietoiseksi ympäristön vaikutuksista, persoonallisuushäiriötasoinen vankikulttuuri voi helposti imaista mukaansa. Silloin työntekijän tapa suhtautua asioihin ja olla vuorovaikutuksessa alkaa olla samanlaista kuin vankien välinen toimintatyyli. Epäluottamuksen ilmapiiri tarttuu helposti, ja tapa nähdä asiat negatiivisen linssin läpi korostuu ––– Toivottomuuteen ja mikään ei toimi -ajatteluun olisi silloin helppo vajota. Vankien kuntoutumisen kannalta olennaisinta saattaakin olla, että työntekijä pitäisi ennen kaikkea huolta itsestään ja jaksaisi olla normaalin esimerkkinä epänormaalissa ympäristössä.”
Kolmannen sektorin työntekijät jatkavat siitä, mihin valtion tai kunnan palveluissa jäätiin
On hyvä ymmärtää noiden rikosseuraamustyöntekijöiden kanssa jakamiemme yleisten uupumisen ja kyynistymisen vaarojen lisäksi ainakin pari seikkaa, jotka asettavat tämän kohderyhmän kanssa työskentelevät kolmannen sektorin työntekijät ehkä vieläkin tuulisemmille paikoille kuin valtion tai kunnan työntekijät.
Vaikkakin parityön mahdollisuus on aina ollut olemassa, sitä on tarvittaessa käytetty ja sen tarjoamia mahdollisuuksia tullaan varmasti tulevaisuudessa hyödyntämään entistä enemmän, olemme myös paljon työskennelleet asiakkaiden kodeissa yksin; tilanne johon Rikosseuraamuslaitoksen työntekijät, mukaan lukien turvallisuuspuolen henkilöstö eivät edes saa lähteä.
Kun vaikkapa HUS:in Riippuvuuspsykiatrian poliklinikalla oletettavasti on yksi maan parhaita osaamistasoja kohdata näitä asiakkaita, ei ole tapahtunut vain kerran tai kaksi, että he päättävät asiakkuuden, koska eivät päihderiippuvaisen, persoonallisuushäiriöisen ja/tai psykopaattisen asiakkaan käyttäytymisen vuoksi katso voivansa omissa työtiloissaan vartijoiden avustuksellakaan jakaa tälle ilmaiseksi korvaushoitolääkettä, jota hänelle on määrätty ja jota hän kipeästi haluaa saada.
Me kohtaamme nämä samat asiakkaat heidän kodeissaan, kun vaihtelevan tasoinen omaehtoinen korvaushoito on raavittu kasaan kadulta (tai vieroitusoireet rynnivät päälle), neuvottelemme vuokraveloista ja häiriöistä, ja ehkä ilmoitamme asumisen päättymisestä.
Myös kunnallisilla päihdepoliklinikoilla ja sosiaalipalvelutoimistoissa on tiettyjen asiakkaiden kohdalla merkintä parityöstä, ja usein myös vartija näkö- tai kuuloyhteyden päässä. Mahdollisesti huonosti menneen asioinnin jälkeen me jatkamme siitä mihin toimistolla lopetettiin.
Koulutuksella välineitä riskien hallintaan
Lisäkoulutus ja/tai esimies- ja asiantuntijatehtäviin hakeutuminen on luonnollinen väylä hallita noita riskejä kunkin oman henkilökohtaisen työuran aikana, ja niin saadaan myös arvokasta kenttäkokemusta ja -näkemystä noihin vastuullisiin tehtäviin. Sen rinnalla on kuitenkin hyvä myös rakentaa ja kehittää työtapoja ja työhyvinvointia, jotka mahdollistavat pitkät työurat myös tuossa suoraa asiakastyötä suorittavassa portaassa. Myös siellä pitkällä kokemuksella voi nimittäin olla oma tärkeä vaikutuksensa niin kehittämiseen, turvallisuuteen kuin vaikuttavuuteenkin.
Tämän osaamispääoman säilyminen ei ole itsestäänselvää, jos työn kuormittavuus ja palkkakehityksen rajalliset mahdollisuudet ajavat suorasta asiakastyöstä kaikki suinkin kynnelle kykenevät ”eteenpäin” riippumatta siitä, olisiko heidän oma kiinnostuksensa ja vaikuttavin paikkansa juuri siellä, ja lasketaan sen varaan, että ”tuleehan vastavalmistuneita tilalle”.
Muutos ja kasvaminen on mahdollista – niin asiakkaille kuin työntekijöillekin
Meillä Kriminaalihuollon tukisäätiön tukiasumispalveluissa työntekijöiden pysyvyys on viime vuosina ollut hyvä, ja se näkyy porukan hengessä ja tuloksissa. Ensi kuussa kymmenen vuotta talossa olleena voin todeta, että läheskään aina tilanne ei ole ollut näin optimaalinen; paljon on siis tehty oikein sekä johtamisessa että tiiminä.
Pysytään hereillä eikä jäädä loikoilemaan jo saavutettujen hyvien tulosten laakereilla. Muutos ja kasvaminen ovat mahdollisia niin asiakkaille kuin työntekijöillekin – kunhan liike ei pysähdy, eikä polta kynttiläänsä molemmista päistä.
Lue myös: https://rets.fi/2021/04/ratkaisukeskeisyydesta-tukea-muutosprosessiin/