Käsitteen takana on ihminen
Sosiaalisessa mediassa on käyty aika ajoin keskustelua eri sosiaalipalveluita käyttäviin ihmisiin liitetystä terminologiasta ja sen leimaavuudesta.
Mukana muutoksessa – Kriminaalihuollon tukisäätiön 20-vuotisjuhlaseminaarin avauspuheenvuorossa säätiön puheenjohtaja Juha Kaakinen nosti myös esiin Kriminaalihuollon tukisäätiö -nimen ja sen, onko nimi enää tätä päivää. Kaakinen julistikin puheensa yhteydessä nimikilpailun säätiön uudeksi nimeksi.
Paitsi säätiömme nimi, myös käyttämämme käsitteet vaatinevat tarkastelua aika ajoin.
Kriminaali. Vanki. Lainrikkoja. Rikostaustainen. Vapautunut vanki.
Termeillä pyritään kuvaamaan lain vastaisten tekojen tehnyttä ja teoistaan tuomittua ihmistä. Samalla termistö saa helposti valtaväestön keskuudessa myös toisenlaisia merkityksiä.
Väärintekijä. Sairas. Moraaliton. Paha. Toinen.
Martta Viisanen toteaa gradussaan naisten pitkäaikaisasunnottomuuden olevan ilmiönä niin marginaalinen, että tavallisten keskituloisten ihmisten ymmärrys asunnottomuutta kohtaan on vähäistä. Hän mainitsee esimerkkinä silloisen Oulun kaupunginvaltuutettu Riikka Moilasen, jonka syystäkin kohua herättänyt määritelmä vähäosaisista oli kaikessa karuudessaan ”ihmisroska”.
Onkin kiistatonta, että myös ammattilaisten on aika ajoin pohdittava käyttämänsä termistön merkitystä niin yhteiskunnallisen viestinnän näkökulmasta kuin asiakkaiden kokemusmaailman näkökulmasta. Etenkin marginaaliryhmien kohdalla. Miten me ammattilaisina edistämme asiakkaidemme yhteiskunnallista osallisuutta ja sen kokemusta? Miten varmistumme siitä, ettei jo alamme terminologia tee heistä toisia?
Kriminaalihuollon tukisäätiö työskentelee rikostaustaisten ja heidän läheistensä hyväksi
Kriminaalihuollon tukisäätiössä on yleisesti käytetty termiä rikostaustainen. Miksi joku ihminen määritellään rikostaustansa kautta? Miksi jokin aiemmin tehty asia määrittelee ihmisen tässä hetkessä?
Asiaa voi ajatella kahdella tavalla: onko kyse määritelmästä suhteessa ihmiseen, vai suhteessa palvelutarjontaan? Itse ajattelen jälkimmäistä. Mikäli joku kaipaa esimerkiksi vertaistukea rikollisuudesta irrottautumiseen, hän luultavasti toivoo tukea nimenomaan saman taustan kokeneilta. Niinpä rikostaustaisille suunnatut palvelut kuvaavat mielestäni juuri sitä, minkälaista apua ja tukea meiltä voi saada.
Milloin rikostaustaisuus päättyy?
Säätiön 20 toimintavuoden aikana meille on hakeutunut useita eri ihmisiä hakemaan apua erilaisten tarpeiden mukaan. Palveluita on myös kehitetty vuosien saatossa lisää, sillä tarve niille on suuri. Kuitenkin toimintamme on edelleen suunnattu rikostaustaisille ja heidän läheisilleen.
Mikäli joku on tullut säätiön asiakkaaksi ensimmäisten joukossa, lähes 20 vuotta sitten, onko hän yhä rikostaustainen? Milloin rikostaustaisuus ikään kuin päättyy?
Meistä jokaisella on ollut elämässään tilanteita, joissa on tarvinnut apua tai tukea. Ja meistä jokainen on hakenut tukea siihen, mihin sitä kulloinkin on kokenut tarvitsevansa. Ajattelenkin, että kyse on siitä, miten ihminen itse itsensä kussakin tilanteessa identifioi. Ja nimenomaan tällä on merkitystä.
Rikollisuudesta irrottautuminen on prosessi, jossa yksi keskeisimmistä onnistumisen edellytyksistä on identiteetin muutos. Se, miten itsensä näkee suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä.
Säätiömme tarjoaa siis palveluita. Ja jokainen, joka mieltää itsensä rikostaustaiseksi, tai kokee läheisensä olevan sellainen, voi vapaaehtoisesti hakeutua palvelujemme piiriin. Olipa hän sitten ollut asiakkaana jo säätiön ensimmäisinä toimintavuosina tai ei, meillä on ovi aina avoinna.
Me Kriminaalihuollon tukisäätiössä teemme töitä juuri sen eteen, että palveluihimme hakeutuneen rikostaustaisen ihmisen rikos jää pysyvästi taustalle, loittonee ja erkaantuu lopulta palveluihimme hakeutuneen ihmisen identiteetistä.
Jäljelle jää ihminen. Ihan tavallinen ihminen, joka ei tarvitse apuamme enää.
Blogikirjoituksen inspiraationa toimivat seuraavat teokset:
Peni, M. 2019. Asiakkaisiin viittaaminen sosiaalityön asiantuntijoiden mielipidekirjoituksissa. Pro Gradu tutkielma. Tampereen yliopisto.
Solomon, A. 2021. What Words We Use – and Avoid — When Covering People and Incarceration. The Marshall Project. Nonprofit journalism about criminal justice.
Viisanen, M. 2019. ”Se on ihan kaikki kaikessa, että on koti” Nuorten naisten kokemuksia kodittomuudesta ja sen merkityksistä. Pro Gradu tutkielma. Lapin yliopisto.