Ihmisarvoa kunnioittavia kohtaamisia rikosseuraamusalalle – kaikissa sateenkaaren väreissä
Hyvää Pride-vikkoa! Tänä vuonna Pride-viikon teemana on ”Kohtaamisia”, jolla halutaan tuoda esiin Pride-tapahtuman perustehtävää: ihmisten kohtaamisen mahdollistamista ja yhteisöllisyyden tukemista.
Rikosseuraamusalalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ei vielä tunnisteta tarvittavalla tavalla. Tämä näkyy esimerkiksi vankien mahdollisuudessa sijoittua vain mies- tai naisosastolle. Viranomaisjärjestelmät tarkastelevat ja tekevät päätöksiä kahtia jakautuneen sukupuolimääritelmän kautta. Muun kuin juridisen sukupuolen mukaan voivat sijoittua ainoastaan transprosessissa olevat tai sen läpikäyneet henkilöt.
Samaan aikaan transprosessiin pääseminen on nykyisellään vaikeaa päihteitä käyttävälle tai henkilölle, jolla on mielenterveydellisiä haasteita. Palvelujärjestelmämme ohjaa hoitamaan ensin päihde- tai mielenterveysongelmaa, joka saattaa kuitenkin olla pikemminkin seuraus sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ohittamisesta.
Päihteet voivat toimia itselääkityksenä vaikeisiin tunteisiin kuten häpeään tai ulkopuolisuuden tunteeseen.
Syy-seuraussuhteita voi olla vaikea tunnistaa, mutta sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen voi altistaa jo varhaislapsuudessa/-nuoruudessa yhteiskunnasta syrjäyttämiselle ja olla riskinä mielenterveyden haasteille, mikäli ihmisellä ei ole mahdollisuutta tulla kohdatuksi omana itsenään. Päihteet voivat toimia itselääkityksenä vaikeisiin tunteisiin kuten häpeään tai ulkopuolisuuden tunteeseen.
Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen voi aiheuttaa myös suljetuissa yhteisöissä/ympäristöissä kuten vankilassa tai päihteitä käyttävien keskuudessa suuren riskin syrjinnälle, häirinnälle, ahdistelulle tai väkivallalle.
Kuka minä olen ilman päihteitä tai rikospiireissä opittua roolia?
Kriminaalihuollon tukisäätiön Naiset näkyviksi -toiminnassa autamme vankeudesta vapautuvia naisia tarjoamalla yksilöllistä keskusteluapua ja tukea palveluihin pääsyyn. Yksilötukikeskusteluissa asiakkaiden kanssa korostuu tarve keskustella identiteettiin liittyvistä asioista, kun vankeusaikana on ollut aikaa miettiä omaa elämänhistoriaa. Kuka minä olen ilman päihteitä tai rikospiireissä opittua selviytyjän roolia? Millainen on seksuaali- tai sukupuoli-identiteettini?
Mitä jos en sukupuolenikaan osalta ole sitä, mitä minulta yhteiskunnassamme odotetaan, vaan jotain muuta?
Vapautumisen jälkeen asiakkailla voi olla usein tunne siitä, ettei kuulu joukkoon, ja toisaalta toive sopeutua yhteiskunnan normeihin. Monesta elämän osa-alueesta saatetaan kokea epäonnistumisia, jos asiat eivät ole menneet kuten lapsena oli haaveillut. Mitä jos en sukupuolenikaan osalta ole sitä, mitä minulta yhteiskunnassamme odotetaan, vaan jotain muuta?
Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät asiat ovat aina sensitiivisiä ja aikaisemmat kohtaamiskokemukset vaikuttavat siihen, uskallammeko kertoa meille kipeistä asioista läheisille tai ammattiauttajille. Uskallanko tai haluanko puhua tästä ääneen? Jos asiakas haluaisi kertoa jotain itselleen vaikeaa, saattaa hän lähtökohtaisesti pelätä, että tulee ohitetuksi, tai ettei häntä oteta tosissaan.
Mieleeni on jäänyt vankilassa olevan muunsukupuolisen asiakkaan kertomana erityismaininta vankilan yhdestä työntekijästä, joka on asiakkaan sukupuoleensa liittyvistä pohdinnoista puhuessaan ”ottanut sen hyvin vastaan”. Jos vain yksi työntekijä on osannut kohdata asiakkaan, herättää se huolen ammattilaisten kyvystä keskustella sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista aiheuttamatta lisää ikäviä kokemuksia jo aikaisemmin syrjintää kokeneelle asiakkaille.
Yksittäiselläkin onnistuneella kohtaamisella voi olla äärimmäinen merkitys asiakkaan elämässä.
Toisaalta yksittäiselläkin onnistuneella kohtaamisella voi olla äärimmäinen merkitys asiakkaan elämässä. Kyseinen tilanne, jossa asiakas on saanut luvan sukupuolestaan puhumiselle, herättää samalla myös toivoa paremmasta huomisesta. Työntekijöillä on vastuu mahdollistaa turvallisia tiloja, joissa tulla nähdyksi omana itsenään niin, ettei omaa identiteettiä tarvitse piilotella, salailla tai mukauttaa normiin.
Mitä pitäisi kehittää?
Rikostaustaisille sateenkaari-ihmisille tarvitaan kohdennettuja palveluita, joissa myös päihteitä käyttävät pääsisivät avun ja tuen piiriin myös sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä, ja heillä olisi mahdollisuus saada vertaistukea.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityistarpeita ja heihin kohdistettua syrjintää voi olla vaikeaa tunnistaa palveluissa, ja siksi puheeksi otto ja syrjintään puuttuminen on ensisijaista.
Vankiloissa häirinnän ja syrjinnän huomioimiseksi ei riitä vankien sijoittelu sukupuolen mukaan, vaan jokaisen vangin erityistarpeet tulisi huomioida yksilöllisesti. Jokainen vanki, erityisesti trans- ja muunsukupuoliset tulisi kohdata erityistarpeet huomioiden ja olettamatta, sukupuolen itsemäärittelyä kunnioittaen sekä varmistaa, että vankeusaika olisi mahdollisimman turvallinen vankilan käytäntöjen, kanssavankien ja henkilökunnan toimesta. Esimerkiksi huumeseulojen ottaminen olisi tärkeää tehdä yksityisyyttä kunnioittaen, jotta vältytään traumaattisten kokemusten syntymiseltä, toistumiselta tai pintaan nousemiselta.
Rikosseuraamusalalla työskentelevät ammattilaiset tekevät päivittäin kohtaavaa työtä vankiloissa. Ammattilaiset tarvitsevat työnsä tueksi tietotaitoa sekä välineitä seksuaalisuuden ja sukupuolen puheeksi ottamiseen. Työntekijän on osattava kuunnella asiakasta, hänen kokemuksiaan ja ottaa ne vastaan.
Ihmisarvoista elämää on sellainen, jossa jokainen saa elää omannäköistä elämää omana itsenään, juuri sellaisena kuin on.