Kun katto on pään päällä varma, ihminen voi helpommin keskittyä elämiseen
Oma koti on turvallisuuden perusta. Se osaltaan ehkäisee monia ongelmia muilla elämänalueilla. Pysyvä asunto ja asumisen tuki voivat olla ihmisille ensimmäinen askel kohti osallisuutta ja elämänhallintaa. Soveltuvien, kohdentuvien palvelujen ja vertaistuen käyttö edistävät kuntoutumista.
Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka syitä ovat eriarvoisuus, talouden suhdannevaihtelut, yksityishenkilöiden velkaantuminen, arjen taitojen puute, väestönkehitys ja kaupungistuminen. Suomi on ainoita EU-maita, jossa asunnottomuutta kokevien määrä vähenee. Se ei ole sattumaa. Valtio, vapaaehtoiset, kunnat, vuokranantajat ja kansalaisjärjestöt ovat tehneet 1980-luvulta lähtien määrätietoisesti töitä asunnottomuuden vähentämiseksi. Kun on koti, on sillä hyviä vaikutuksia muuhun elämään. Kun asumistilanne on turvattu, se luo turvallisuuden tunnetta ja helpottaa elämänhallintaa.
Yli 60 prosenttia Suomen asunnottomuutta kokevista elää Etelä-Suomessa. Koska töitä on saatavilla eniten pääkaupunkiseudulla, muuttoliike on suuntautunut sinne. Asunnottomuus keskittyy lisäksi kasvukeskuksiin. ARA-tilaston mukaan maassamme on noin 4 000 asunnotonta. Suomessa oli vuoden 2021 lopussa 3 950 yksinelävää asunnotonta. Pohjois-Karjalassa asunnottomuus keskittyy Joensuun kaupungin seudulle. Pohjois-Karjalassa oli viime vuonna 65 asunnotonta, joista Joensuussa olevia oli 55.
Asunnottomuus on tilanne ja olosuhde. Se ei ole kenenkään ominaisuus.
Asunnottomuus on tilanne ja olosuhde. Se ei ole kenenkään ominaisuus. Yllättävät elämäntilanteet voivat suistaa elämän raiteiltaan. Maassamme asunnottomuus ei näy katukuvassa. Osaltaan tämä johtuu siitä, että yli 70 % asunnottomista viettää aikaansa ja nukkuu tuttavien ja sukulaisten luona. Ulkona nukkuvat asunnottomat hakeutuvat piiloon katseilta metsiin, rappukäytäviin, avoimiin liiketiloihin tai ensisuojiin. Viime vuosien aikana erityisesti naisten ja nuorten asunnottomuus on ollut muutoksen kohteena.
Asunnottomuutta on helpompi ennaltaehkäistä kuin pelkkää katuasunnottomuutta. Suomessa painopiste asunnottomuustyössä on vuodesta 2016 lähtien ollut asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä. Toiminta on tehokkainta, kun sitä tehdään yhteistyönä yhteistyössä sote-toimijoiden, eri viranomaisten kuten Rikosseuraamuslaitoksen ja eri toimijoiden vuokranantajien, asumisen tukipalvelujen tuottajien, seurakuntien ja järjestöjen kanssa.
Asuntorakentaminen, edullinen vuokra-asuminen sekä asumisneuvonta ovat keinoja erilaisten tukitoimien ohessa vaikuttaa asunnottomuuteen. Erilaisia asuttamisen muotoja välivuokrausta ja tuettua asumista tarvitaan perinteisten palvelujen rinnalle. Sosiaalisen asuttamisen tukitoimenpiteet ovat merkittäviä, joita sote-palvelut ostavat eri toimijoilta. Vuoden 2023 aloittavien hyvinvointialueiden tulee palvelujen kilpailutuksen yhteydessä luoda selkeät palvelujen kilpailutuskriteerit tukipalveluihin.
Oma koti on tila, joka tarjoaa suojan ja jonka vierailijat voi itse päättää. Ilman omaa asuntoa arkisten asioiden hoitaminen on vaikeaa. Kun normaali elämä yhteiskunnassa on mahdotonta, se lisää syrjäytymisriskiä. Stressiä aiheuttaa epävarmuus yösijasta ja se, kauanko asunnottomuus tulee jatkumaan. Lisäksi asunnottomuuteen liittyy vahva häpeän tunne.
Kuka on asunnoton? Asunnoton on henkilö, jolla ei ole omaa asuntoa. Asunnottomia ovat yhtä lailla ne, jotka joutuvat viettämään yönsä kadulla ja ne, jotka asuvat tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. Tilastojen mukaan asunnottomana vapautuu vuosittain noin kolmannes vangeista ja asunnottomia yhdyskuntaseuraamuksia suorittavia on noin 10–15 prosenttia kaikista yhdyskuntaseuraamusasiakkaista. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 1 200 rikosseuraamusasiakasta joka vuosi.
Tutkimusten mukaan syyllistyminen uusiin rikoksiin heti vapautumisen jälkeen korostuu erityisesti asunnottomana vapautuneiden kohdalla.
Erityisessä riskiryhmässä ovat naiset, nuoret ja lyhyttä tuomiota suorittavat, joiden tilanteeseen ei ehditä puuttua vankilatuomion aikana. Tutkimusten mukaan syyllistyminen uusiin rikoksiin heti vapautumisen jälkeen korostuu erityisesti asunnottomana vapautuneiden kohdalla. Ilman asuntoa vankilasta vapautuminen voi altistaa uusille rikoksille.
Naiset ovat asunnottomina erityisen haavoittuvassa asemassa, koska he ovat tällöin usein toisten armoilla ja väkivallan uhka on läsnä koko ajan. Asunnottomat naiset ovat piiloasunnottomia, sillä he välttelevät asunnottomille tarkoitettuja hätämajoituspalveluita. Palvelujärjestelmän tiivis yhteistyö ja nopea reagointi naisten kohtaamaan asunnottomuuteen ehkäisisi mahdollisia traumaattisia tapahtumia ja vähentäisi negatiivistä kierrettä.
Arvioidaan, että yhden asunnottoman asuttaminen säästää yhteiskunnan varoja 10 000–15 000 euroa vuodessa ja estämällä 150 ihmisen häätö säästetään julkistaloudellisia varoja jopa 6 miljoonaa euroa.
Elämänhallinnan ongelmat ja asunnottomuus ovat ilmiö, johon on reagoitu erilaisilla toimenpideohjelmilla ja ammatillisten sidosryhmien ja verkostojen yhteistyöllä. Arvioidaan, että yhden asunnottoman asuttaminen säästää yhteiskunnan varoja 10 000–15 000 euroa vuodessa ja estämällä 150 ihmisen häätö säästetään julkistaloudellisia varoja jopa 6 miljoonaa euroa.
Asunnottomuustyössä asunto ensin -ajattelu nähdään lähtökohtana ja perusedellytyksenä sosiaalisen kuntoutumisen käynnistymiselle ja sen onnistumiselle. Asunto on perusoikeus, joka ei ole sidoksissa terveydentilaan tai elämäntapaan.
Yksinkertaistaen kysymys on asumisen aseman tunnustamisesta yksilöllisten tarpeiden keskiössä. Asuminen turvataan tarvittaessa tukipalveluin ja tarvittavat sosiaalisen kuntoutumisen prosessit käynnistetään asumisen vakiintumisen myötä.
Asunnon saanti ei yksin ratkaise kaikkia haasteita, vaan tuen tarve tulee kartoittaa kokonaisvaltaisesti. Keskeistä on kiinnittää huomiota elämänhallinnan valmiuksien ja taitojen kohentamiseen ja yksilöllisesti mitoitettujen tukipalvelujen käyttöön. Asunnon saantiin vaikuttavat lisäksi ympäröivän yhteisön kielteiset asenteet erityisryhmiä, kuten päihde- ja mielenterveyskuntoutujia sekä rikostaustaisia ja asunnottomia ihmisiä kohtaan.
Elämänhallinnan ja asunnottomuuden syiden taustalla ovat sekä yhteiskunnalliset ongelmat että yksilötason riskitekijät. Päihteidenkäyttö, köyhyys, sairastuminen, toimintakyvyn rajoitteet, velkaantuminen, mielenterveysongelmat, yksinäisyys, ero parisuhteesta, vähäinen sosiaalinen pääoma, työttömyys, muutot, rikoksien sävyttämä elämäntapa, vuokravelat, asumiseen liittyvä häiriökäyttäytyminen, katkonainen ja rikkonainen asumishistoria sekä vaikeudet taloudenpidossa voivat keskeisellä tavalla vaikuttaa yksilön arjen sujuvuuteen ja sen hallintaan.
Esimerkiksi suomalaisten kotitalouksien velan määrä suhteessa tuloihin on kaksinkertaistunut 20 vuodessa 62 prosentista 127 prosenttiin. Asiakastiedon rekistereissä on alkuvuodesta luottojen maksuongelmista kertova maksuhäiriömerkintä lähes 400 000 henkilöllä. Ongelmat maksukyvyssä vaikuttavat erilaisten sopimusten tekemiseen.
Pitkäaikaisasunnottomuus on vähentynyt Suomessa yli 40 prosentilla vuosina 2008–2021. Valtakunnallisten pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmien myötä asunto ensin -periaate otettiin johtavaksi periaatteeksi asunnottomuuden vähentämisessä. Valtion tuella kuntiin perustettiin uusia asumisyksiköitä. Järjestöjen asuttamistoimet ovat vahvistuneet. Asunnottomuus on vähentynyt Suomessa tasaisesti 1980-luvulta lähtien, jolloin Suomessa oli 20 000 asunnotonta. Ohjelmat ovat vähentäneet pitkäaikaisasunnottomuutta tehokkaasti vuosina 2008–2021.
Asunto ensin -mallin mukaan ihmiselle tarjotaan koti omilla avaimilla ja vuokrasopimuksella. Vasta sen jälkeen alkaa asunnottomuuden tuottamien ongelmien hoitaminen, tarvittavien tukipalvelujen selvittäminen ja kuntoutuminen. Mallia voidaan soveltaa joko hajasijoitetuissa asunnoissa tai asumisyksikössä. Asunnon saaminen ei ole ensisijaisesti sidoksissa elämänmuutokseen tai palveluiden vastaanottamiseen.
Asunnottomuustyössä tavoitteena on ollut vaikuttaa asunnottomuuden taustalla oleviin tekijöihin vahvistamalla koko väestön tasolla hyvinvointia ja riittävää asuntotarjontaa. Siinä on panostettu riskiryhmiin ja uhkatilanteisiin, kuten häätöjen torjuntaan ja asumisneuvontaan. Kohderyhmänä ovat asunnottomuutta kokeneet ihmiset. Työllä ehkäistään asunnottomuuden uusiutumista ja lievitetään asunnottomuuden seurauksia.
Asunnon saamisen lisäksi henkilö tarvitsee yleensä tukea asumiseen ja elämänhallintaan. Asunto saattaa tuntua pitkän asunnottomuuden jälkeen tyhjältä, ja arkipäiväisistä toiminnoista, kuten siivoamisesta tai ruoanlaitosta, selviytyminen saattaa olla haasteellista. Asumisen lisäksi tukitoimissa tulee huomioida myös muut tuen tarpeet, kuten mielenterveysongelman tai päihderiippuvuuden hoito sekä kouluttautumisen että työllistymisen asteittainen tukeminen.
Asuminen vuokra-asunnossa voi sujua, jos asukas saa asumiseen ja arjenhallintaan liittyvien asioiden hoitoon tukea ja apua. Elämänmuutokseen tarvitaan kuntoutuksellisia työvälineitä. Tällaisia ovat motivointi ja asumisen puheeksi ottaminen eri tilanteissa.
Asumiseen ja elämänhallintaan, joka tapahtuu ohjauksen avulla henkilö oppii hallitsemaan, käsittelemään tilanteita ja asioita, joiden käsittelyssä hänellä on ollut aiemmin omaan toimintaan, ajatteluun ja tunteiden hallintaan liittyviä vaikeuksia. Itsevarmuus ja tietoisuus omaan elämään vaikuttamismahdollisuuksista lisäävät halua ja motivaatiota hoitaa omia asioita. Ohjauksella ja motivoinnilla on mahdollista lisätä henkilön mielenkiintoa omien asioiden hoitamiseen myös sellaisten asioiden osalta, jotka eivät vielä ole ajankohtaisia. Tämä tarkoittaa tavoitteiden hahmottamista, niiden suunnittelua ja asettamista sekä tavoitteiden toteuttamista henkilön omien voimavarojen mukaan.
Sote-uudistus tulee olemaan merkittävä yhteiskunnallinen uudistus, jolla on vahva yhtymäpinta myös asumiseen.
Asumisneuvonnalla ja -ohjauksella on useita rajapintoja julkisen sektorin sote-palvelujen kanssa. Joensuun seudun nuorisoasuntoyhdistys (Josna) tekee neuvontaa ja ohjausta yhdistyksen tarjoamiin asuntoihin kohdennetulle ryhmälle, eikä laaja-alaisesti kaikille tarvitseville Joensuun kaupungissa. Sote-uudistus tulee olemaan merkittävä yhteiskunnallinen uudistus, jolla on vahva yhtymäpinta myös asumiseen.
Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa asuntopolitiikkaa koskevassa osiossa linjataan, että asumisneuvonnan tulisi olla tulevaisuudessa lakisääteinen palvelu, jota olisi tarjolla kaikille asumismuodosta riippumatta. Ohjelma korostaa eri sektoreiden välistä yhteistyötä asunnottomuuden puolittamiseksi tällä hallituskaudella. Hallituksen tavoitteena on poistaa asunnottomuus kahdessa vaalikaudessa. Asumisneuvonta nähdään yhtenä keinona tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Lisäksi hallitusohjelmassa linjataan erityisryhmien asumisen tukeminen yhdeksi ohjelman keskeisistä tavoitteista. Hallitusohjelmassa todetaan, että pääkaupunkiseudulla ja muilla kasvavilla kaupunkiseuduilla asumisen kalleus sekä asuntojen riittämättömyys vaikeuttavat työvoiman saatavuutta ja yritysten kasvuedellytyksiä. Ihmiset kärsivät asumisen kalleudesta, sillä monilla asuminen vie tuloista liian suuren osan. Vuokralla asuminen on yleistynyt, ja vuokrat ovat nousseet elinkustannuksia nopeammin.