Vaikeista asioista saa puhua!
Marraskuussa RETSin Lapsi- ja läheistyö toteutti Perhehoidon päivillä työpajan teemalla ”Vaikeista asioista saa puhua”. Vaikea asia on meidän näkökulmastamme rikos ja sen seuraukset, mutta maailmassa on toki muitakin asioita, jotka ihmiset kokevat vaikeina.
Näitä asioita ei tarvitse arvottaa keskenään, sillä eri ihmiset kokevat vaikeaksi hyvin erilaisia asioita – yhdelle kuukautisista puhuminen on vaikeaa, toiselle päihteistä ja kolmannen mielestä kaikesta puhuminen on helppoa. Taustalla vaikuttavat mm. oman lapsuudenperheen puhumisen kulttuuri, yhteiskunnalliset tabut sekä oma elämänkokemus. Neljäs puhuu kyllä, mutta oma kehonkieli antaa toisenlaista viestiä kuin sanotut sanat.
No miten tämä liittyy lapsen oikeuksiin ja hyvinvointiin, joka on tämän vuoden lasten oikeuksien viikon teema?
Kun perhettä kohtaa kriisi, se vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin. Voidaan olettaa, että kriisissä on kyse vaikeaksi koetusta asiasta. Siinä on ainakin mitä suurimmassa määrin kyse tunteista. Puhuttiin asiasta tai ei, kriisin erilaiset vaiheet näyttäytyvät perheessä ja vaikuttavat sen jäseniin.
Hän koki syyllisyyttä, avuttomuutta ja toivottomuutta, mutta ei tullut nähdyksi ja kohdatuksi näiden tunteidensa kanssa, eikä perheessä kenelläkään ollut oikein sanoja tapahtuneelle.
Työpajassamme oli mukana kokemuspuhuja, jonka sisarus oli tehnyt rikoksen hänen ollessaan lapsi – vuosikymmeniä sitten. Hän kertoi, miten tapahtunut, kuohunta sen ympärillä sekä lähes täydellinen puhumattomuus olivat häneen vaikuttaneet. Hän näki vanhempiensa kärsimyksen ja kuinka keinottomia he olivat selviytymään rikoksesta ja muiden lastensa kasvatuksesta. Hän koki syyllisyyttä, avuttomuutta ja toivottomuutta, mutta ei tullut nähdyksi ja kohdatuksi näiden tunteidensa kanssa, eikä perheessä kenelläkään ollut oikein sanoja tapahtuneelle. Kaiken tuon hän on kantanut mukanansa aikuisuuteen, yrittäen löytää itselleen apua jälkikäteen.
Vaikeista asioista puhuminen edistää lapsen hyvinvointia
Kriiseissä ja vaikeista asioista puhumisessa on selvästi kyse myös lasten oikeudesta hyvinvointiin, oikeudesta olla lapsia. Vanhemman ja sisaruksen merkitys lapsen kasvuolosuhteille ja kehitykselle eivät varmasti ole kellekään epäselviä. Lapsen asema ja tarpeet rikoksen uhrina tai rikoksesta epäiltynä tunnistetaan, mutta silti rikoksesta tuomittujen henkilöiden lapset tai alaikäiset sisarukset jäävät edelleen helposti näkymättömiin.
Aikuis- tai ongelmakeskeinen tapa lähestyä asioita (kotona tai palveluissa) voi johtaa siihen, että vaikka lapsi olisi puheissa, hänen oma äänensä ei tule kuulluksi. Jos perheessä on useita lapsia, heillä voi olla erilaisia tarpeita, erilaisia tapoja selvitä tilanteesta ja erilaiset tavat ilmaista kokemustaan. Nämä kaikki voivat vaikuttaa siihen, että lapsen tuen tarpeet jäävät huomaamatta. Lapsi saattaa ottaa ikäisekseen enemmän vastuuta tilanteesta havaitessaan aikuisten tarpeet, eivätkä aikuiset ympärillä huomaa sitä, tai osaa toimia lasta tukeakseen.
Jos asiasta ei puhuta, lapsi voi kantaa syyllisyyttä mukanaan aikuisuuteen asti
Lapsi virittyy vauvasta asti havainnoimaan vanhempansa tunteita ja käyttäytymistä. Lapset kuulevat ja kuuntelevat aikuisten puheita. He tekevät päätelmiä asioista ikänsä ja kehitystasonsa mukaisilla edellytyksillä, oli heille kerrottu suoraan asiasta tai ei. Aikuisina emme välttämättä ole näistä päätelmistä tietoisia, emmekä niitä ymmärräkään, jos emme käy lapsen kanssa keskustelua. Esimerkiksi lapsen kokema syyllisyys voi olla aikuiselle käsittämätöntä, koska hän tietää, ettei lapsi ole asiaan syyllinen. Lapselle asia ei välttämättä ole lainkaan näin, mutta jos asiasta ei puhuta, voi lapsi kantaa tarpeetonta syyllisyyttä mukanaan jopa pitkälle aikuisuuteen. Kuten kokemuspuhujamme teki.
Hyvinvointiin kuuluu mahdollisuus saada tarpeensa tyydytetyksi. Tarpeet ovat enemmän kuin keholliset perustarpeet, niihin sisältyy tarve kokea turvaa, tulla arvostetuksi ja olla itsenäinen. Ehkä voi ajatella, että kohdatuksi tuleminen sisältyy näihin kaikkiin.
”Puhuminen ei riko, hiljaisuus pistää ihmisen voimaan huonosti”
Pohdimme työpajassa myös sitä, mikä helpottaa vaikeista asioista puhumista lapselle. Osallistuneiden perhehoitajien ja muiden ammattilaisten ajatuksista nousi esiin erilaisia myös lapsen turva- ja arvostustarpeisiin vastaavia keinoja. Kun lapsen kanssa rakennetaan luottamuksellista suhdetta, puhutaan rauhallisessa ympäristössä ja turvallisessa tilanteessa, myös aikuinen pystyy säätelemään omia tunteitaan. Hän pystyy sanoittamaan lapsen tunteita ja tarjoaa lapselle sallivan ilmapiirin puhumiseen, ja näin voidaan lisätä lapsen hyvinvointia.
Yhdessä tekeminen, aito kiinnostus, kiireettömyys ja kuuntelu kertovat lapselle, että hän on arvokas ja hänen mielipiteillään on väliä.
Yhdessä tekeminen, aito kiinnostus, kiireettömyys ja kuuntelu kertovat lapselle, että hän on arvokas ja hänen mielipiteillään on väliä. Vaikka aikuiselta puuttuisivat oikeaksi koetut sanat ja ratkaisut, lisää yhdessä puhuminen, lapsen kuunteleminen ja ymmärtäminen lisäävät myös turvallisuutta.
Joskus lapsuuden satuttavia tai hyvinvointia heikentäneitä asioita korjataan aikuisuudessa. Kohtaamme aika ajoin työssämme ihmisiä, joiden vanhempi tai sisarus on ollut vankilassa 20–30 vuotta sitten, ja perhe on jäänyt vaille tarvitsemaansa tukea. Nämä ovat vaikuttamassa myös siihen, millaista vanhemmuutta he haluavat omille lapsilleen antaa. Palveluissa on kuitenkin vaikeuksia tunnistaa sitä lapsen hätää aikuisessa avunhakijassa. Vaikka asiasta olisi kulunut aikaa, sillä voi olla edelleen merkitystä, että sisäinen lapsi tulee kohdatuksi.
Kokemuspuhujamme viesti aikuisille on, että ” puhuminen ei riko, hiljaisuus pistää ihmisen voimaan huonosti”. Puhuminen, sanat ja niiden löytäminen, ovat tärkeä osa myös lasten hyvinvointia.
#OikeusHyvinvointiin #SaanVoidaHyvin #SaatVoidaHyvin