Portilta piiloon – Vapautuvan vangin piiloasunnottomuus
Vapautuvien vankien asunnottomuus on yhteiskunnan rakenteisiin piiloutunut ilmiö, joka vaatii huomiota ja toimenpiteitä. Asunto on ihmisen perusoikeus. Jokaisella tulisi olla oikeus turvalliseen ja ihmisarvoiseen kotiin, mutta kaikille tämä ei ole todellisuutta.
Piiloasunnottomuus voi johtaa erityisiin haasteisiin, kuten hyväksikäytön riskeihin ja jatkuvaan epävarmuuteen.
Suomessa asunnottomuus vähentyi merkittävästi asunnottomuusohjelmien myötä, ja Suomi oli pitkään Euroopan johtava maa asunnottomuuden torjunnassa. Silti piilevä asunnottomuus jää usein tilastojen ulkopuolelle – erityisesti vapautuvat vangit kärsivät tästä ongelmasta. Heidän asunnottomuutensa on yksi yhteiskunnan rakenteisiin piiloutuneista ilmiöistä, joka vaatii huomiota ja toimenpiteitä.
Arviolta kolmasosa vangeista vapautuu ilman asuntoa, mikä tarkoittaa reilua tuhatta ihmistä vuosittain. Heidän tilanteensa ei näy virallisissa tilastoissa ja he jäävätkin usein piiloon yhteiskunnan huomion ja avun ulottumattomiin. Tämä piiloasunnottomuus on monimuotoinen ilmiö, joka pitää sisällään tilapäisen majoittumisen tuttavien luona tai epämääräisissä, ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa elämisen.
Piiloasunnottomuus voi johtaa erityisiin haasteisiin, kuten hyväksikäytön riskeihin ja jatkuvaan epävarmuuteen. Vapautuvat vangit saattavat esimerkiksi olla kirjoilla jossakin osoitteessa, mutta eivät pysty asumaan siellä. Syynä voi olla esimerkiksi väkivallan uhka tai asumisolosuhteiden puutteellisuus. Päihde- ja rikoskulttuurissa elävien naisten alisteinen asema korostuu asunnottomana entisestään, sillä he ovat vallankäytön kohteena. Tämä tekee heidän tilanteestaan vielä monimutkaisemman ja vaikeammin ratkaistavan.
Asunnottomuus vaikeuttaa työllistymistä, yhteiskuntaan sopeutumista ja rikoksettomaan elämään palaamista.
Asunnottomuus vaikeuttaa työllistymistä, yhteiskuntaan sopeutumista ja rikoksettomaan elämään palaamista. Kodin puuttuminen voi johtaa myös päihde- ja mielenterveysongelmien pahenemiseen, mikä saattaa sysätä vapautuneen vangin takaisin rikollisuuteen.
Asunto on enemmän kuin fyysinen tila. Se tarjoaa vakautta, turvallisuutta ja mahdollisuuden rakentaa elämää uudelleen. Vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa, elävät jatkuvassa epävarmuudessa, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan sopeutua takaisin yhteiskuntaan.
Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden ihmisarvoiseen elämään ja huolenpitoon. Valtiolla on velvollisuus edistää jokaisen oikeutta asuntoon. Vapautuvien vankien kohdalla tämä vastuu ei kuitenkaan aina toteudu, mutta heidän kohtaamaansa asunnottomuutta voidaan ennaltaehkäistä tehokkaammin tarjoamalla kattavaa tukea ja suunnitelmia jo vankeusaikana.
Asunnottomuustyö on uhattuna monien yhtäaikaisesti toteutettujen muutosten vuoksi.
Vankiloiden ja hyvinvointialueiden yhteistyö on avainasemassa, jotta jokaiselle vapautuvalle vangille voitaisiin tarjota realistinen asumisratkaisu ennen vapauteen siirtymistä. Tähän tarvitaan tuettua asumista, sekä matalan kynnyksen palveluja, jotka auttavat kiinnittymään takaisin yhteiskuntaan.
Ensimmäisessä kappaleessa mainitsin, että Suomi on ollut kansainvälisesti johtava maa asunnottomuuden hoitamisessa ja asunnottomuus väheni selkeästi asunnottomuusohjelmien myötä. Tämä on tarkoituksella kirjoitettu menneeseen muotoon, koska asunnottomuustyö on uhattuna monien yhtäaikaisesti toteutettujen muutosten vuoksi.
Hallituksen ajamat tukien leikkaukset, hyvinvointialueiden talouskriisi, Stean järjestöihin kohdistamat leikkaukset sekä Rikosseuraamuslaitoksen hälyttäväksi kiristynyt tilanne ovat kriisiyttämässä myös asunnottomuuden vähentämiseen tähtäävää työtä.
Kovimman hinnan asunnottomuudesta maksaa pidemmällä aikavälillä koko yhteiskunta.