Lausunto hallituksen esitykseen uudeksi asiakas- ja potilaslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

13.09.2018

1 Luku
Yleiset säännökset

Yleistä

Esityksessä lähdetään kattavasti luomaan lainsäädäntöä itsemääräämisoikeuden toteuttamisesta ja
rajoitustoimenpiteistä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Laki on hyvin tarpeellinen. Koska laki koskee
hyvin erilaisia toimijoita ja monia erilaisia asiakasryhmiä, sen toimeenpano vaatii runsaasti aikaa.

Toimeenpano vaatii myös lisäresursseja, joihin esityksessä onkin otettu kantaa. Työntekijöiden
koulutustarve on erittäin mittava sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä. Laki on pitkä ja osin
vaikeaselkoinen, joten sen soveltamista tulee ohjata ja valvoa.

Tahdonvastaisen hoidon rinnalla on huolehdittava ensisijaisesti siitä, vapaaehtoista hoitoa on
riittävästi tarjolla ja siihen pääsy on jouhevaa.

Tahdonvastaisen hoidon osalta lain tulkinnan tulisi olla samanlainen koko maassa. Esimerkiksi
maakunnissa tulisi olla samanlaiset kriteerit hoitoon pääsylle ja myös prosessien tulisi olla
samankaltaiset.

Tahdonvastaisen hoidon kirjaamiskäytäntöihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta jatkossa saadaan
riittävää ja luotettavaa tietoa hoidon toteuttamisesta.

1 luku

1 § Tämän lain tarkoituksena on: lisätään alkuun uusi 1 kohta ”turvataan asiakkaan ja potilaan
oikeuksien toteutuminen sosiaali- ja terveydenhuollossa”.
3-kohta: turvata asiakkaan ja potilaan välttämätön ja tarpeenmukainen hoito ja huolenpito.
4-kohta: edistää asiakkaiden osallisuutta ja asiakaslähtöisyyttä sosiaali- ja terveydenhuollossa (vrt.
voimassaolevat asiakas- ja potilaslaki).

2 § Asiakkaan ja potilaan oikeudet ja velvollisuudet sekä työntekijän oikeudet ja velvollisuudet
omiksi momenteikseen.

3 § 17- ja 18 -kohdat: Itsemääräämiskyvyn arviointikriteerit ja itsemääräämisoikeuteen puuttumisen
edellytykset tulisi määritellä laissa siten, kuin ne ovat yksityiskohtaisissa perusteluissa, koska
määrittelyjen sisältö ja tulkinta antavat viranomaiselle oikeuden puuttua tai olla puuttumatta
potilaan tai asiakkaan keskeisiin perustuslaillisiin vapausoikeuksiin.

3 § kohdassa 19 ei tule esille, että rajoitustoimenpiteet ehdotetussa laissa jakautuvat myöhemmin
rajoitustoimenpiteisiin, joissa henkilö aktiivisesti vastustaa toimenpidettä ja toimenpiteisiin, joita on
pidettävä rajoitustoimenpiteenä henkilön tahdosta riippumattomana. Tätä tulisi selventää ja tuoda
esille myös itse pykälässä. Tähän myös määrittely, mitä erityinen suojelu tarkoittaa (ks. tämän
lausunnon 7 luku 35 §).

2 luku
Asiakkaan ja potilaan oikeudet sosiaali- ja terveydenhuollossa

4 § Lisätään: Asiakkaalla ja potilaalla on oikeus saada laadultaan hyvää yksilöllisiä tarpeita vastaavaa
sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

8 § Päätöksen tekemisestä on voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 4 luvussa säädetään. Lisätään: Lisäksi
asiaa käsiteltäessä ja ratkaistaessa tulee ottaa huomioon hallintolain säädökset.

9 § Hyvä, että lisätty hoitoon pääsyn ajankohdan muuttumisen syyn ilmoittaminen potilaalle.

10 § 1 mom. hyvä.

2 mom. tulee muuttaa velvoittavammaksi: Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on laadittava
(tarvittaessa pois) tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava
suunnitelma, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta.

11 § on hyvä muutoin, mutta … on huolehdittava tulkitsemisesta ja ammattitaitoisen tulkkauksen
hankkimisesta (3 mom.) … Perusteluissa voisi olla myös velvoite asiakasmaksujen suuruuden
selvittämisestä eri hoitovaihtoehdoissa.

13 § Pykälä hyvä, mutta … on huolehdittava tulkitsemisesta ja ammattitaitoisen tulkkauksen
hankkimisesta (2 mom.) … Lisäksi voisi lisätä vielä potilaan osallisuuden turvaamisen.
14 § 1 mom: ”Potilaan valtuuttamalla henkilöllä tai muulla laillisella edustajalla taikka nimetyllä
tukihenkilöllä tai lähiomaisella tai muulla läheisellä”, koska asiakkaan läheinen henkilö voi olla
muukin kuin omainen.

3 luku
Asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeus

16 § Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset,
mielipide sekä yksilölliset tarpeet ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

4 luku
Asiakkaan ja potilaan päätöksenteon tukeminen

Kannatettava.

Nimetyn tukihenkilön asema ja riippumattomuus tulee tarkentaa ja varmistaa sen
käyttömahdollisuus myös yksinäiselle henkilölle ja lapselle. Tukihenkilön erottaminen tulisi myös
kirjata.

23 § Perusteluista pois vapaaehtoinen: henkilö ei voi olla palveluyksikössä toimiva vapaaehtoinen.

6 luku
Palvelujen järjestäjän ja tuottajan yleiset velvollisuudet itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi sosiaalija
terveydenhuollossa

34 § Siirretään tämä pykälä luvun alkuun. Lisäksi tähän momenttiin lisäys, että palvelujen järjestäjä
vastaa siitä, että itsemääräämisoikeus toteutuu ja ettei palvelujen tai hoidon puute taikka
palveluissa tai hoidossa ilmenneet puutteet aiheuta tarvetta rajoitustoimenpiteiden käyttämiseen.

7 luku
Pitkäaikaisesti alentunut itsemääräämiskyky ja oikeus erityiseen suojeluun

35 § Pitkäaikaisesti alentuneen itsemääräämiskyvyn määritelmä olisi hyvä olla jo lain alussa (1 luku 3
§). Olisiko parempi ja ymmärrettävämpi termi itsemääräämisoikeudessa erityistä tukea tarvitseva
(vrt. sosiaalihuoltolaki), koska henkilöllä olisi oikeus erityiseen suojeluun?

36 § Pykälässä on mainittu Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa oleva (, joka) on tehtävässään
saanut tietää henkilöstä, jonka itsemääräämiskyky on oman alan ammatillisen arvion perusteella
ilmeisesti toistuvasti tai pitkäaikaisesti alentunut, on salassapitosäännösten estämättä tehtävä
viipymättä ilmoitus sosiaalihuoltoon. Tämä edellyttää Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön,
käytännössä erityishenkilöstön kouluttamista ja yhteistyötä vankiterveydenhuollon kanssa.
Terveydenhuollon ammattihenkilöt pykälässä onkin mainittu erikseen.

37 § Itsemääräämiskyvyn arvioinnin tekeminen edellyttää varsin paljon sosiaalityön resursseja ja
yhteistyötä hoitavan lääkärin kanssa.

8 luku
Rajoitustoimenpiteiden käyttämisen edellytykset sosiaalipalveluissa

Hyvä, että rajoitustoimien käyttötilanteista ja rajoitustoimista säädetään tarkasti. Toisaalta niiden
käyttöönotto edellyttää laajaa koulutusta ja riittävän pitkää aikataulua käyttöönottoon.
Olisi tarpeellista määritellä tarkemmin, mitä tarkoitetaan itsemääräämiskyvyn alentumisella
pysyvästi, pitkäaikaisesti, tilapäisesti tai toistuvasti.

53 § Rajoitustoimenpiteiden käyttöä on esitetty mahdolliseksi työtoiminnassa (50 §), tehostetussa
palveluasumisessa ja päivätoiminnassa (53 §). Pystytäänkö palveluissa takaamaan riittävä määrä
sosiaalihuollon ammattihenkilöitä sekä riittävä sosiaalityön, lääketieteen ja hoitotyön asiantuntemus
vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista varten (46 §)? Yksityiskohtaisissa perusteluissa
todetaan, että ”yksiköllä ei tarvitse olla työvoimana palkattuja asiantuntijoita, vaan asiantuntijat
voivat olla käytettävissä esimerkiksi ostopalvelusopimuksen nojalla tai useamman yksilön yhteisenä
asiantuntijatiiminä. Tärkeää kuitenkin on, että asiantuntijatiimi toimii tiiminä ja että se tosiasiassa
tuntee yksilön, sen toiminnan ja asiakkaat niin, että tiimi pystyy antamaan tarvittavan asiantuntijaavun.”
Työtoiminta, palveluasuminen ja päivätoiminta eivät ole vaativan hoidon tuottajia vaan ovat
enemmänkin asiakkaan osallisuutta edistäviä. Rajoitustoimenpiteiden käyttö tämän tyyppisissä
toimintayksiköissä on kyseenalaista. Oleellisempaa on arvioida, onko henkilö oikeassa hoidossa /
paikassa.

10 luku
Tahdosta riippumaton huolenpito sosiaalihuollon palveluyksiköissä

10, 11 ja 20 -luvut ovat erittäin vaikeaselkoisia rikosseuraamusalan asiakkaan näkökulmasta.
Rikosseuraamusasiakasryhmät, joita säädökset koskevat, tulisi määritellä selkeästi. Tavoitteena
ilmeisestikin on hoidon ja kuntoutuksen parantaminen ja kehittäminen avohoitopainotteiseksi, mitä
Kriminaalihuollon tukisäätiö pitää hyvänä asiana.

Esityksessä ei puututa lainkaan siihen, että mielentilatutkimusten tekeminen on vähentynyt selvästi
ja vankiloissa on yhä enemmän yhä sairaampia hoitoa tarvitsevia henkilöitä, jotka eivät saa
tarvitsemaansa hoitoa. Muutoin on kannatettavaa, että turvataan tahdosta riippumattoman hoidon
ja huolenpidon kautta hoitoa ja kuntoutusta näille henkilöille. Samoin oikeuspsykiatrisen osaamisen
laajentaminen on mitä kannatettavinta. Palveluyksiköitä, joista luvussa puhutaan, tarvitaan alueille
eri puolille maata. Mistä löytyvät riittävät resurssit ja riittävä määrä erityisasiantuntemusta
yksiköihin?

11 luku
Rikokseen liittyvä tahdosta riippumaton huolenpito
Ks. 10 luku.

13 luku
Toimenpiteet rajoitustoimenpiteiden käyttämisen jälkeen sosiaalipalveluissa

Hyvä ehdotus.

14 luku
Rajoitustoimenpiteiden käyttämisen edellytykset terveyden- ja sairaanhoidossa

Perusteluissa ei ole sanottu mitään, miksi tietyt rajoitustoimenpiteet sallittuja missäkin
hoitolaitoksessa.

16 luku
Hoitoon määrääminen päihteiden käytön vuoksi henkilön vastustuksesta huolimatta

122 § Menettelytapoja voisi tarkentaa.

123 § 6 mom. edellytetäänkö, että kaikki kolme kohtaa täyttyvät: potilas voidaan siirtää lääkärin
arvion mukaan, kuljetus voidaan järjestää turvallisesti ja se ei aiheuta kohtuutonta rasitusta ja
hoidon aloitus ei viivästy kohtuuttomasti.

124 § 1 mom. 1 kohta: Verrattuna nykyiseen päihdehuoltolakiin terveysvaaraa käsittelevä pykälä on
samansisältöinen. Terveysvaaran käsite tulee määritellä selkeämmin, jotta tulkinnan varaa ei jää
niissä tilanteissa, joissa henkilö uhkaa jäädä ilman hoitoa heitteille. Tiukasta lääketieteellisestä
arviosta tulisi kyetä pääsemään holistisempaan arvioon tilanteessa, jossa henkilön
itsemääräämiskyky on alentunut. Tällöin vältyttäisiin henkilöiden joutumisesta / jäämistä heitteille.

2 kohta on myös tärkeä. Yksityiskohtaisissa perusteluissa hyvin perusteltu. Rikosperusteinen
väkivalta on erotettava päihteestä johtuvista väkivaltatilanteista. Poliisin tekemän kirjallisen arvion
sisältö tulee määritellä selkeästi.

2 mom. lisäys on perusteltu, koska lastensuojelutoimenpiteet voidaan lopettaa ennen kuin lapsi
täyttää 18-vuotta. On myös monia 18-21-vuotiaita, jotka eivät ole olleet lastensuojelun toimien
piirissä, jolloin jälkihuolto ei koske heitä.

126 § Hoidon tulisi kestää niin kauan, että henkilö pääsee lääketieteellisten arvioiden pahempien
vieroitusoireiden yli. Tässäkin tilanteessa tulee huomioitavaksi yksilölliset tarpeet, jolloin on
perusteltua jatkaa hoitoa enintään 14 vuorokauteen.

127 § Kannatettava esitys ja on tärkeää varmistaa, että henkilö ymmärtää suostumuksen
merkityksen (nimenomainen suostumus).

129 § 3 mom. Kannatettava: Kun hoidon kriteerinä on väkivaltaisuusperiaate, hoito on toteutettava
psykiatrisella vuodeosastolla. On kuitenkin syytä huolehtia siitä, että hoitoa toteuttavalla
psykiatrisella osastolla on riittävä osaaminen myös päihteiden käyttäjien hoitamisessa.

20 luku
Oikeuspsykiatrinen tutkimus ja hoito tahdosta riippumatta
Ks. luku 10.

166 § Jos rikoksesta syytetty jätetään tuomitsematta mielentilan takia ilman mielentilatutkimusta,
tuomioistuin voi saattaa asian THL:ään psykiatrisen sairaalahoidon tarpeen arvioimiseksi 30 vrk
kuluessa. Henkilö voidaan määrätä säilytettäväksi vankilassa tai tutkia sairaalassa. Jos ei ole
edellytyksiä tahdosta riippumattomaan hoitoon, voidaan todeta edellytykset tahdosta
riippumattomaan huolenpitoon, THL tekee valituskelpoisen päätöksen. Tämä on kannatettava.

169 § Vuoden pituinen hoidon kesto on perusteltu, koska kyseessä ovat moniongelmaiset ja
vaikeahoitoiset henkilöt.

23 luku
Toimenpiteet rajoitustoimenpiteiden käyttämisen jälkeen terveyden- ja sairaanhoidossa

200 § Tietojen julkistaminen on hyvä ehdotus. On kuitenkin huolehdittava siitä, että
rajoitustoimenpiteiden kohteena olevien yksilöiden henkilötiedot pysyvät salassa.

28 luku Eettinen neuvottelukunta ja asiamiehet

226 § Sosiaaliasiamies ja 228 § Potilasasiamies: Sosiaaliasiamiehen ja potilasasiamiehen aseman
tulee olla mahdollisimman puolueeton. Kriminaalihuollon tukisäätiö pitää lisäystä hyvänä.

29 luku

Muistutus ja kantelu

Voimaantulon osalta olisi hyvä huomioida, että lainsoveltajilla olisi aikaa perehtyä uuteen
lainsäädäntöön ennen varsinaisten sote-lakien voimaantuloa.