Kriminaalihuollon tukisäätiön lausunto valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta

30.6.2020
Lausuntopyynnön diaarinumero: PF0Y3QGC-9

 

1. Millaisia sisällöllisiä asioita selonteossa tulisi näkemyksenne mukaan painottaa?

–

2. Muodostavatko selonteon neljä ilmiötä yhdessä toimivan kokonaisuuden? Tulisiko mielestänne jokin ilmiö korvata jollain toisella? Ehdotukset vaihtoehtoisista ilmiöistä pyydetään perustelemaan.

–

Ilmiökokonaisuudet

Kaikkia ilmiöitä on tarkoitus tarkastella kokonaisuutena huomioiden kotimainen, Euroopan unionissa tapahtuva, että ulkopoliittinen toiminta. Julkisen vallan toiminnan rinnalla huomioidaan yrityssektorin ja kansalaisyhteiskunnan rooli sekä asiantuntijatyö ihmisoikeuksien alueella.

Sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö ja oikeusvaltiokehitys

Kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta on haastettu aiempaa enemmän viime vuosien aikana. Myös Euroopassa ja EU-jäsenmaissa on merkkejä oikeusvaltion keskeisten periaatteiden kyseenalaistamisesta. Suomalainen demokratia nojaa oikeusvaltioon, jossa perustuslaki antaa vahvan suojan jokaisen yksilön perusoikeuksille. Kansainvälisesti Suomi lukeutuu kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien universaalisuuden sekä oikeusvaltiokehityksen vahvoihin tukijoihin. Selonteossa on tarkoitus kuvata sääntöpohjaisen järjestelmän nykytilaa, Suomen toimia kansainvälisen oikeuden ja oikeusvaltion vahvistamiseksi sekä sitä, miten Suomi panee täytäntöön ihmisoikeussopimusten velvoitteita ja saamiaan suosituksia.

3. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Oikeusasteiden käsittelyajat ovat Suomessa paikoin kohtuuttoman pitkiä. Samalla myös rikosasioissa tutkintavankeusajat saattavat venyä hyvin pitkiksi, mistä voi aiheutua tarpeetonta haittaa rikoksesta epäillylle ja hänen perheelleen. Tutkintavangin on vaikea järjestellä asioitaan, mikä saattaa johtaa asunnon menetykseen tarpeettomasti, vaarantaa lapsen elatuksen tai aiheuttaa turhaa velkaantumista, mikä vaikeuttaa vapautumisvaiheessa yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Pitkät käsittelyajat myös lupa-asioissa vaikuttavat oikeusturvakysymyksiin. Hankalassa asemassa ovat ne karkotuspäätöksen saaneet henkilöt, joiden karkotuksen täytäntöönpano viivästyy kotimaan ihmisoikeus- ja/tai turvallisuustilanteen vuoksi. Usein nämä henkilöt ovat käyneet kaikki oikeusasteet läpi, missä on voinut kestää pahimmillaan vuosia. Jos karkotus on lainvoimainen, mutta sitä ei panna täytäntöön, ihmiset jäävät välitilaan Suomeen. Rikostaustaisten kohdalla on syytä huomioida myös uusintarikollisuuden riski, kun odotellaan Suomessa vailla mahdollisuutta suunnitella tulevaisuutta.

Karkotuksesta päätettäessä tulee huomioida perhe-elämän suoja ja lapsen etu. Lapsen etua on tärkeä harkita päätettäessä karkotukseen liittyvästä maahantulokiellosta. Maahantulokielto ja sen pituus vaikuttavat perheen yhteydenpitomahdollisuuksiin karkotuksen jälkeen. Jos kyseessä on kolmannen maan kansalainen, jolle määrätään toistaiseksi voimassa oleva maahantulokielto Schengen-alueelle, tällä voi olla merkittävä vaikutus lapsen oikeuteen pitää yhteyttä vanhempaansa; erityisesti pienen lapsen ja/tai vammaisen/erityislapsen kohdalla.

Aikuisen henkilön Suomessa asuvia vanhempia tai sisaruksia ei ole oikeuskäytännössä katsottu perhesuhteiksi. Voi kuitenkin olla niin, ettei karkotettavalla ole palautusmaassaan sukulaisia, koska he ovat tulleet perheenyhdistämisen kautta Suomeen tai johonkin kolmanteen maahan.

Arvioinnissa olisi tärkeää myös huomioida de jure perhesuhteiden lisäksi myös tosiasialliset, de facto perhesuhteet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tulkinnut tapauksessa Johnston and Others v. Ireland (para 51 ja 55 b), että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan perhe-elämän suojan soveltamisala kattaa myös avoliittoperheet. Karkotettavan perhesuhteet eivät välttämättä näy väestötietojärjestelmästä, sillä parisuhteessa olevat henkilöt eivät aina asu ainakaan virallisesti avoliitossa. Lisäksi on uusperheitä, joissa karkotettava ei ole biologinen tai juridinen vanhempi, mutta on tosiasiallisesti merkittävässä roolissa lapsen elämässä.

Myös restoratiivisen oikeuden roolia oikeusvaltiossa voitaisiin vahvistaa rikosoikeusjärjestelmän rinnalla jälkisovitteluna.

4. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Vakavien rikosten jälkisovittelusta on saatu hyviä kokemuksia ja yhdessä suljetussa vankilassa on tällä hetkellä restoratiivisella periaatteella toimiva osasto. Toimintaa olisi kuitenkin syytä laajentaa kattavammaksi, sillä toiminnalla voidaan vaikuttaa myös rikosuhripalvelujen tarpeeseen.

Kestävä kehitys ja ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat välttämätön osa kestävän kehityksen toteutumista. YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden (SDGs) toteutumisen oleellinen osa on, että oikeudet toteutuvat myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta (leave no one behind -periaate). Ilmastonmuutoksesta uhkaa tulla merkittävin ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja täytäntöönpanoon negatiivisesti vaikuttava tekijä. Selonteossa kuvataan kestävän kehityksen merkitystä ja painotuksia osana hallituksen ihmisoikeuspolitiikkaa.

5. Millaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Vangit, erityisesti lyhytaikais- ja sakkovangit, kuuluvat köyhimpään ja huono-osaisimpaan väestönosaan, jonka keskuudessa on paljon asunnottomuutta, työttömyyttä, päihdeongelmia ja runsasta sairastavuutta.  Monet perheet, joiden jäsen suorittaa vankeusrangaistusta, ovat taloudellisesti heikommassa asemassa. Sosioekonominen huono-osaisuus yhdistettynä vanhemman vankeuteen ovat lapselle riski syrjäytymiskehitykselle ja ylisukupolviselle rikollisuudelle (SDG 1).

Vankien terveydentila on tutkitusti heikko sekä somaattisen että psyykkisen sairastavuuden osalta. Naisvankien terveydentila on vielä miesvankeja heikompi. Vankiterveydenhuollon resurssit eivät kuitenkaan ole riittäviä suhteessa kohderyhmän tarpeisiin, eivätkä hoitojatkumotkaan toimi saumattomasti vapautumisvaiheessa. Naisvangeilla on Kriminaalihuollon tukisäätiön kokemusten mukaan erityisen paljon vaikeuksia perusterveydenhuollon sekä psykiatrian palveluihin pääsyssä (SDG3).

Rangaistuksesta vapautuville ei ole Suomessa juurikaan kohdennettuja julkisia palveluja. Koska vankien keskuudessa on normaaliväestöön verrattuna huomattavasti enemmän työttömiä, asunnottomia, matalan koulutustason omaavia ja talousvaikeuksista kärsiviä, rangaistuksesta vapautuvat tarvitsevat erityistä tukea. Esimerkiksi psykiatristen palvelujen jatkumoissa vankilasta vapautuessa on ongelmia ja erityisesti alueellista eriarvoisuutta, joka voi johtua potilaan lisäksi esimerkiksi hoitohenkilökunnan kielteisistä asenteista tai paikallisten palvelurakenteiden eroista. Myös päihdekuntoutukseen pääsyssä on ongelmia, sillä vapautuvien vankien kotikunnilta on vaikea saada maksusitoumuksia pitkäkestoiseen laitoskuntoutukseen. Rikosseuraamuslaitoksen vastuu kuntoutuksesta päättyy rangaistusajan päättyessä.

Vapautuvat vangit ovat Suomessa suurin asunnottomuudesta kärsivä yksittäinen väestöryhmä. Arviolta n. 1 400 henkilöä vuosittain eli noin kolmannes vangeista vapautuu edelleen ilman asuntoa. Yhdyskuntaseuraamuksia suorittavista noin 10–15 % on asunnottomana. Monipuolisia asumispalveluja tai kotiin annettavaa tukea tarvittaisiin lisää. (SDG10)

6. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Vankeusrangaistusta suorittavien kuntoutukseen pääsy rangaistusaikana sekä hoito- ja kuntoutusjatkumot vapautumisvaiheessa tulee turvata. Erityisesti naisvankien yhtäläisiin mahdollisuuksiin saada tarvitsemiaan palveluja ja kuntoutusta on kiinnitettävä huomiota. Myös sakon muuntorangaistusta suorittavien vankien kuntoutukseen pääsy vaatii erityistä huomiota. Sakkovangit ovat köyhin ja syrjäytynein väestöryhmä, mutta heidän kuntoutukseensa ei ole edelleenkään riittäviä resursseja. Sakkovankien päihdekuntoutukseen tulisi panostaa lisää, jotta voitaisiin tosiasiallisesti vaikuttaa rikollisen käyttäytymisen taustoihin. Perheille kohdistettavissa tukitoimissa tulee tunnistaa myös rikosseuraamusasiakkaiden perheiden tuen tarpeet.

Rikosseuraamusasiakkaiden palveluihin pääsy on mahdollistettava poikkihallinnollisella yhteistyöllä, joka ei katkea rangaistuksen alkaessa tai päättyessä. Tulee arvioida, tarvittaisiinko tähän lainsäädäntömuutoksia tai uutta lainsäädäntöä.

Toimenpiteissä köyhyyden vähentämisessä tulisi huomioida myös rikoskierteessä elävät sekä heidän perheensä ja vaikuttaa heidän tilanteeseensa ensisijaisesti sosiaalipolitiikan eikä seuraamusjärjestelmän kautta.  Sosiaaliturvan uudistuskomitean tulee tarkastella vankien sosiaaliturvaa ja harkita muutostarpeita, jotka tukisivat rikoksettomaan elämään kuntoutumista ja yhdenvertaisuutta.

Suomessa on edistytty asunnottomuuden vähentämisessä yleisesti, mutta naisten sekä rikosseuraamusasiakkaiden asunnottomuutta ei ole saatu vähennettyä. Tarvittaisiin oma toimenpideohjelma rikosseuraamusasiakkaiden asunnottomuuden vähentämiseksi. Lisäksi tulisi harkita perustuslakimuutosta siltä osin, että asuminen turvattaisiin perusoikeutena.

Digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet

Sähköisten tietoverkkojen merkitys tiedon jakamisessa on lisääntynyt. Palveluja ollaan Suomessakin siirtämässä asteittain verkkopohjaisiksi ja se edellyttää yhdenvertaisuuden turvaamista. Tekoälyn kasvava hyödyntäminen muun muassa viranomaistoiminnassa edellyttää perus- ja ihmisoikeuksien huomioon ottamista. Laajenneet internetyhteydet sekä sosiaalinen media ovat nopeuttaneet paitsi tiedon, myös vääristellyn informaation jakamista. Selonteossa on tarkoituksena käsitellä ihmisoikeuksien roolia digitalisaatiossa sekä oikeutta tietoon sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

7. Millaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Palvelujen digitalisoituessa vankilasta vapautuvat uhkaavat syrjäytyä palveluista, sillä heillä on rajalliset mahdollisuudet käyttää vankeusaikana näitä palveluja, puutteelliset taidot sekä heikosti tukea digipalvelujen käytön opettelemiseen. Vankilasta vapautuneet eivät välttämättä löydä digitukea tarjoavien toimijoiden avun piiriin.

Monet palvelut ovat korvautuneet sähköisillä palveluilla. Perusturvan saavutettavuuden kannalta on huomioitava, että marginaalissa elävillä ihmisillä on paitsi puutteita digitaidoissa, myös puutetta laitteista ja nettiyhteyksistä. Digiosattomuus syrjäyttää kokonaisvaltaisesti, jolloin ongelmat niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta kumuloituvat.

Oppilaitokset ovat tehneet suuren digiloikan, joka asettaa vankilasta käsin opiskelevia eriarvoiseen asemaan. Suljetusta vankilasta käsin on erittäin vaikea hoitaa esimeriksi sähköisiä ilmoittautumisia tai päästä tekemään tehtäviä e-oppimisympäristössä. Tällöin vain avolaitoksissa olevilla on tosiasialliset mahdollisuudet opiskella muutakin kuin lukion oppimäärää. Heidänkin kohdallaan vankilasiirrot, kurinpitomenettelyt tai muut opiskeluihin liittymättömät asiat voivat aiheuttaa opintojen keskeytymisen, sillä oppilaitos ei jousta (esimerkiksi vanki ei pääse matkasellistä kahteen viikkoon ilmoittamaan oppilaitokselle tilanteen muuttuneet, tai häneltä on esimerkiksi evätty tietokoneen käyttö- tai nettilupa eikä hän pysty tekemään tehtäviä vaaditussa aikataulussa).

8. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimisto pyydetään esittämään perusteluineen.

Palvelujen tarjonnassa ja kehittämisessä tulee varmistaa, että niihin on pääsy myös muilla keinoin kuin sähköisesti.

Kirjastojen ja vankilakirjastojen yhteistyötä digitaitojen sekä tiedonhankinnan opettamisen suhteen tulee laajentaa, jotta jo vankeusaikana näitä tarpeellisia yhteiskuntataitoja voidaan harjoitella. Myös vapaalla sivistystoimella on rooli tässä.

Toimeentulotukiuudistuksen yhteydessä tulisi huomioida tietokoneen/älylaitteen tarve yhteiskuntaan osallistumisen ja viranomaisasioinnin välineenä.

Yhdenvertaisuuden edistäminen

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeisiä periaatteita hallitusohjelman toimeenpanossa. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassaan Suomi painottaa naisten ja tyttöjen sekä muiden syrjinnän kohteeksi laajimmin joutuvien väestöryhmien oikeuksia. Suomi on saanut eurooppalaisilta ja YK:n ihmisoikeusvalvontaelimiltä suosituksia yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi. Selonteossa on tarkoitus käsitellä niitä toimia, joilla hallitus tulee edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista Suomessa sekä syrjimättömyyden vahvistamiseen tähtääviä toimia Suomen EU- ja ulkopolitiikassa.

9. Millaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

YK:n lapsen oikeuksien komitea tunnustaa, että vanhemman vankeudesta johtuva ero tai suhteen häiriintyminen vaarantaa vakavasti lasten oikeutta kehitykseen. Myös Euroopan parlamentti on tunnistanut, että vanhemman vankeudella on monenlaisia vaikutuksia lapsen oikeuksien toteutumiselle, sekä tunnustanut vankien lasten olevan haavoittuva ryhmä yhtä lailla kuin esimerkiksi vammaiset lapset tai romanilapset. Suomessa näiden lasten asemaa ja tarpeita ei ole tunnistettu.

10. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimisto pyydetään esittämään perusteluineen.

Vangittujen vanhempien lasten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska Suomessa ei tehdä heistä minkäänlaisia tilastoja. Suomen 5.-6. LOS-määräaikaisraportissa on ensimmäistä kertaa nostettu esiin vankien lapset ja myös siellä on huomioitu, ettei vankilan ulkopuolella olevia vankien lapsia tilastoida. Tilastoja tulisi ryhtyä keräämään.

Suomen tulisi tunnistaa ja tunnustaa vankien lapset omaksi haavoittuvaksi ryhmäkseen, kun tehdään lapsia koskevia suunnitelmia, toimenpide-ehdotuksia ja arviointeja. Myös Rikosseuraamuslaitoksen toiminnasta tulisi tehdä lapsivaikutusten arviointi.

Euroopan neuvosto on antanut 2018 suositukset koskien vangittujen vanhempien lapsia. Suomen tulee arvioida, kuinka nämä suositukset toteutuvat ja onko tarvetta muuttaa säädöksiä, ohjeistuksia tai käytäntöjä.

Vankien lasten oikeuksien toteutumisesta tulisi teettää arviointia/tehdä tutkimusta.

Muuta mahdollista huomioitavaa

11. Millaisia vaikutuksia mielestänne koronaviruspandemialla ja siihen liittyvillä toimenpiteillä on perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen?

Haavoittuvimmassa asemassa olevat ovat kärsineet koronakriisistä eniten (palvelujen raju supistaminen ja painottaminen verkkoon, toimintojen sulkeminen, jonot etuuksissa). Palvelujärjestelmän paluu normaalille tasolle ja syntyneiden jonojen ja tuen tarpeen purku vievät aikaa. On tärkeä varmistaa, että jos taloustilanteen vuoksi joudutaan palveluista tinkimään, nämä ryhmät eivät joudu maksamaan hintaa kaksinkertaisesti.

Kriminaalihuollon tukisäätiön asiakkaita ovat rikosseuraamusta suorittavat tai rikostaustaiset sekä heidän läheisensä. Poikkeustila on aiheuttanut asiakaskunnassa (rikostaustaiset asiakkaat) eristäytymistä, passiivisuutta ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Asiakkaiden omatoimisuus on heikentynyt ja jo alkanut kuntoutuminen on voinut katketa. Osalla asiakkaista sitoutuminen etäapuun on ollut vaikeaa ja tämä on vaikuttanut siihen, että asiakkaat osittain ovat erkaantuneet tuen piiristä tai kadonneet kokonaan.  Moni asiakas ei luota etäyhteyksien tietosuojaan, tällöin hoito ja tuki voivat katketa tämän epäluottamuksen vuoksi ja asiakas jää ilman tarvitsemaansa tukea/ hoitoa, jolloin riski uusintarikollisuuteen voi nousta.

Sosiaalisten kontaktien vähyys on vaikuttanut mielenterveyteen, mikä on heikentänyt kuntoutumista ja toipumista. Eristäytyminen on huonontanut erityisesti niiden asiakkaiden tilannetta, joilla kohtuullisen toimintakyvyn ylläpito vaatii säännöllisiä ulkopuolisia kontakteja kodin / asunnon ulkopuolella. Siten esim. masennus- ja retkahdusriski on kasvanut, ja tästä on usein seurauksena myös riski joutua asunnottomaksi. Usein vain riittävät tukitoimet takaavat jonkinlaisen elämänhallinnan tasapainon.

Koronakriisin vaikutus lasten läheissuhteiden ylläpitoon on korostunut entisestään muun muassa vanhemman suorittaessa vankeusrangaistusta. Kasvokkaiset tapaamiset vankiloissa keskeytettiin ja poistumislupien myöntämistä tiukennettiin. Skype-tapaamisten määrää lisättiin, mutta ne eivät täysin korvaa tapaamisia: tapaamiset olivat varsinkin pienten lasten kannalta hyvin lyhyitä eikä kaikilla läheisillä ollut niihin myöskään mahdollisuutta. Vaihtoehtoisia tapaamisia esimerkiksi turvavälein ei toteutettu vankiloissa eikä poistumislupia harkittaessa useinkaan huomioitu tilannetta lapsen kannalta.

Lapsistrategian koronaryhmän raportissa lapsen oikeuksien toteutumisesta onkin suositeltu, että ”yhtenäistetään käytäntöjä ja vahvistetaan lapsen oikeutta yhteydenpitoon niin, että lapsen ja vankeusrangaistusta suorittavan vanhemman perhe-elämän suoja ja yhteydenpito läheisiin voisivat toteutua ennakoitavalla ja yhdenvertaisella tavalla.”

12. Muut huomionne selonteon valmisteluun liittyen

–