Tunnistamaton ja hoitamaton ADHD aiheuttaa monenlaisia haasteita niin arjessa, työssä kuin opinnoissa ja se on merkittävä syrjäytymisen riskitekijä. ADHD- oireinen omaa muuta väestöä suuremman riskin joutua päihdekierteeseen ja syyllistyä rikoksiin. Tutkimusten mukaan ADHD on vankien keskuudessa 5-10 kertaa yleisempi kuin muilla. Suurimmalla osalla heistä ei ole diagnoosia. ADHD- oireet voivat korostua vankilaympäristössä, minkä vuoksi henkilöä saatetaan pitää häirikkönä tai hankalana ihmisenä. Tämän vuoksi on tärkeää, että ADHD:stä on tarjolla asianmukaista tietoa niin oireisille itselleen kuin heidän parissaan työskenteleville ammattilaisille. Omien haasteiden ja vahvuuksien tunnistaminen sekä niiden työstäminen lisäävät itsetuntemusta ja luottamusta tulevaisuuteen. Todennäköisesti myös erilaiset väärinkäsitykset ja konfliktit vähenevät, kun ymmärrys ADHD:tä ja sen aiheuttamia haasteita kohtaan lisääntyy.

Asiakkaan motivointi käsikirjatyöskentelyyn on tärkeää. Työntekijän tehtävänä on ohjata työskentelyä ohjaamalla huomiota käsiteltäviin asioihin sekä tarpeen mukaan rajaamalla keskustelua aiheen käsittelyn kannalta oleellisiin asioihin. Asiakkaalla voi olla käsikirjan teemoista kielteisiä ennakkokäsityksiä tai hän voi kokea osan aiheista tarpeettomiksi. Teema, johon asiakas suhtautuu kielteisesti tai josta hän ilmaisee jo tietävänsä tarpeeksi, saattaa kuitenkin käsitellä juuri niitä asioita, joissa asiakas tarvitsee tukea ja joiden työstäminen tuntuu tästä syystä vaikealta. Tutut aiheet voi kannustaa ottamaan kertauksen kannalta.

Käsikirjaa voi käyttää itsenäisesti, mutta paras hyöty saavutetaan, kun teemat käydään läpi yhdessä. Jokaisen teeman lopussa on keskustelutehtävä, jonka kysymyksiä on tarkoitus pohtia yhdessä. Keskustelevan, avoimen ja kannustavan ilmapiirin luominen työskentelyn puitteeksi on tärkeää ja siihen kannattaa panostaa.