Näkökulmia opiskelemiseen sekä opiskelun tukeen suljetussa vankilassa ja avovankilassa
Kuinka opiskelu mahdollistuu suljetussa vankilassa ja toisaalta avolaitoksessa? Miten vankilan henkilökunta voi antaa tukea opiskelussa?
Tässä blogissa tuon esiin oma näkemykseni siitä, kuinka vankeusaikaisella opiskelulla voi olla merkittävä kuntoutuksellinen rooli, sekä ajattelua kehittävänä toimintana, että rikoksettoman elämän mahdollistavien tulevaisuudennäkymien luojana. Olen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta yliopisto-opintoja avolaitoksesta käsin suorittava pitkäaikaisvanki. Kävin lukion vuosina 2016-2019 suljetussa vankilassa.
Opiskelun aloittaminen suljetussa vankilassa on vaikeaa
Useissa suljetuissa vankiloissa on mahdollista suorittaa peruskoulun ja lukion opintoja, mutta ammattiin tähtäävien opintojen suorittamisen mahdollisuudet omien kokemusteni mukaan vaikuttavat vähäisiltä. Olen tavannut vankeja, joilla olisi halua ammatillisen koulutuksen hankkimiseen vankeusaikana, mutta heitä kiinnostavaa alaa ei ole mahdollista opiskella missään suljetussa vankilassa.
Itse olen kokenut, että suljetussa vankilassa opintojen aloittaminen vaatii vangilta oma-aloitteisuutta. Usein osastolla on saatavilla koko maan kattava vankiloiden opiskelutarjonnasta kertova moniste, mutta tämän suurempaa kannustusta opiskeluun ei vanki välttämättä saa.
Olenkin pohtinut että, pitäisikö opiskelumahdollisuuksista tiedottaa enemmän? Käydäänhän vankeja ajoittain motivoimassa kuntouttavaan ohjelmatoimintaan osallistumiseen, joten miksei sellaisia vankeja, joiden kohdalla jäljellä olevan tuomion pituus hyvin mahdollistaisi opiskelun, voitaisi pyrkiä aktiivisemmin hyödyntämään vankeusaikaansa opiskellen?
Opiskelu kehittää oma-aloitteisuutta ja vastuunottoa
Lähtökohtaisesti suljetussa vankilassa tapahtuva opiskelu voi olla vankilassa opiskeleville vaativaa, mutta se myös kehittää oma-aloitteisuutta ja vastuunottoa omasta oppimisesta.
Itse suoritin lukion oppimäärän suljetussa vankilassa ja aloittaessani opintoja, minulla ei ollut lainkaan mahdollisuutta osallistua minkäänlaiseen opetukseen. Opiskelu tapahtui opettajien lähettämien etätehtävien itsenäisellä suorittamisella ja kurssikokeilla.
Jos minulla tuli opiskeltaviin sisältöihin liittyen kysyttävää, olisin voinut lähettää vankilan opinto-ohjaajalle viestejä, joita hän olisi välittänyt opettajille. Tätä keinoa en kuitenkaan käyttänyt, sillä mieluummin kysyin neuvoa muilta opiskelevilta vangeilta tai tuttaviltani siviilistä. Minulle opiskelu yleensäkään ei ole tuottanut suuria ongelmia, mutta olisin hyötynyt suljetussa laitoksessa opiskellessani siitä, että olisin voinut esimerkiksi käyttää internetiä opiskeluuni liittyvään tiedonhankintaan.
Avolaitosvangeilla enemmän vaihtoehtoja
Koen suljettujen vankiloiden henkisen ilmapiirin eroavan varsin suuresti avolaitoksista. Olen pohtinut sitä, onko vankeihin suhtautumisen eron tarpeen olla niin suuri. Omien kokemusteni mukaan avolaitoksessa vankeja kannustetaan vankeusaikansa hyödyntämiseen opiskellen tai työtä tehden selkeästi enemmän kuin suljetussa vankilassa, ja avolaitosvangeilla on enemmän opiskeluun liittyviä vaihtoehtoja tarjolla suljetun vankilan vankeihin verrattuna.
Erot tietokoneen ja internetin käytössä ovat ratkaisevia
Suurimmat käytännön erot suljetun vankilan ja avovankilan välillä ilmenevät vankilan ulkopuolella tapahtuvan opiskelun mahdollistamisessa ja tietotekniikan käytön mahdollisuuksissa. Suljetussa vankilassa ollessani minun ei ollut mahdollista suorittaa avoimen yliopiston opintoja, sillä tämä olisi vaatinut rajattua tietokoneen ja internetin käyttöä.
Avolaitokseen siirryttyäni tietokoneen ja internetin rajattu käyttö sallittiin heti, kun pystyin osoittamaan, että tämä olisi opinnoissani tarpeen.
Koen, että avolaitoksessa henkilökunta on suhtautunut hyvin kannustavasti opiskeluun ja mahdollistanut tämän hyvin. Suljetussa vankilassa opiskelu voi näyttäytyä minä tahansa toimintana, johon vangin ajatellaan osallistuvan, jotta osallistumisvelvollisuus täyttyisi.
Käsitykseni on, että opiskeluni vankilan ulkopuolella ei käytännössä olisi mahdollistunut ilman siirtymistä avolaitokseen. Tämä voi olla hyvin stressaavaa tilanteessa, jossa vanki hakee opiskelupaikkaa. Opiskelupaikkaa vastaanottaessa vangin tulisi uskoa pystyvänsä tosiasiallisesti aloittamaan opintoja, mutta omien havaintojeni mukaan saatu opiskelupaikka ei väistämättä tarkoita sitä, että vanki pystyisi vankilasta käsin aloittamaan opintoja tai tuomion loppuvaiheessa pääsisi koevapauteen, jotta opiskelu olisi mahdollista.
Opiskelu antaa mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa tuomion jälkeen
Mielestäni suljetuissa vankiloissa opiskeluun liittyvät mahdollisuudet voivat olla liian vähäiset. Yleisesti ottaen mahdollisuudet opiskeluun eivät ole hyvät, jos ainoana vaihtoehtona voi olla täysin itsenäisesti tapahtuva opiskelu, joka rajoittuu peruskoulun ja lukion suorittamiseen.
Vanki voi saada opiskelusta paljon välineitä oman ajattelunsa kehittämiseen ja valmiuksia pärjätä yhteiskunnassa tuomionsa jälkeen.
Olisi kuitenkin hyvä mahdollistaa laajemmin myös ammattiin tähtäävän opiskelun mahdollisuuksia, jotta nykyistä useampi vanki voisi halutessaan löytää itseään kiinnostavan alan mukaisia koulutusmahdollisuuksia. Tulisi myös miettiä sitä, olisiko nykyistä enemmän mahdollista myös suljetuissa vankiloissa lisätä tietotekniikan käytön mahdollisuuksia opiskeluissa.
Tämä helpottaisi myös myöhempää mahdollista jatko-opiskelua, ja vankilan olosuhteiden tuomista lähemmäksi muuta yhteiskuntaa.
Kirjoittaja on avovankilasta käsin yliopistossa opiskeleva pitkäaikaisvanki