Mihin 48 euroa riittää?
48 euroa kuukaudessa. Tämä on rahasumma, jonka jokainen vanki saa käyttörahaa riippumatta siitä, onko hänet sijoitettu johonkin vankeusaikaiseen toimintaan. Jos vanki osallistuu esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan tai vankilan järjestämään ohjelmatoimintaan, hänelle maksetaan käyttörahan lisäksi toimintarahaa. Mahdollisuutta osallistua tällaiseen toimintaan ei kaikilla vangeilla ole ja syyt voivat olla monia.
Onkin aiheellista muistuttaa, että kaikki tällaiset syyt eivät ole vangista itsestään riippuvaisia. Syyt toimintaan osallistumattomuudelle voivat liittyä sijoitusvankilan toimintoihin tai niiden sopivuuteen kyseisen vangin kohdalla. Lisäksi kaikille tutkintavangeille ei järjestetä toimintaa vankiloissa.
Halusin aluksi nostaa esiin näkökulman siitä, että vanki ei välttämättä pysty vaikuttamaan vankeusaikaisiin tuloihinsa. Tässä tekstissä kuitenkin edempänä keskityn lähinnä tarkastelemaan niiden vankien taloudellista tilannetta, jotka saavat vain käyttörahaa. Taustalla on selvitys vankien taloudellisesta tilanteesta, jota olin osana opintojani tekemässä yhteistyössä Kriminaalihuollon tukisäätiön (nyk. Rikoksettoman elämän tukisäätiö) kanssa. Selvitykseen liittyen laadittiin kysely, johon vastasi yhteensä 119 vankia useista Suomen vankiloista syksyn 2022 aikana.
Mihin vankien rahat eivät riitä?
Vankien antamissa vastauksissa tuli esiin monia haasteita liittyen rahojen riittämiseen vankeusaikana. Vangit käyttävät vankilassa rahaa erityisesti yhteydenpitoon vankilan ulkopuolelle, elintarvikkeisiin, nikotiinituotteisiin sekä hygieniatarvikkeisiin. Kaikista edellä mainituista tingittiin tarvittaessa, kun rahat eivät riittäneet. Näin ollen vangit kokivatkin joutuvansa valitsemaan, mitkä menot ovat kaikkein tärkeimpiä ja tinkimään muista. Valintaa saatettiin tehdä esimerkiksi puheajan ja hygieniatuotteiden ostamisen välillä. Lisäksi jotkin vangit kokivat, etteivät he edes voi hakea poistumislupia, sillä heillä ei olisi varaa poistumislupien kustannuksiin.
Vangit eivät voi saada perustoimeentulotukea, sillä vankilan tarjoaman ylläpidon tulisi olla vankien ensisijainen toimeentulojärjestelmä (KHO:2013:57). Käytännössä vankilan tarjoamaa ylläpitoa ei koeta riittäväksi. Esimerkiksi vankilan tarjoaman ruuan ei katsota turvaavan ravinnon tarvetta. Lisäksi esimerkiksi siirrot vankilasta toiseen tuovat vangeille kustannuksia, kun kaikkia elintarvikkeita tai hygieniatuotteita ei saa haltuun uudessa sijoitusvankilassa.
Yhteydenpito läheisiin kärsii
Yhteydenpito suljetuista vankiloista vankilan ulkopuolelle tapahtuu pääasiassa kirjepostin sekä vankien soittamien puheluiden kautta. Eräs kyselyyn vastannut vanki kertoi postimerkkien maksavan 2,10 euroa. Sama vastaaja kuvasi puheluiden hintatasoa vankiloissa ryöstöksi, sillä vankilan ulkopuolella muutamalla kymmenellä eurolla oli mahdollista soittaa ihmisille rajattomasti. Jos vanki käyttäisi koko käyttörahansa vain puheaikaan, hän pystyisi soittamaan 10 minuutin puhelun päivittäin. Erityisesti vain käyttörahaa saavat vangit kokivatkin, ettei heillä ole riittävästi varoja käytettäväksi yhteydenpitoon läheisiin. Vankipuhelinjärjestelmä on muuttunut 13.3.2023 ja puheluiden hinta on muutoksen myötä laskenut aiemmasta 14,88 sentistä/minuutti. Uusi hinta on 5,58 senttiä/minuutti.
Vankien soittamien puheluiden hinta tulikin toistuvasti esiin nyt toteutetussa selvityksessä. Puheluiden hinta koettiin kohtuuttomaksi. Vankien puheluiden korkea hinta on ollut tiedossa oleva ongelma jo vuosien ajan. Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies on toistuvasti todennut kohtuuttomaksi sen, että vangit maksavat puheluistaan selkeästi puheluiden yleistä hintatasoa enemmän. (ainakin 12.5.2015, dnro 4243/4/14; 18.4.2017, Dnro 2245/2/15; 15.11.2019, EOAK/4263/2018) Kaikkein kurjimmassa asemassa tämänkin osalta olivat vain käyttörahaa saavat vangit. Vankipuhelinjärjestelmä muuttui lopulta halvemmaksi maaliskuussa 2023. Aiempi vankipuhelinjärjestelmä oli käytössä syksystä 2014, eli noin 8,5 vuoden ajan.
Vangit voivat saada läheisiltään taloudellista tukea vankilassa ollessaan. Useat vangit saavatkin ainakin satunnaisesti läheisiltään rahaa vankilassa ollessaan. Jos rahaa yhteydenpitoon on vähän, keskeinen puheluissa esiin nouseva asia voi olla rahan tarve vankeusaikana. Vangit kokivat rahan pyytämisen ahdistavana ja että tarve pyytää läheisiltä toistuvasti rahaa heikensi suhdetta näihin.
Kun vangit kokevat olevansa riippuvaisia muiden tuesta, tämä ei ole ongelmatonta muistakaan syistä. Jotkin vangeista kertoivat, että vaikka rahallista tukea voisi saada vankeusaikana, saadut rahat on myöhemmin maksettava takaisin. Näin ollen varojen riittämättömyys voi johtaa epävirallisiin velkasuhteisiin vankeusaikana.
Onkohan joku miettinyt mihin vangin saaman käyttörahan tulisi tosiasiallisesti riittää?
Onko 48 euron kuukausittainen rahasumma todella riittävä kattamaan ne menot, joita vangeilla on? Vaikuttaa osin siltä, että vankien toimeentuloon liittyvät haasteet ovat olleet pitkään tiedossa, mutta ratkaisuja ei ole tehty. Esimerkiksi edellä mainittu vankien puheluiden korkea hinta on tiedostettu lähes vuosikymmenen, mutta tämä ei ole johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin. Vangin elämässä tämä kuitenkin näkyy hyvin konkreettisesti siinä, onko hänellä varaa soittaa puolisolleen, vanhemmilleen tai lapsilleen. Jos vankien yhteydenpitoa läheisiin halutaan tukea, tulee yhteydenpidon kustannusten tason olla saavutettava myös käyttörahaa saavien vankien kohdalla.
Vangit tunnistavat hyvin, että yleinen hintojen nousu on hankaloittanut heidänkin tilannettaan. Samaan aikaan vangeille maksettava käyttöraha ei ole noussut. Käyttörahan määrä on ollut nykyisellä tasollaan vuoden 2018 alusta alkaen. Viimeaikainen hintatason yleinen nousu on nostanut entisestään esiin vain käyttörahaa saavien vankien taloudellisia haasteita. Kanttiiniin mennessä rahaa on käytettävissä entistä harvempiin tuotteisiin. Vangeille maksettavien käyttörahan ja toimintarahan taso määritetään valtioneuvoston asetuksella. Nämä rahat eivät ole sidottuja yleiseen hintatasoon. Jos näiden rahojen riittävyyttä tarkastellaan useiden vuosien välein, väistämättä joudutaan tilanteeseen, jossa aikanaan riittäväksi katsottu rahamäärä on jäänyt jälkeen hintakehityksestä.
Vangeille maksettavien etuuksien rahamääriä tulisi tarkastella useammin. Samalla tulisi konkreettisesti miettiä, mihin vankien rahojen tulee riittää. Tässä vankien itsensä kuuleminen on tärkeässä roolissa. Ei nähdäkseni voi olla myöskään kestävää, että suurin osa vangeista elää ainakin osittain läheisiltä saadun tuen varassa. Tällainen järjestely ei ole pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuuluva. Vankien tulisi kyetä saamaan sellainen toimeentulo, etteivät he olisi säännöllisesti läheistensä tuen varassa.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka harjoitustyönään toteutti säätiölle selvityksen vankien rahankäytöstä ja rahan riittävyydestä.