Saavutettavat ja esteettömät vankilatapaamiset tuovat turvaa
Miksi saavutettavuudesta on vankilavierailujen yhteydessä puhuttava?
Saavutettavuudella on merkitystä sekä vankilassa rangaistustaan suorittavien, heitä siellä tapaamassa käyvien että siellä työskentelevien henkilöiden näkökulmasta. Saavutettavuudella voidaan vähentää stressiä, parantaa laitosturvallisuutta ja edistää esimerkiksi lapsen oikeutta tavata vanhempaansa.
Vankilatapaamisten esteettömyys ja saavutettavuus koskee mm. tapaamisista saatavilla olevaa tietoa, tilanteen ennakoitavuutta, mahdollisuuksia käyttää keinoja selvitä kuormittavista tunne- tai aistikokemuksista, sekä fyysistä esteettömyyttä. Saavutettavuus liittyy ennen kaikkea toimintatapojen, kielen ja prosessien selkeyteen ja ennakoitavuuteen. Kaikille sopivilla, universaaleilla ratkaisuilla pyritään varmistamaan, että henkilön on mahdollista osallistua toimintakyvystään riippumatta.
Esteettömyydellä viitataan fyysiseen ympäristöön, saavutettavuudella taas aineettomaan ympäristöön kuten internetiin, tietoon, palveluihin ja viestintään. Joskus esteettömyyden käsitettä käytetään kuvaamaan myös saavutettavuutta, mutta selkeyden vuoksi termit on syytä pyrkiä erottamaan. Tämä kirjoitus keskittyy vankilatapaamisiin erityisesti niiden saavutettavuuden näkökulmasta.
Vankilat ovat toimintaympäristöinä erikoisia
Yhtäältä vankiloiden arki on toisteista, säänneltyä ja ennalta-arvattavaa, tilat ovat asukkailleen pääosin tuttuja ja ihmiset pysyvät melko samoina. Toisaalta pienet, toivotutkin muutokset kaikkeen tuttuun saattavat heittää arjen – ja mielen – täysin päälaelleen. Tämä pätee myös neuromoninaisten ihmisten arjessa. Kodin rutiinit saattavat olla yhtä muuttumattomia kuin vankilan rutiini, jolloin perhe- ja lapsitapaamiset ovat ”poikkeustilanteita” kaikille osapuolille. Poikkeustilanteet ovat luonteeltaan kuormittavia ja stressaavia silloinkin, kun ne ovat odotettuja ja myönteisiä. Poikkeustilanteessa vastuu tilanteen saavutettavuudesta on järjestelmällä, käytännössä vankilan työntekijöillä.
Saavutettavuudella on vankiloiden osalta erityinen merkitys myös siksi, että vankiloissa tuomiotaan suorittavista melko suurella osalla on psykologiseen toimintakykyyn liittyviä eritystarpeita, joiden huomioimiseen saavutettavuusnäkökulma kiinteästi liittyy. Esimerkiksi tuoreimman vankien terveystutkimuksen mukaan jopa noin 44 % kaikista vangeista on ADHD:hen eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön liittyviä oireita. Myös autismipiirteitä ja erilaisia kehityksellisiä oppimisvaikeuksia on vankien joukossa muuta väestöä enemmän.
Vankien perheiden osalta ei ole samanlaista tilastotietoa käytettävissä. On kuitenkin ainakin geneettisen ja sosiaalisen perimän näkökulmasta todennäköistä, että vankien perheistä löytyy lapsia, jotka ovat vastaavasti esimerkiksi autismin kirjolla. Irlannissa tähän on kiinnitetty huomiota: Wheatfieldin vankilaan on rakennettu sensorinen puutarha niitä vierailevia lapsia varten, jotka ovat autismin kirjolla tai ovat neuromoninaisia.
Kokemuksia vankiloiden/perhetapaamisten saavutettavuudesta
Vankilaan on pitkä matka. Pitää herätä aikaisin ja matkustaa pitkään junalla, joka on ihan täynnä. Siellä on kamalasti meteliä ja pitää laittaa kuulosuojaimet tai pelata puhelimella. Äiti ei yleensä anna pelata junassa puhelimella, koska sanoo, että minusta tulee silloin ylivirittynyt. Mutta nyt äitikin on ylivirittynyt. Asemalta pitää vielä mennä taksilla, jotta ei myöhästy. Vankilasta ei saa myöhästyä. Taksissa on outo haju, haluaisin jäädä pois, mutta äiti ei anna.
RETSin asiakastyöstä ja kohtaamisista ammattilaisten kanssa nousee kokemuksia siitä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmat saattavat välttää viemästä lapsia tapaamisiin tai tietynlaisiin tapaamisiin, koska tilanteet ovat lapsille ja siten myös vanhemmille kuormittavia.
Vankilat eroavat toisistaan sekä arkkitehtuuriltaan että käytännöiltään, jolloin vierailun ennakoiminen on tapaajalle vaikeampaa. Vaikka tilat olisivat tuttuja, voi tarkastustilanteissa olla eroja. Henkilökunta toimii rutiinien pohjalta, mutta tapaajan näkökulmasta muuttuvat käytännöt eivät näyttäydy rutiineina. Läheiset kertovat saavansa erilaisia tietoja siitä, mitä saa ottaa valvomattomaan tapaamiseen mukanaan, mitä tapaamistilassa on, tai tarkastuskäytäntöjen vaihtelevan.
Vankila on iso ja väritön. Siellä on samaan aikaan tosi hiljaista ja tosi meluisaa. Kaikki äänet kuulostavat kamalan kovilta, eikä koskaan tiedä, antaako vartija ottaa kuulosuojaimet mukaan vai ei. Tänään on vieras vartija, mutta se hymyilee minulle ja kertoo, miten tarkastus tehdään. Mutta sitten äiti piippaa metallinpaljastimessa ja viedään toiseen huoneeseen tarkastettavaksi. En halua olla yksin täällä!
Erityisesti ADHD- ja autismipiirteiselle henkilölle muutokset ovat haastavia, koska joustava ajattelu, oman toiminnan suunnitteleminen ja ohjaaminen sekä tunnesäätely saattaa olla vaikeaa. Sama pätee myös neurokehityksellisiä oppimisvaikeuksia omaaviin ihmisiin, koska tiedonkäsittelyyn liittyvät vaikeudet liittyvät tunnesäätelyyn ja hahmottamiseen.
Muutoksia ennen ja niiden jälkeen ihmisen mieliala voi vaihdella, stressinsietokyky voi olla tavallistakin pienempi, arkirutiineihin kuten liikuntaan ja ruuanlaittoon kiinni pääseminen voi tuntua työläältä, ja unirytmiin voi tulla muutoksia. Ihminen voi olla epätavallisen hermostunut, äreä, aloitekyvytön tai passiivinen. Vankilassa tämä näkyy osastolla ja toiminnoissa, tapaajan kohdalla taas arjessa kotona ja koulussa tai päivähoidossa. Positiiviset, kauan ja hartaastikin odotetut muutokset, kuten perhetapaamiset, voivat sekoittaa arjen monta päivää etu- ja jälkikäteen.
Poikkeuksellisessa ympäristössä ennakoitavuus on tärkeää erityisesti henkilölle, joka kuormittuu rutiinien muutoksesta. Tapaajan näkökulmasta muuttuvien tilanteiden pelko tekee vierailuista pahimmillaan raskaita aikuisellekin, ja lapsi puolestaan aistii jännityksen ja kireyden lähivanhemmasta. Lapsitapaajan kokemukset voivat tarttua myös vankilassa olevaan vanhempaan, joka ei taas ehkä tiedä, mistä lapsen stressi tai vetäytyvä käytös tapaamistilanteessa johtuu.
Mennään lapsitapaamiseen, siellä on värejä. Mutta lelut ovat ihan pienille, peleistä puuttuu nappuloita. Aikaa ei ole kovin paljon, mutta en tiedä, paljonko se on. Jännittää jo valmiiksi, että kohta tapaaminen loppuu. Mahaan sattuu. Käytävällä kolisee, ilmastointiputkesta kuuluu ääniä. On vaikea keskittyä.
Isä haluaa halata, minä en. En ole nähnyt isää kuukauteen, se tuntuu äkkiä vieraalta. Isä näyttää pettyneeltä ja minua hävettää. Haluaisin juotavaa, mutta tilasta ei voi lähteä kesken pois.
Lapsen arjessa voi olla muitakin stressiä aiheuttavia tekijöitä, joista vankila ei toki voi olla tietoinen. Vankilassa tapahtuvat, aikuisen näkökulmasta pienet stressitekijät voivat tällöin vahvistaa lapsen stressiä ja aiheuttaa vaikkapa raivokohtauksen tai jumiutumisen tilanteessa, jossa pitäisi toimia nopeasti.
Vankilat eivät pääsääntöisesti ole paikkoja, joissa tapaajan yksilöllisten tarpeiden kohtaaminen toteutuu. Millä tavoin tarkastustilanteissa voitaisiin huomioida erilaiset tilanteet ja turvata se, että turvattomuutta muutosten vuoksi kokeva lapsi pääsisi kuitenkin tapaamiseen?
Lasten kohdalla ennakointi edellyttää myös huoltajien huomioimista
Pystyykö vanki auttamaan lapsivierailijaa valmistautumisessa, kun hän kulkee laitokseen ja tilaan erilaista reittiä kuin tapaaja? Onko lähivanhemmalla/lapsen tapaamiseen tuovalla aikuisella käytettävissään sellaisia tietoja, joiden avulla hän voi valmistella lasta vierailuun? Onko Rikosseuraamuslaitoksen tarjoama tieto lapsilähtöistä? Missä vaiheessa tieto annetaan? Miten tarkastustilanteissa ja tapaamistilojen suunnittelussa huomioidaan erityistä tukea tarvitsevat lapset? Voiko lapsi tai huoltaja antaa palautetta?
Eri tavoin esteettömät ja saavutettavat tapaamiset eivät ole vain lapsia varten. Niistä on apua aikuisille tapaajille, vankilassa oleville henkilöille sekä siellä työskentelevälle henkilökunnalle. Jos tapaajan ja vankien stressiä voidaan vähentää ja heidän toimintakykyään tilanteessa vahvistaa, sillä on merkitystä myös henkilökunnan työturvallisuudelle.
Keinot saavutettavuuden ja esteettömyyden lisäämiselle ovat joskus hyvinkin yksinkertaisia. Ne voivat vaatia resurssien sijaan ymmärrystä ja halua asettua toisen asemaan, sekä yksilöllistä harkintaa – onko lapsen henkilökohtaisen apuvälineen tai stressilelun salliminen uhka laitoksen turvallisuudelle vai lapsen tapaamisoikeuden turvallista toteuttamista yksilötasolla? Yksittäisissä laitoksissa on hyviä yksittäisiä esimerkkejä tästä, mutta esimerkiksi lapsiystävällisiksi käytännöiksi ne muuttuvat vasta, kun hyviä käytäntöjä tuodaan rakenteisiin.
Saavutettavuusratkaisut ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia ja niiden avulla voi helpottaa perhetapaamisia sekä vierailijoiden että tuomiotaan suorittavien näkökulmasta.
Keinoja parantaa tapaamisten saavutettavuutta
- Tapaamisen kulun selittäminen auki kaikille osallistujille
- Toimivat välineet (kellot yms.) ja hyvät toimintatavat
- Mahdollisuus ottaa mukaan henkilökohtainen apuväline (laajasti ymmärrettynä ml. stressilelut)
- Palautteen kerääminen
Kirjoittajat: Anna Taavitsainen, oppimisvalmennuksen asiantuntija ja Anastasia Lapintie, vastaava asiantuntija, Lapsi- ja läheistyö RETS
Lapsitapaajan näkökulma ei ole suora sitaatti, vaan kirjoittajan kuvaus siitä, miltä vierailu voi lapsen näkökulmasta näyttää