Rikollinen tausta, tavallinen tulevaisuus
Jos työ toimisi ihmelääkkeenä rikollisuudesta irrottautumiseen, olisi sekä uusintarikollisuus että työvoimapula ratkaistavissa työvoimapoliittisin keinoin. Tällaisessa maailmassa rekrytointifirmat voisivat täyttää avoimet työpaikat suoraan vankiloiden porteilta ja loppu olisi historiaa. Näinhän se ei kuitenkaan mene. Rikollisuudesta irrottautuminen on kaksisuuntainen tie; irrottautuja ei ainoastaan jätä vanhaa taakseen, vaan tulee osaksi uutta. Muutos ei ole vain yksilön vastuulla, vaan yhteiskunnan on oltava valmis ottamaan tämä vastaan.
Valtaosa rikosseuraamusta suorittavista henkilöistä on parhaassa työiässä. Monet rikoksen tehneistä haluaa työllistyä ja he kokevat itsensä joko täysin tai osittain työkykyisiksi saadessaan tähän riittävästi tukea. Heidän asemansa työmarkkinoilla on kuitenkin useimmiten erittäin heikko. Syitä tähän on monia. Heikkoon työmarkkina-asemaan vaikuttavat sekä rikostaustaisten henkilöiden työkokemuksen tai koulutuksen puute, heikot elämänhallinnan ja työnhaun taidot että rikostaustaan kohdistuvat ennakkoluulot ja suoranainen syrjintä.
Rikoksen tehneitä kiinnostavat alat, joille tarvitaan tekijöitä
Tämänhetkisessä työllisyystilanteessa kaikkien työkykyä tarvitaan. Uudellamaalla oli syyskuun 2024 lopussa 97 951 työtöntä työnhakijaa. Se on lähes 15 % enemmän kuin vuotta aikaisemmin. STT on kertonut työttömien määrän pysyvän kuukaudesta toiseen korkealla ja avoimien työpaikkojen määrä matalana.
Samaan aikaan on kuitenkin aloja, jotka jatkuvasti tarvitsevat uusia tekijöitä. Duunitorilla heinäkuussa julkaistussa työmarkkinatilannetta koskevassa jutussa listataan muun muassa rakennus-, asiakaspalvelu-, sosiaali- ja hoiva-alojen kaipaavan lisää työvoimaa. Nämä alat kiinnostavat myös monia rikostaustaisia henkilöitä.
Rikostausta on este vain harvoissa työtehtävissä toimimiseen. Työnhakijalla ei ole velvollisuutta tuoda taustaansa esiin työtä hakiessa tai työhaastattelussa, eikä työnantaja saa siitä kysyä. Vankeusrangaistuksen jättämää aukkoa CV:ssa tai ikään nähden vähäistä työkokemusta on kuitenkin vaikea selittää. Rikostaustainen työnhakija joutuu tasapainottelemaan rehellisyydestä koituvan syrjityksi tulemisen riskin sekä jatkuvan paljastetuksi tulemisen pelon kanssa.
Pelko on rikoksen tehneen näkökulmasta ymmärrettävää, mutta sen tulisi olla tarpeetonta. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus ja oikeus muuttua. Rikoksen leima ei saisi jäädä pysyväksi merkiksi, osaksi ihmistä.
Rikostaustaisten työelämäosallisuuden kiihdyttämö – HOOK –hanke pyrkii kartoittamaan rikoksen tehneiden henkilöiden ja työnantajatahojen välillä vallitsevan kuilun syitä ja rakentamaan siltoja tahojen välille, jotta jokaisella olisi tasavertainen mahdollisuus löytää itselleen soveltuva työ.
Työllistyminen tukee sisäistä muutosprosessia
Monen rikostaustaisen asiakkaan kohdalla suurin kysymysmerkki on, minkälaiseksi arki muodostuu rikosten teon lopettamisen ja vankilasta vapautumisen jälkeen. Rikollinen elämäntapa ulottuu usein läpileikkaavasti kaikkeen yksilön ajankäytöstä sosiaalisiin suhteisiin ja rahankäyttöön. Kun rikosten teko päättyy, vapautuu valtava määrä energiaa ja potentiaalia. Rikostaustaisten asiakkaiden kanssa työskentelevien ammattilaisten on osaltaan pyrittävä tukemaan asiakasta ohjaamaan tätä vapautuvaa energiaa voimavaralähtöisesti kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Tie rikollisuuden pariin on voinut olla pitkä ja juontaa juurensa jo varhaisiin syrjäytymisen kokemuksiin, hauraaseen kasvuympäristöön ja muihin, monialaisiin ongelmiin. Rikollisuuteen on siis voitu kasvaa. Silloin arki ilman tätä tuttua toimintaa voi tuntua kaikessa vieraudessaan pelottavalta.
Rikollisesta elämäntavasta irrottautumiseen on esitetty erilaisia teorioita. HOOK-hankkeen taustalla vaikuttaa “hooks for change” -teoria, jonka mukaan työllistyminen tai hyvä parisuhde ei aikaansaa rikoksista irrottautumista, vaan tukee jo käynnissä olevaa muutosprosessia tarjoamalla kiinnekohtia uudenlaisen identiteetin ja elämäntyylin toteuttamiselle. Työ- tai opiskeluyhteisön jäsenenä rikostaustaisen henkilön on mahdollista kokeilla erilaisia rooleja ja tuoda esiin niitä puolia persoonastaan, jotka ovat saattaneet olla alamaailmassa ei-toivottuja. Onnistumisen kokemukset ja uudet sosiaaliset verkostot vahvistavat motivaatiota elää rikoksetonta elämää. Näitä kokemuksia haluamme tukea ja osaltamme vahvistaa.
Kirjoittajat:
Anna Vuorelainen, RETS: Työssäni vankien ja muiden rikostaustaisten kanssa olen huomannut, että moni rikollisuudesta irrottautuva tavoittelee tavallista työtä esim. sosiaali- ja terveysalalla tai rakennusalalla. Siinä missä moni keski-ikäinen haaveilee lottovoitosta, kuuluu monen rikostaustaisen toiveisiin monelle ikätoverille itsestään selvät asiat kuten mahdollisuus omaan kotiin ja itsensä elättämiseen.
Anni Hausen, Kuntoutussäätiö: Olen tehnyt vuosia töitä pitkäaikaistyöttömien kanssa kuntouttavassa työtoiminnassa. Joukkoon on mahtunut rikostaustaisia asiakkaita, mielenterveyden kanssa painivia henkilöitä, motivoituneita ja aktiivisia työnhakijoita sekä uutta uraa tavoittelevia ihmisiä. Julkisessa keskustelussa tuntuu, että työttömyys nähdään tietoisena valintana tai haluttuna tilana. Sitä se ei ole. Monet asiakkaista ovat pohjattoman pettyneitä siitä, että heille ei anneta mahdollisuutta osoittaa omaa potentiaaliaan työelämässä.