Henkirikokset eivät ole viihdettä
Henkirikosten määrä nousi vuonna 2024 massiivisesti. Viranomaisten tietoon tuli 90 henkirikosta vuonna 2024 alustavien tilastotietojen mukaan, kun vielä vuonna 2023 viranomaisten tietoon tuli 57 henkirikosta. Ennen tätä henkirikosten määrä Suomessa on ollut tasaisesti laskussa vuosien 2020-2023 välillä. Henkirikosten määrän nousu vuosien 2023 ja 2024 välillä on suurin yksittäinen henkirikosten määrän nousu 2010- ja 2020-luvuilla Suomessa.
Henkirikos muuttaa peruuttamattomasti myös tekijän läheisten elämän
Henkirikoksella on peruuttamaton vaikutus sen tekijän elämään, mutta se vaikuttaa myös heidän läheisiinsä. Tekijän läheisten kokemuksia on tutkittu kansallisesti ja kansainvälisesti erittäin vähän.
Henkirikos muuttaa peruuttamattomasti tekijän läheisten elämän Teon seuraukset näkyvät läheisten elämässä välittöminä ja pitkäaikaisina vaikutuksina. Läheiset käyvät läpi voimakasta tunteiden myllerrystä, jossa tunteet kohdistuvat niin heihin itseensä, tekijään kuin uhriinkin.
Selviytyminen teosta on vaikeaa, sillä sen käsittely ja siitä puhuminen on läheisille hankalaa. Heidän selviytymistään tukevat heille läheiset ihmiset sekä heidän lemmikkinsä ja osalla läheisistä kyky säilyttää työ- ja toimintakykynsä teon jälkeenkin. Osan läheisistä työ- ja toimintakyky kärsii kriittisesti ja vaikutukset läheisten terveyteen ovat laaja-alaisia. Läheisten talous kärsii henkirikoksen jälkeen ja vaikutukset näkyvät heidän toimeentulossaan ja muutoksissa sosioekonomisessa asemassa.
Läheisten sosiaalinen elämä muuttuu runsaasti teon jälkeen ja osa ihmissuhteista perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa katkeaa kokonaan. He kokevat leimaantumista teon seurauksena, joka johtaa häpeän ja syyllisyyden kokemuksiin. Oikeusprosessi on läheisille raskas ja tekijän vankeus vaikuttaa heidän elämäänsä.
Suorat ja epäsuorat kontaktit median kanssa kuormittavat läheisiä
Läheisillä on runsaasti kohtaamisia median kanssa suoraan ja epäsuorasti. Suorat kontaktit ovat omiaan lisäämään läheisten taakkaa teon jälkeen, ja epäsuorat kontaktit vaikuttavat läheisiin vielä vuosikymmeniäkin henkirikoksen jälkeen.
Läheiset kuvaavat kokemuksiaan suorista kontakteista median kanssa pääosin epämiellyttäviksi. Toimittajat ovat teon jälkeen saattaneet päivystää tekijän ja tämän läheisten kodin ulkopuolella ja haastatella kadulla ohikulkevia ihmisiä. Ohikulkijoilta on kysytty, että tietävätkö he, mitä on tapahtunut. Lisäksi media on yrittänyt läheisten mukaan kalastella ohikulkijoilta tietoa ja näkemystä tekijästä ja hänen läheisistään. Median edustajilla on toki velvollisuus uutisoida ja seurata tapahtumia, mutta olisiko tällaiseen tiedonkeruuseen olemassa jokin eettisesti kestävämpi tapa? Onko tällaisten taustatietojen kerääminen satunnaisilta ohikulkijoilta edes millään tavalla tarpeellista, saati journalistin ohjeiden mukaista?
Epämiellyttävät epäsuorat kontaktit mediaan vuosien ja vuosikymmenten jälkeen ovat läheisten kokemana johtuneet etenkin keltaisen lehdistön esiin nostamista vanhoista henkirikoksista. Media nostaa esiin henkirikoksia, jotka ovat tapahtuneet vuosia sitten. Tapauksia muistellaan ja kerrataan mediassa toistuvasti. Aina tällaisen artikkelin, tai pelkästään sen otsikon, nähdessään henkirikos palaa läheisten mieleen ja pakottaa heidät käymään läpi tapahtunutta ja siihen liittyviä kokemuksiaan yhä uudelleen ja uudelleen.
True crime -formaatti on nykyään erittäin suosittu sisältömuoto median eri kanavissa. Tällä formaatilla tehdään kymmenittäin podcasteja sekä muuta mediasisältöä. Yksittäisten podcastin tekijöiden lisäksi formaatilla on omia ohjelmiaan ja juttusarjojaan myös valtamediassa. Toivoisin formaatin edustajien tarkastelevan niin otsikoita kuin sisältöjä eettisesti ja kriittisesti tulevaisuudessa. Ymmärrän velvollisuuden uutisoida henkirikoksista, mutta näin traagisista tapauksista, jotka ovat läheisille erittäin sensitiivisiä, olisi erittäin suotavaa uutisoida arvokkaasti. Henkirikoksista ei ole tarpeen tehdä mediassa kansalle joka kanavasta tuutattavaa sosiaalipornoa ja viihdettä, sillä sitä henkirikokset eivät ole.
Toni Lindberg, TtM, Sairaanhoitaja AMK.
Kirjoittaja on tutkinut henkirikoksen tekijöiden läheisten kokemuksia Suomessa.
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/160492