Mikä on oikein ja mikä on väärin?
Työssäni kuulen selityksiä rikosten syistä – oikeammin haluaisin kuulla likimain totuuden tapahtumien kulusta. Rikoskuvauksista käy ilmi, että rikos on tapahtunut tai sattunut. Teonkuvaus ja henkilön arvio omasta osallisuudesta on usein pelkistettyä ja ulkokohtaista. Kuvaukseen ei sisälly ajatusta siitä, että minä tein rikoksen. Tekoon ei myöskään liity katumusta tai häpeän tunnetta. Toisaalta monet toteavat, että rikokseen syyllistyminen oli ymmärtämättömyyden, ajattelemattomuuden tai harkintakyvyn pettämisen tulosta – suoranaista hölmöilyä. Mitä lainkuuliaisuus ja käyttäytymisnormit edellyttävät meiltä?
Uskon, että voimme itse edes jossain määrin vaikuttaa tekojamme seurauksiin. Elämän varrella opimme ymmärtämään, että teoilla on monimutkaisia ajassa ja tilassa syntyviä seurauksia. Moraali edellyttää tietoisuutta omasta itsestä ja ympäristöstä ja siitä, että minä vaikutan itse tekooni. Teoilla ja tapahtumilla on ratkaiseva ero. Teoilla on tekijänsä: ”Minä sen tein!” Rikokset eivät tapahdu vaan niillä on tekijä.
Olemme päivittäin tekemisissä moraalisten valintojen kanssa, halusimme sitä tai emme. Välillä joudumme sellaisten ongelmien eteen, joita emme osaa ratkaista edes tyydyttävästi. Toisaalta osa tekemistämme valinnoista tuntuu jälkeenpäin vääriltä ja pohdimme, kuinka meidän olisi pitänyt toimia ja minkä takia. Nämä ratkaisut ja johtopäätökset on jokaisen tehtävä itse. Kukapa ei haluaisi elää ja toimia oikein? Moraali sisältää ajatuksen ihmistä velvoittaviksi periaatteiksi siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Mitkä ovat ihmisen velvollisuudet ja oikeudet? Nämä periaatteet ajatellaan tekojen ja toiminnan ohjeiksi. Ne eivät ole eduskunnan, viranomaisten tai toisten ihmisten antamia lakeja, määräyksiä tai käskyjä
Moraali on tietoa oikeista ja vääristä toimintatavoista. Moraali liittyy toimintaan ja päätöksiin. Moraali on tietoa sellaisista oikeista ja vääristä toimintatavoista, joilla on merkitystä ja vaikutusta itseemme tai muihin elollisiin olentoihin ja ympäristöömme. Tieto tarkoittaa vain tietoa, ei välttämättä paikkansa pitävää oikeaa ratkaisumallia. Moraali on hyvän ja huonon käyttäytymisen ja toiminnan sääntöjä sekä kyky noudattaa niitä. Varastaminen on väärin, koska se vahingoittaa toista taloudellisesti. Käyttäytymissääntöjä tarvitsee harvemmin perustella, riittää kun kaikki toimivat suunnilleen samalla tavalla.
Onko moraalisäännön noudattaminen hyvä asia?
Riippumatta siitä, mikä tilanne ja mikä sääntö on kyseessä? Vai tunnistaako moraalisäännön siitä, että sen noudattaja toimii oikein tai käyttäytyy hyvin? Kuka määrittää hyvyyden? Moraalin merkitys hämärtyy ja se jää sivuun yhä useammin. Moraali ei ole ahdistavaa sosiaalisten, uskonnollisten, poliittisten sääntöjen tai opinkappaleiden tottelemista, vaikka siksi se helposti mielletään. Moraali tarkoittaa kunnioitusta, mitä kukin yksilö tuntee sekä itseään, toisia ihmisiä että koko ympäristöä kohtaan. Tältä kannalta moraali tarkoittaa oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa. Moraali saa toiminnassamme inhimillisen ulottuvuuden.
Yksi moraalisääntö ei voi käytännössä sopivia kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, vaan jokainen tilanne on harkittava erikseen. Roskaaminen, toisen loukkaaminen, valehtelu ja varastaminen ovat moraalisesti väärin. Miten toimia tilanteessa, jossa sinun on varastettava, jotta henkesi säilyisi. Onko parempi varastaa vai antaa itsensä kuolla? Olosuhteilla on vaikutusta moraalisiin päätöksiin.
Moraalikäsitys on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Se on muuttunut kohdatessaan uusia haasteita. Sodat, terrorismin uhka, joukkotuhoaseet, luonnon tuhoutuminen, median, seksuaalisuuden ja yksilöllistymisen vaikutukset sekä erilaiset kulttuurit ja yhteiskuntamuodot muokkaavat moraalikäsityksiämme. Kun uskonnolliset auktoriteetit eivät enää määrää oikeita moraalisääntöjä, ihmiset joutuvat pohtimaan asioita uudelleen, välillä hyvin yksilöllisesti.
Moraali herättää kysymyksiä kasvatuksesta. Kasvatuksen tulisi koostua yhteiskunnallisten ja eettisten arvojen siirtämisestä. Näitä ovat muun muassa nöyryys, kunnioitus, anteliaisuus, rehellisyys, kärsivällisyys ja ystävällisyys. Erilaisista arvosuuntauksista huolimatta meidän aikuisten tulisi opettaa lapsille hyveitä. Luonnollisesti tämä tarkoittaa sitä, että vaikka itsellä ei olisi näitä hyveitä, pitäisi niiden tarpeellisuudesta olla tietoisia.
Kuinka ratkaistaan moraalinen ongelma?
Onko yhden kuolema parempi kuin tuhannen kärsimys? Onko oikein lyödä tai tappaa itsepuolustukseksi? Onko sodat oikeutettuja? Onko parempi varastaa kuin kuolla nälkään? Muistimme on täynnä moraalisääntöjä. Miksi jonkin moraalisen ongelman ratkaisu saattaa silti tuottaa suunnattomia vaikeuksia? Kyseessä on valinnan vaikeus eri moraalisääntöjen ollessa ristiriidassa keskenään. Meillä on joitain sääntöjä, jotka menevät muiden edelle.
Julkisuudessa yritysjohto selittää vero- tai pörssirikosta juridisin termein. Veronmaksaja selittää, että henkilön tulotasoon nähden kyse on pienestä summasta. Virkamies ja poliitikko selittävät resurssien niukkuutta. Urheilija selittää, miksi hän sortui käyttämään kiellettyjä aineita, kun menestystä ei muuten tullut. Kokouksesta myöhästyjä ei löytänyt parkkipaikkaa. Pahoinpitelijä selittää tekoaan päihtymyksellä tai impulsiivisella käytöksellään. Työ jäi tekemättä, kun yhteistyökumppanit jättivät tekemättä osansa. Lupasin hoitaa asian kiireellisenä, mutta unohdin sen.
Mitä tapahtuu, jos jätän ilmoittamatta osan tulojani veroilmoituksessa? Jos kaikki jättäisivät, niin ei olisi verotuloja ja siitä seuraisi kaikkea ikävää. Se voisi tarkoittaa koko yhteiskuntamme loppua. Siis: verot tulee maksaa. Mitä varastamisesta seuraa? Saatan hyötyä varastamisesta, mutta jos joku toinenkin päättää varastaa, joudun jatkuvasti vartioimaan omaa omaisuuttani. Koska varastamisesta mahdollisesti saamani hyöty on vähäinen verrattuna vartioimisesta aiheuttamiin kustannuksiin, ei kannata varastaa.
Raja oikean ja väärän välillä – sopivan ja sopimattoman käyttäytymisen välillä – on vaikeaa. Esimerkeissä tiivistyy nyky-yhteiskunnassa vallitseva ajattelupiirre yksilölle ja yhteisölle edullisesta suhteellisesta moraalista. Moraalin uusi piirre näkyy siinä, että täytyy osata selittää itsensä pois kiperistä tilanteista. Suomi-filmeistä tuttu tapa tunnustaa tehneensä väärin ja saada rangaistus Suomisen Ollin tapaan isänsä edessä tuntuu nykymenossa suora selkäisyydeltä, mutta niin naiivilta. Nykymaailmassa ei saa myöntää, että on väärässä tai joku toinen on parempi, tai itse tuli myöhään, on itse laiska tai toimi väärin rikkomalla lakia.
Kuinka toimivat yhteiskunnalliset palvelut tai yritykset?
Tänä päivänä on tuttua jonottaa puhelimessa, mikä voi pahimmillaan kestää kymmeniä minuutteja, vain kuullakseen: ”Kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja. Odottakaa sulkematta puhelinta!” Kukaan ei sano suoraan, että meillä on liian vähän väkeä tai että meillä säästetään.
Yritysten yhteiskunnallista vastuuta, talouden rattaiden toimivuutta ja globalisaatiota selitetään osakkeenomistajien vaatimuksilla. Mystinen näkymätön taho vaatii tulosta. Yrityksen arvoa pörssissä nostaa todennäköisesti parhaiten työntekijöiden irtisanominen. Vaivattomin tapa palkita yritysjohtoa ovat optiot. Julkisella puolella tämä sama tapahtuu puhumalla resurssien niukkuudesta. Markkinat vaativat toimiakseen uhreja.
Minulla on turvallinen auto, että sillä voi reilusti ohittaa, ajaa ylinopeutta, eikä siitä ole kenellekään mitään vaaraa. Minä maksan veroja, että tämän homman voin tehdä pimeästi. Minä olen korvaamaton. Minun ei tarvitse noudattaa sääntöjä niin kuin muiden. Minä olen kiireinen. Minä olen kaunis, rikas ja kuuluisa. Minun pitää päästä jonon ohi.
Vaikeissa tilanteissa vastuu siirretään muille. Jos joku on niin hölmö, että ostaa näkemättä tavaraa tai kadottaa lompakkonsa tai kameransa, ja minä löydän sen, niin se ei ole varkaus – itsepähän osti, halusi saada sen halvalla tai hukkasi tavaran. Kiinni jääminen on vain huonoa tuuria.
Julkisuudessa keskustellaan vanhemmuudesta, eri toimijoiden ja yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. Vanhempia ei voi syyttää huonoiksi kasvattajiksi, kun he sallivat lastensa kasvaa itsekkäiksi ja muista ja ympäristöstä välittämättömiksi narsisteiksi. He opettavat ja huolehtivat, että lapset kasvaessaan aikuisiksi pärjäävät elämässä. Menestyminen liike-elämässä vaatii kovia otteita. Moraali sopii mainiosti julkisuuskuvan kiillottamiskampanjoihin.
Mustavalkoisten Suomi-filmien maailmaa muistelevat voivat vain ihmetellä demokratian, yhteiskuntavastuun, solidaarisuuden, käyttäytymistapojen ja laki on sama kaikille -maailman muutosta. Moni meistä miettii nykymenoa arvojen ja moraalikäsityksen suhteen. Tuntuu järkyttävältä, jos moraalia pitää ryhtyä miettimään ja soveltamaan sen perusteella, onko hyväksyttävämpää, jos rikas henkilö, jolla olisi varaa maksaa näpistää vai se, jos näpistyksen tekee rahaton ihminen. Tai onko roskaaminen sallitumpaa kuin virkamiehen omavaltainen toiminta. Onko oikeutetumpaa, että menestyvä yritys saneeraa tai jos viranomainen jättää palveluja tarvitsevan henkilön tämän ominaisuuksien vuoksi palvelujen ulkopuolelle. Kysymyksessä voi olla rikos ja epäasiallinen toiminta ja käyttäytyminen.
Moraali tarkoittaa yksilön ja yhteisön käytännön elämäntilanteissa tekemiä valintoja. Tahto, tunne ja järki vaikuttavat moraaliseen toimintaan. Moraali perustuu arvoihin ja tunteisiin, jotka ohjaavat käyttäytymistä, mikä taasen edistää selviytymistä. Moraaliset valinnat perustuvat tietoisuuteen ja yritykseen hakea perusteluja omille ratkaisuilleen. Omatunto säätelee ratkaisuja. Irvokkain moraalinäkemys lähtee minun ja edustamani yhteisön tarpeiden tyydyttämisestä. Hyväksyttävän toiminnan pohjaksi tarvitaan moraalikäsitystä toiminnan perustelemiseksi ja tekojen hyväksyttävyydestä suhteessa omaan ja muiden toimintaan.