Hukkuuko vapautuva muutosaallokkoon?
Mitkä ovat suurimmat uhat ja haasteet, mitä järjestelmässä asunnottomana pyörivä vapautuva vanki voi tällä hetkellä kohdata? Usein puhumme asiakkaan elämään tiiviisti liittyvistä haasteista kuten asunnottomuudesta, päihdemaailmasta sekä tiukassa istuvasta stigmasta. Tässä kirjoituksessa tarkastelen asiaa kuitenkin laajemmin, eli sitä toimintaympäristöä, joka vaikuttaa välillisesti asiakkaidemme elämään.
Rikosseuraamusala on muutoksessa ja tämä on näkynyt vankien arjessa jo vuosia. Koronan jälkeen työ vankiloissa ei ole käynnistynyt entiseen tapaan. Toiminnat ajettiin pitkälti alas ja ne ovat selvästi supistuneet aikaisemmasta. Myös rikosseuraamusalan kroonistunut työntekijäpula, suuri vaihtuvuus ja uudet, alan hyvistä käytännöistä tietämättömät työntekijät ovat näkyneet yhteistyön haavoittuvaisuutena. Ulkopuolisia toimijoita on karsittu, koska ei ole tarpeeksi vahvuutta hoitaa mm. kuljetuksia vankilan sisällä.
Tämä on vaatinut erityistä aktiivisuutta yhteistyön luomisessa, mutta myös näiden tosiasioiden tunnustamista. Vankiloiden henkilökunta on kovilla ja se näkyy väistämättä myös vankilan ulkopuolelle.
Vankilat eivät olet kriisissään yksin. Hyvinvointialueisiin siirtyminen on muuttanut palvelujen kenttää ja siirtymävaiheessa syntyneestä epätietoisuudesta ovat joutuneet maksamaan kaikkein huonoimmassa asemassa olevat asiakkaat. Alueiden kiristyvä talous ja epätasainen palvelutaso asettaa kansalaiset valtakunnallisesti eriarvoiseen asemaan.
Hyvinvointialueilla sote-työntekijöiden palkkataso on vaihdellut, minkä vuoksi heikommin palkatuilla alueilla työskentelevät tähyilevät muille alueille parempien palkkojen perään. Ilmiö on osa sote-alaa uhkaavaa työvoimapulaa, mikä on näkynyt alan rekrytoinnin haasteissa. Tästä on kärsinyt erityisesti Helsinki, jossa heikompien palkkojen lisäksi Sarastian palkkasotkut sekä muutenkin korkeat elinkustannukset ajavat työntekijöitä ymmärrettävästi muualle. Paremmat palkat ja -työolot saattavat olla myös yksi syy rikosseuraamusalan työntekijöiden vaihtuvuuden taustalla.
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä uhkana lienee poliittinen ilmapiiri, jossa rikostaustaiset nähdään homogeenisenä ryhmänä, joita tulee ensisijaisesti rangaista, ei ”hyysätä.” Näin suoraviivainen populistinen ajattelu ei perustu tutkittuun tietoon siitä, mitä kaikkea löytyy tarinoiden taustalta ja mikä on oikeasti vaikuttavaa toimintaa. Vankilat ovat saaneet lisärahaa sisäiseen turvallisuuteen, mutta uusintarikollisuuteen vaikuttava toiminta vaatii kuntoutuspolkujen jatkumoiden rakentamista vankiloiden sisältä myös sen ulkopuolelle. Kuntoutuksen alas ajaminen ei paranna yhteiskuntarauhaa ja tulee heittämällä kalliimmaksi kuin kuntouttava vapauteen valmistaminen.
Poliittisesta ilmapiiristä ei voi puhua huomioimatta hallituksen tulevia sosiaalipoliittisia päätöksiä. Järjestöt ovat jo kauan paikanneet kiinteiden järjestelmien aukkoja, eivätkä tulevaisuudennäkymät näytä olevan tämän osalta muuttumassa. Suurin uhka lienee rahoitusjärjestelmien muutospaine sekä nykyisen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) toiminnan kyseenalaistaminen. Tämän hallituskauden loppupuolella on varmasti jo nähtävissä, mitä aikaisemmasta systeemistä on jäljellä.
Asunnottomuuden hoitamisen logiikka on ollut poliittisissa suunnitelmissa ontuvaa; asunnottomuus tulisi poistaa ja kuitenkin asumiseen liittyvillä leikkauksilla asunnottomuus tulee lisääntymään.
Asunnottomuuden hoitamisen logiikka on ollut poliittisissa suunnitelmissa ontuvaa; asunnottomuus tulisi poistaa ja kuitenkin asumiseen liittyvillä leikkauksilla asunnottomuus tulee lisääntymään. Kaikessa on näkyvissä hölmöläisten aikoinaan lanseeraama logiikka; leikataan pala peiton toisesta päästä ja liitetään se toiseen päähän. Paitsi ettei aina edes liitetä. Asumistuki on monelle pienituloiselle elintärkeä tukimuoto ja vuokrataso on korkea etenkin pääkaupunkiseudulla. Kurjistaminen kurjistaa ja sen aiheuttama lumipalloefekti vaikuttaa eri tavoin ihan jokaisessa yhteiskuntaluokassa.
Vapautuvien vankien asunnottomuusprosentti (~30%) on pysynyt korkeana ja heidän on todella vaikeaa löytää Kelan vuokrarajoihin soveltuvaa asuntoa. Näin he vapautuvat asunnottomana kaduille tai ensisuojiin, mikä ei mahdollista uuden elämän aloittamista turvallisessa ympäristössä. Juuri julkaistun THL:n kattavan terveyskyselyn (WATTU IV) mukaan vangeille on kasaantunut muuta väestöä enemmän monia samanaikaisia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. He ovat yksi muutosten pyörteessä kelluvista huono-osaisten ryhmistä, jonka hoitamatta jättämisestä yhteiskunta maksaa korkeimpia hintoja. Monella eri tavalla.
Ilmassa on siis monenlaisia uhkatekijöitä ja asunnottoman ihmisen elämä keskittyy lähinnä päivittäiseen selviytymiseen jo nyt. Siksi ryhdistämällä meidän eri toimijoiden omaa rintamaa on kuitenkin vielä mahdollista kääntää monta kiveä ennen kuin peli on kokonaan menetetty. Se vaatii vain yhteistyötä ja raudanlujaa tahtoa. Tätä rautaista yhteistyötä pohjustetaan 17. lokakuuta vuosittaisen Asunnottomien Yön tapahtumissa ympäri maata. Asunnottomuuden ja eriarvoistumisen torjuminen edesauttaa meidän kaikkien hyvinvointia.
Tule mukaan vaikuttamaan!
Asunnottomien yötä vietetään 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä Helsingissä.Vuoden 2023 teemana on: ”Kenelle kaupunki kuuluu?” Asunnottomien yön kansalaisliike haluaa herättää yhteiskunnallista keskustelua, kenen ehdoilla julkista tilaa suunnitellaan, kenellä on oikeus näkyä kaupunkikuvassa, kenen tarpeisiin kaupunkitila vastaa, ja onko meidän julkinen tilamme kaikille yhdenvertainen ja kaikkien saavutettavissa? Helsingin Asunnottomien yön päätapahtuma järjestetään Kansalaistorilla tiistaina 17.10. kello 14-19.15