Nuorten asunnottomuus huolestuttaa
Vuonna 2022 Suomessa oli yli 800 alle 25-vuotiasta asunnotonta. Heidän osuutensa kaikista asunnottomista oli huolestuttavat 22 prosenttia. Asunnottomien nuorten määrä myös kasvaa koko ajan.
Asunnottomuus ei kuitenkaan ole ainoastaan tilastokysymys; se on inhimillinen tragedia, joka vaikuttaa nuorten elämään monin eri tavoin. Asunnottomuus syrjäyttää nuoren yhteiskunnasta, vaikeuttaa elämänhallintaa ja lisää rikollisuutta. Asunnottomien nuorten haasteina ovat päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, rikollisuus ja vaikeudet koulutuksen tai työllistymisen suhteen.
Nuorten asunnottomuus on myös laaja yhteiskunnallinen ongelma, joka edellyttää syvempää tietoisuutta ja rakenteellisia ratkaisuja. Haasteen torjuminen ei ole pelkästään moraalinen velvoite vaan myös älykäs investointi yhteiskunnan hyvinvointiin.
Erityisesti rikostaustaisilla nuorilla tilanne on monimutkainen, ja he tarvitsevat erityistä tukea elämäänsä.
Nuorten asunnottomuus ilmentää vakavaa syrjäytymistä
Rikollisuudella ja asunnottomuudella on monimutkainen ja vaihteleva yhteys, joka ilmenee yksilöllisesti. Jotkut nuoret voivat ajautua rikollisuuteen asunnottomuuden seurauksena, kun taas toisilla rikollinen käyttäytyminen voi johtaa heidän asunnottomuuteensa. Tämä yhteys liittyy usein laajempaan kompleksiseen ongelmaan, johon köyhyys, päihdeongelmat, mielenterveysongelmat ja sosiaaliset haasteet liittyvät toisiinsa.
Asunnottomuus altistaa yksilöt erilaisille riskeille, kuten väkivallalle, varkaudelle tai päihteiden väärinkäytölle, mikä voi puolestaan johtaa rikollisuuteen. Toisaalta rikosrekisterit voivat vaikeuttaa asunnon löytämistä, työllistymistä ja yhteiskuntaan integroitumista, mikä lisää riskiä asunnottomuudelle.
Tämä monimutkainen vuorovaikutus osoittaa tarpeen kokonaisvaltaisille ratkaisuille, jotka huomioivat yksilölliset tarpeet ja pyrkivät purkamaan näiden ongelmien keskinäisiä sidoksia.
Piiloasunnottomuus vaatii erityistä huomiota
Näkyvä ongelma tilastoissa on vain jäävuoren huippu, nuorten asunnottomuus on usein piiloasunnottomuutta, joka ei näy tilastoissa. Niin sanottu piiloasunnottomuus viittaa tilanteeseen, jossa henkilöllä ei ole vakinaista asuntoa, mutta tämä tilanne ei näy virallisissa tilastoissa tai rekistereissä. Nuori saattaa esimerkiksi asua tilapäisissä olosuhteissa, kuten ystävän sohvalla, väliaikaisessa majoituksessa tai vaihtuvissa paikoissa, mutta ei ole rekisteröity asunnottomaksi viranomaisten tietoihin.
Piiloasunnoton nuori saattaa kokea, ettei ole oikeasti asunnoton. Tämä vaikeuttaa tilanteen havaitsemista ja sitä kautta tarvittavan avun tarjoamista. Piiloasunnottomuus voi johtua monista syistä, kuten vaikeuksista asunnon hankinnassa, perheongelmista tai taloudellisista haasteista.
Tämä ilmiö tekee asunnottomuuden todellisen laajuuden arvioimisesta ja asianmukaisen avun tarjoamisesta haastavampaa.
Pelkkä asunnon tarjoaminen ei riitä
Asunnon lisäksi nuoret tarvitsevat yksilöllistä tukea elämänhallintaan, päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä koulutukseen tai työllistymiseen. Nuorten kohdalla asuntopolitiikalla ja asuntojen saatavuudella on ratkaiseva merkitys. Asuntojen hintojen nousu ja vuokrasopimusten ehtojen kiristäminen voivat vaikeuttaa rikostaustaisten nuorten mahdollisuuksia asunnon löytämiseen.
Investoinnit tuettuun asumiseen ja asuntojen saatavuuden parantamiseen auttavat näitä nuoria löytämään pysyvän kodin ja ehkäisemään sitä kautta asunnottomuutta. Asumisneuvonnalla ja ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan ehkäistä häätöjä ja sitä kautta asunnottomuutta. Kuntien ja kaupunkien on tärkeää varmistaa, että kohtuuhintaisia asuntoja on tarpeeksi ja että asukasvalinnat ovat oikeudenmukaisia kaikille.
Nuorten tuetun asumisen tarpeen täyttämiseksi on välttämätöntä varmistaa toimiva asiakasohjaus ja palvelujen oikea-aikaisuus. Nopea reagointi asunnottomien nuorten tilanteeseen on keskeistä, jotta heidän elämänsä ei ajautuisi syvemmälle kriisiin. Jo arvioinnin alkuvaiheessa monien näiden nuorten tilanteet ovat äärimmäisen vaikeita. Valitettavasti tuetun asumisen jonotilanteissa nuorten ongelmat voivat pahentua, samalla kun kasvaa tarve tuelle. Jopa niiden nuorten kohdalla, jotka ovat lastensuojelulain mukaisesti jälkihuollon piirissä, asumisen turvaaminen ei aina ole taattu.
Kokonaisvaltainen lähestymistapa nuorten asunnottomuuteen
Nuorten asunnottomuus vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Yhteiskunnan on sitouduttava tarjoamaan nuorille mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen, ja se alkaa asunnosta, mutta se ei lopu siihen. Nuoret ansaitsevat tuen ja mahdollisuuden rakentaa itselleen turvallinen ja vakaa elämä, jossa he voivat elää turvallisesti.
Politiisilla päätöksillä voi olla sekä haitallisia että myönteisiä vaikutuksia nuoriin ja heidän asunnottomuuteensa. On mahdollista tehdä ratkaisuja, jotka edistävät näiden nuorten hyvinvointia ja ehkäisevät asunnottomuutta.
Investoinnit ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuten päihde- ja mielenterveyspalveluihin, nuorisotyöhön, koulutukseen ja työllistämiseen, ovat avainasemassa. Näiden palveluiden avulla nuoret voivat selviytyä vaikeista elämäntilanteista ja välttää rikollisen käyttäytymisen toistumisen.
Tiedämme, että jokainen nuori on yksilö, ja heidän tarpeensa vaihtelevat suuresti. Siksi tarvitaan joustavia ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia ratkaisuja, jotta jokaisella nuorella on mahdollisuus rakentaa parempi tulevaisuus ja välttää uusintarikollisuutta.