Lapselle kertominen vankeuden aikana

Lapsen tulee tietää totuus voidakseen hyvin. Myös vanhemman vankeudesta on tärkeää kertoa lapselle, sillä silloin lapsi pääsee osalliseksi perheen tapahtumista, niin hyvistä kuin huonoistakin. Kertominen avaa lapselle myös mahdollisuuden kysyä.

Aikuisten tapaan myös lapset kaipaavat rehellistä tietoa ja haluavat kuulla, missä puuttuva aikuinen on ja minkä takia. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse, eikä välttämättä pidä, kertoa kerralla. Kertominen on myös tärkeää sovittaa lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen sopivaksi.

Lapset reagoivat perheenjäsenen vankeuteen eri tavoin. Jotkut kyselevät paljon ja reagoivat voimakkaasti. Toiset ovat vaitonaisempia ja sanovat, että kaikki on hyvin. Nämä reaktiot pätevät lapsen iästä riippumatta. Vaikeneminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsella olisi mielessään paljon ajatuksia ja kysymyksiä.

Vankeuteen liittyvien mietteiden ja tunteiden muotoileminen sanoiksi voi olla vaikeaa. On kuitenkin parempi, että lapsi kuulee asiasta omalta vanhemmaltaan eikä ulkopuoliselta. Lapsen on myös hyvä kuulla, ettei vanhemman vankeus ole millään tavalla hänen syytään.

Mitä rikoksesta kannattaa kertoa?

Vaikeista asioista puhuminen ei ole vaarallista. On kuitenkin eri asia kertoa nelivuotiaalle kuin kymmenvuotiaalle. Myös se, millainen rikos on kyseessä, vaikuttaa kertomisen tapaan.

Keskeistä ei ole kertominen rikoksesta, vaan puhua yleisellä tasolla siitä, miksi vanhempi ei ole kotona. Pienille lapsille useimmiten riittää, että kerrotaan vanhemman rikkoneen yhteisiä sääntöjä ja joutuneen siksi vankilaan, josta ei pääse pois, vaikka haluaisi.

Lapselle voi myös sanoa, että kerron enemmän, kun olet kasvanut isommaksi, ja voit myös itse kysyä asiasta. Lapselle on hyvä osoittaa, että tapahtuneesta on sallittua puhua, jos hän näyttää sitä kaipaavan.

Esimerkkejä kertomisesta:
• Tein jotakin mitä ei saisi tehdä, sen vuoksi minun on oltava vankilassa.
• Olen käyttänyt lääkkeitä/huumeita. Tulin niistä riippuvaiseksi, minkä takia…
• Olen vienyt muilta tavaroita/asioita, jotka eivät ole minun.
• Tein toiselle ihmiselle pahasti, minkä takia joudun olemaan täällä pitkään.
• Tein toiselle ihmiselle niin pahasti, että hän kuoli.

Mistä muusta kannattaa puhua lapsen kanssa

Asiasta puhuminen antaa mahdollisuuden neuvotella, kenelle lapsen kannattaa itse kertoa asiasta. Kaikille ei ole hyvä kertoa, koska kaikki eivät välttämättä ymmärrä asiaa.

Voi esimerkiksi miettiä, kertoisiko omalle hyvälle ystävälle? Myös päiväkodin vastaavan tai opettajan voi olla hyvä tietää. Jos lapselle tulee oireita, kuten unettomuutta tai vaikeuksia keskittyä, aikuiset ymmärtävät paremmin, mistä oireet voivat johtua.

On tärkeää, että lapsi saa tukea mm. seuraaviin asioihin:
• Apua kavereiden ja koulutovereiden kohtaamiseen.
• Saa tietää, että vastaavassa tilanteessa on moni muukin lapsi. Ehkä lapsesi haluaisi tavata heitä?
• Saa nähdä, että aikuiset tulevat toimeen ja pystyvät käsittelemään tilannetta ja huolehtimaan lapsesta.
• Saa kysellä ja näyttää vihansa, pettymyksensä, ikävänsä ja rakkautensa.
Vaikeisiin tilanteisiin on saatavissa apua
Moni vanhempi haluaa olla kertomatta lapselleen suojellakseen tätä. Salaaminen vie kuitenkin voimavaroja sekä vanhemmilta että lapsilta. Tabujen kantaminen ja tarinoiden keksiminen on vanhemmille kuluttavaa.

Lapset osaavat etsiä tietoa myös itse internetistä, mikä saattaa tulla yllätyksenä vanhemmille. Kertomalla säästät itseäsi ja useimmiten se on lapsellekin helpotus.

Toisista rikoksista on helpompi kertoa kuin toisista. Kriminaalihuollon tukisäätiön Lapsi- ja läheistyöhön voi olla yhteydessä ja saada keskusteluapua asian ympäriltä sekä vankilaan että kotiin.

”Opas vanhemmalle” sisältää lisää vinkkejä lapselle kertomiseen.

Katso videoita siitä, miksi ja miten vanhemman vankeudesta kannattaa kertoa lapselle: