Raittilan ryhmät tarjoavat vertaistukea, keskustelua ja konkreettisia työkaluja arkeen

Rikoksettoman ja päihteettömän elämän rakentaminen ei tapahdu yksin. RETS Raittilassa ryhmät tarjoavat turvallisen paikan keskustelulle, vertaistuelle, oivalluksille ja uusien taitojen harjoittelulle. Viikon aikana järjestetään monenlaisia ryhmiä, joissa käsitellään sekä tunteita että arjen- ja elämänhallintaa ja hyvinvointia tukevia teemoja.

Raittilan teemaryhmät ovat avoimia kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ryhmissä käsitellään usein mielenterveyteen ja päihteisiin liittyviä teemoja, mutta aiheet koskettavat monella tavalla kaikkia ihmisiä. Aiheet valikoituvat asiakkaiden toiveiden sekä kohtaamispaikassa esiin nousevien ilmiöiden pohjalta.

Viime aikoina teemaryhmissä on keskusteltu esimerkiksi häpeästä ja syyllisyydestä, ahdistuksesta, peloista, identiteetistä sekä omista voimavaroista ja vahvuuksista.

Raittilan ohjaaja Elli kertoo, että ryhmissä yhdistyvät tieto, keskustelu ja vertaistuki.

– Voimavarat ja vahvuudet oli viimeisimmän teemaryhmän aihe. Ensin käytiin enemmän teoriaa yhdessä keskustellen ja seuraavalla viikolla vietiin aihe käytäntöön. Teoriassa voidaan esitellä tutkittua tietoa ja antaa työkaluja siihen, miten asioita voi itse lähteä työstämään. Ryhmät ovat hyvin keskustelevia. Pysähdymme pohtimaan, millaisia ajatuksia ja tunteita asiat herättävät ja millaisia kokemuksia osallistujilla niistä on, Elli kuvailee.

Ryhmien tavoitteena on madaltaa kynnystä puhua myös vaikeista tunteista. Raittilassa on lupa ja kehotus puhua vaikeistakin aiheista, mitään ei tarvitse salata, eikä kukaan ole näiden asioiden kanssa yksin. Moni huomaa, että muut kokevat samanlaisia tunteita.

Ryhmissä syntyykin usein paljon keskustelua asiakkaiden kesken. Ellin mukaan avoin ilmapiiri vaatii turvallisen ympäristön rakentamista.

– Asiakkaamme ovat aktiivisia ja keskustelevia, mutta se vaatii turvallisen ilmapiirin. Meillä ohjaajilla on iso vastuu siinä. Saatamme avata myös omia kokemuksiamme ja olemme mukana keskustelussa tasavertaisina ihmisinä. Ryhmien alussa käymme aina läpi turvallisemman tilan periaatteet ja muistutamme muiden osallistujien kunnioittamisesta.

Torstaisin Raittilassa kokoontuu vertaistukiryhmä, jossa ei ole valmiiksi määriteltyä teemaa. Keskustelu rakentuu osallistujien kuulumisten ja sen hetkisten tunteiden ympärille.

Ryhmä on vuorovaikutteinen ja luottamuksellinen. Ohjaajan tehtävä on ennen kaikkea huolehtia turvallisesta ilmapiiristä sekä siitä, että kaikki tulevat kuulluiksi.

Vertaistukiryhmä on osallistujille luottamuksellinen tila.

– Vaitiolovelvollisuus koskee myös meitä ohjaajia, joten keskustelujen sisältöjä ei voi avata ulkopuolisille. Välillä esiin nousee todella kipeitäkin asioita, vertaisohjaaja Mikko kertoo.

Ryhmä eroaa monista perinteisistä vertaistukiryhmistä siinä, että keskustelu on hyvin vuorovaikutteista.

– Meillä saa kommentoida, kysyä ja jakaa omia kokemuksiaan. Keskustelu elää osallistujien mukana.

Tänä vuonna Raittilassa on käynnistynyt myös uusi lauantairyhmä, jota opiskelijat Tatu ja Miki ovat olleet kehittämässä. Ryhmä yhdistää teemaryhmän ja vertaistukiryhmän piirteitä.

Ryhmissä käsitellään esimerkiksi identiteettiä, vapautta ja vastuuta sekä rikostaustaan liittyviä kysymyksiä. Lauantaisin mukana käy paljon henkilöitä, joilla on kokemusta vankilasta. Ryhmässä käsiteltävät asiat ovat usein hyvin käytännönläheisiäkin. Tarkoituksena on tarjota konkreettisia työkaluja arkeen ja muutoksen tekemiseen.

Raittilassa järjestetään ryhmätoimintaa tällä hetkellä viikon jokaisena päivänä. Osa ryhmistä on toiminnallisia. Kaiken toiminnan ytimessä on asiakaslähtöisyys. Asiakkaat osallistuvat aktiivisesti ryhmien suunnitteluun ja ehdottavat uusia aiheita.

– Levyraatia on toivottu paljon. Kaiken ei aina tarvitse olla niin diippiä, Mikko naurahtaa.

– Ja ihmiset odottavat ryhmiä oikeasti. Viimeksi eräs osallistuja tuli kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen mukaan, koska aihe oli hänen mielestään niin tärkeä, Elli kertoo.

Raittilan avoin ja turvallinen ympäristö mahdollistaa keskustelun tavalla, joka ei monessa muussa ympäristössä olisi mahdollista.

– Tärkeintä on, että osallistuja huomaa, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa. Se voi lieventää häpeää, purkaa stigmaa ja lisätä toivoa. Kun asioista uskaltaa puhua ääneen, voi saada kokemuksen siitä, että muutos on mahdollista ja avun hakeminenkin tuntua helpommalta.