Elämme maailmassa, jossa on viime vuosina ollut suuria tapahtumia, muutoksia ja voisi sanoa jopa katastrofeja toisensa perään. Korona-pandemia, sota Ukrainassa, Gazan tilanne ja Yhdysvaltojen poliittinen tilanne, muutamia tapahtumia mainitaksemme, ovat vaikuttaneet suoraan tai välillisesti maailman ihmisten arkeen esimerkiksi inflaation kasvuna ja ostovoiman vähentymisenä. Konkreettisten muutosten ja vaikutusten lisäksi ihmisten ajattelu, mielipiteet ja arvopohjat ovat etääntyneet toisistaan ja puhumme entistä enemmän polarisaatiosta.
Maailman tapahtumat jakavat ihmisiä esimerkiksi taloudellisesti, sosiaalisesti ja ideologisesti. Ihminen muodostaa mielipiteitä, ajatuksia, näkökulmia, omia arvojaan ja maailmankuvaansa aiempien elämänkokemusten, mutta myös ulkoapäin tulevan tiedon pohjalta. Nykytilanne ja maailman tapahtumat vaikuttavat tapaamme ajatella, muokkaavat näkökulmiamme eri asioihin ja vaikuttavat mielipiteisiimme.
Viime vuosina olemme puhuneet niin kansallisesti kuin globaalisti polarisaatiosta. Siitä, että ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. Useimmiten polarisaatiolla on viitattu taloudelliseen eriarvoisuuteen – siihen, että tulot jakautuvat enemmän hyväosaisille ja heikommassa asemassa olevien tilanne heikentyy entisestään.
Polarisaatiota nimittäin tapahtuu myös ajattelussa, ei pelkästään materian tai näkyvän aineksen tasolla.
Harvemmin kuitenkaan pohdimme, mitä polarisaatio tarkoittaa, kun puhumme mielipiteistä, näkemyksistä tai maailmankuvasta. Polarisaatiota nimittäin tapahtuu myös ajattelussa, ei pelkästään materian tai näkyvän aineksen tasolla.
Muuttuvatko mielipiteet arvoiksi?
Viime aikoina myös työssämme on tullut vastaan tilanteita, joissa olemme havainneet ajattelutapojen, mielipiteiden ja näkemysten erkaantumista toisistaan. Sinänsä tässä ei ole mitään uutta – ihmisillä on ollut kautta maailmanhistorian erilaisia näkemyksiä, ideoita ja ajatuksia ja sen avulla elämmekin varmaan nykyisenkaltaisessa teknologiayhteiskunnassa. Uutta on ollut se, että erilaiset näkökulmat ovat alkaneet käydä kilpailua siitä, mikä tapa ajatella on oikea ja väärä. Erilaisista näkökulmista, mielipiteistä ja ajatuksista on muodostunut arvokeskusteluja, joissa tavoitteena on osoittaa toisen näkemyksen olevan väärä tai vähintäänkin huonompi kuin oma.
Ihmisen arvot voivat olla mitä vain, vaikka yksittäinen mielipide olisikin ristiriidassa tämän kanssa.
Arvokeskustelujen sekoittuminen mielipiteisiin tai näkemyksiin ajaa valitettavan usein ihmisen tilanteeseen, jossa mielipide määrittää muiden silmissä keskustelijan ihmisyyttä tai hänen arvojaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Ihmisen arvot voivat olla mitä vain, vaikka yksittäinen mielipide olisikin ristiriidassa tämän kanssa.
Esimerkkinä tilanne, jossa inflaatioon liittyvät säästöt julkisista palveluista voivat olla henkilön mielestä perusteltuja, vaikka samalla leikkaukset heikentävät jonkin kohderyhmän palveluita, etuuksia tai oikeuksia. Kyseinen henkilö voi kuitenkin samanaikaisesti olla hyvinvointiyhteiskunnan puolesta puhuja, kannattaa yhdenvertaisuutta ja universalismia, vaikka yksittäinen mielipide olisikin esimerkin kaltainen. Valitettavan usein kuitenkin ympäröivä yhteisö tai yhteiskunta näkee henkilössä vain yksittäisen mielipiteen ja tulkitsee sen esimerkiksi syrjiväksi. Samalla käsitys ja mielikuva mielipiteen omaajasta muuttuu ja mielipiteestä muodostuu muiden silmissä henkilön edustama arvo.
Tässä kohtaa päädymme pohtimaan suvaitsevaisuutta. Tekoäly määrittelee suvaitsevaisuuden seuraavasti: suvaitsevuus, tarkoittaa sitä, että hyväksytään ja sallitaan sellaiset asiat, joita itse pitää vieraana, paheksuttavana tai jopa vääränä. Se on valmiutta ymmärtää ja kunnioittaa erilaisia mielipiteitä, arvoja ja tapoja elää, vaikka ne eroavat omista. Usein kuitenkin törmää tilanteeseen, jossa suvaitsevaisuus määrittyy yhteisiksi ja jaetuiksi mielipiteiksi – siihen, että olemme samaa mieltä asioista.
Erilaiset mielipiteet, näkemykset ja ajatukset nähdään usein uhkana yhteneväisyydelle pikemminkin kuin mahdollisuutena oppia, kasvaa, kehittyä ja hyväksyä erilaiset tavat tarkastella ja tulkita maailmaa.
Erilaiset mielipiteet, näkemykset ja ajatukset nähdään usein uhkana yhteneväisyydelle pikemminkin kuin mahdollisuutena oppia, kasvaa, kehittyä ja hyväksyä erilaiset tavat tarkastella ja tulkita maailmaa. Kun meidät ympäröi yhteisö, jossa olemme kaikki samaa mieltä, koemme yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää. Samalla voi kuitenkin käydä niin, että ajattelumme kapeutuu ja etäännymme ihmisistä tai yhteisöistä, joissa sinänsä arvot ovat samat, mutta mielipiteet eroavat. Tällaisissa suvaitsevaisiksi itsensä määrittelevissä yhteisöissä saatetaan sokeutua siis sille, että oma tapa ajatella on oikeutetumpi ja parempi kuin jonkun toisen. Mielipidekeskustelut muuttuvat siis arvokeskusteluiksi.
Onko suvaitsevaisuus sitä, että olemme samaa mieltä vai sitä, että hyväksymme erilaiset mielipiteet?
Tekoäly määritteli käsitteen suvaitsevaisuus kyvyksi hyväksyä erilaisia mielipiteitä, arvoja ja tapoja elää. Kysymys kuuluukin, onko meidän yhteiskuntamme ja yhteisöt, joissa elämme suvaitsevaisia vai polarisoituneita? Olemmeko enemmän etäällä vai toisiamme lähellä?
Mielestämme olemme tilanteessa, jossa valitettavan usein tietyt mielipiteet ovat hyväksytympiä kuin toiset. Olemme tilanteessa, jossa yhteisöjen välinen keskustelu on muuttunut entistä kiivaammaksi väittelyksi ja todisteluksi siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Sen sijaan, että yrittäisimme ymmärtää toisiamme ja hyväksyisimme erilaisuutta myös ajattelussa ja arvoissa, keskitymme todistelemaan olevamme oikeassa. Tämä keskustelu vie meitä erilleen toisistamme sen sijaan, että annamme toisillemme tilaa ja vapauden olla omaa mieltä tai toisaalta kuulla toisiamme ja jopa muuttaa omaa tapaamme ajatella.
Oikeassa olemista tärkeämpää onkin mielestämme se, että arvostamme toisiamme, kuuntelemme toisiamme ja hyväksymme myös sen, että aina emme ole samaa mieltä.
Erilaisten näkemysten ja mielipiteiden kuuleminen ja ääripäiden yhteinen keskustelu voivat muokata, muuttaa ja kehittää omaa ajatteluamme, mielipiteitämme ja jopa arvojamme. Tämä toisen ihmisen ajattelun muuttaminen ei kuitenkaan voi olla yhteisen keskustelun päämäärä, mutta se voi olla muutoksen alku. Keskitytään siis enemmän hyväksymään erilaisuutta myös mielipiteiden tasolla kuin perustelemaan, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Kirjoittajat:
Jonna Vähäkuopus,
vastaava ohjaaja RETS Redis/Raittila
Sari Lönnberg,
vastaava asiantuntija RETS Naiserityinen työ