Sinua vastassa on ihminen, jolla tiedät tehneen rikoksia. Tai hän kertoo niistä sinulle itse. Mitä näet kun katsot häntä? ihmisen vai hänen tekonsa?
Tutkimukset osoittavat, että tällä kysymyksellä on painoarvoa. Vuoden 2023 terveystarkastustutkimuksessa vangit arvioivat luottamuksensa tasolle 4,5 asteikolla nollasta kymmeneen. Epäluottamus on siis yleisempää kuin luottamus. Samassa tutkimuksessa vain 17 % koki saavansa tukea vankilan työntekijöiltä ja 11 % sosiaali- tai päihdealan ammattilaisilta, kun taas perheeltä tukea sai 59 % vastaajista.
Luottamusta ei synny tyhjästä, eikä ilman sitä synny muutosta
Haavoittuvassa asemassa olevalla väestöryhmällä tarkoitetaan henkilöitä, joilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla, syistä, joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Rikoksia tehneet ihmiset ja heidän läheisensä kuuluvat usein tähän ryhmään.
Heidän riskinsä kohdata eriarvoisuutta palveluissa on kohonnut, mikä näkyy myös käytännössä: Taustalla olevat rikokset ja vankeustuomiot heikentävät työllistymismahdollisuuksia, vaikeuttavat asunnon saamista ja lisäävät sosiaalista ulkopuolisuutta. Samalla tiedetään, että uusintarikollisuus on yleistä erityisesti vapautumisen jälkeisinä ensimmäisinä vuosina. Juuri silloin, kun tuen tarve on suurin. Heidän asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa edellyttää tunnistamista niin lainsäädännössä kuin palvelujärjestelmissäkin.
Tutkimukset rikollisuudesta irtaantumisesta (desistanssi) korostavat, että muutos rakentuu pitkälti identiteetin muutoksen varaan. Siihen, että ihminen alkaa nähdä itsensä toisin. Ei rikollisena, vaan esimerkiksi vanhempana, työntekijänä tai yhteisön jäsenenä. Tämä muutos ei tapahdu yksin, vaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siksi kunnioittava ja yhdenvertainen kohtaaminen on vaikuttavan työn edellytys.
Miten ihminen voi nähdä itsensä toisin, jos ympäristö näkee hänessä vain menneisyyden?
Kohtaamisessa on kyse myös vallasta. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus joko vahvistaa toisen häpeää tai purkaa sitä. Häpeä syntyy helposti tilanteissa, joissa ihminen kokee tulevansa arvioiduksi, luokitelluksi tai nöyryytetyksi. Sen tiedetään olevan yhteydessä vetäytymiseen, epäluottamukseen ja jopa uusintarikollisuuteen. Myötätunto, kuulluksi tuleminen ja aito läsnäolo taas vahvistavat sitoutumista muutokseen.
Moni rikollisuudesta irtaantumista tavoitteleva kuvaa tarvitsevansa “sen yhden ihmisen”, joka kulkee rinnalla. Pitkäkestoinen, luottamuksellinen asiakassuhde on yksi keskeisistä tekijöistä, joka tukee muutosta. Muutosprosessiin kuuluu retkahduksia, epävarmuutta ja uuden opettelua. Siksi tuen jatkuvuus on ratkaisevaa.
Myös läheiset kantavat usein paljon huolta, syyllisyyttä ja häpeää. Heidän kokemuksensa ja kohtaamisensa jäävät helposti varjoon, vaikka he ovat keskeinen osa sekä kriisiä että toipumista.
Eli näetkö ihmisen vai leiman? Lopulta tämä ole vain asennekysymys vaan valinta, joka vaikuttaa siihen, vahvistammeko ulkopuolisuutta vai mahdollistammeko muutoksen.
Vuonna 2024 teimme yhteistyössä useiden tahojen kanssa tarkistuslistan sote-alan ammattilaisille stigman vähentämiseksi. Katso ja/tai lataa tarkistuslista täältä.