Yhteiskunnan muutokset näkyvät vankilasta vapautuvien tilanteessa

Olen tänä syksynä pitänyt ja pitämässä esityksiä siitä, miten yhteiskunnan muutokset ja tiukentunut sosiaalipolitiikka näkyvät asunnottomana vapautuvien tilanteessa.

Mitä vapautuvien ihmisten arjessa tapahtuu juuri nyt? Miten muutokset vaikuttavat asumiseen, palveluihin ja mahdollisuuksiin rakentaa rikoksetonta elämää?

Suomessa oli vuonna 2025 yhteensä 4 579 yksinelävää asunnotonta. Määrä kasvoi vuodessa 20 prosenttia ja pitkäaikaisasunnottomien määrä 29 prosenttia.

Suomen asunnottomuustilanne on muuttunut nopeasti. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen Varken mukaan Suomessa oli vuonna 2025 yhteensä 4 579 yksinelävää asunnotonta. Määrä kasvoi vuodessa 20 prosenttia ja pitkäaikaisasunnottomien määrä 29 prosenttia. Suurin osa asunnottomista, 64 prosenttia, majoittui tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. Asunnottomuus ei siis aina tarkoita kadulla tai ensisuojassa nukkumista.

Vapautuvien vankien kohdalla asumisen merkitys korostuu. Merkittävä osa vapautuu ilman omaa asuntoa tai epävarmassa asuntotilanteessa. Arviolta noin kolmannes vapautuu vankilasta asunnottomana.

Vapautuessa pitää järjestää monta asiaa: asunto, toimeentulo, etuudet, terveys- ja päihdepalvelut, velat ja viranomaisasiat. Jos yksi asia viivästyy, myös muiden hoitaminen voi vaikeutua. Jo pelkästään henkilöllisyystodistuksen ja pankkitunnuksien puuttuminen torppaa muiden asioiden etenemisen. On siis lähdettävä liikkeelle asia kerrallaan, jotta prosessit voidaan laittaa alulle.

Myös Rikosseuraamuslaitoksen toimintaympäristö on muuttunut. Vuonna 2025 vankiloissa oli keskimäärin 3 545 vankia, 5,6 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Vankimäärän kasvu ja henkilöstön niukkuus ovat kuormittaneet toimintaa ja vaikeuttaneet uusintarikollisuutta ehkäisevän työn järjestämistä.

Suomen vankiloissa on tällä hetkellä noin 3 900 vankia, vaikka virallinen kiinteä paikkamäärä on noin 3 000. Vankiloiden keskimääräinen käyttöaste on noin 110 %, ja suljetuissa vankiloissa jopa 116 %. Kun vankiloissa on enemmän vankeja ja henkilöstöresursseja puolestaan hyvin rajallisesti, vapautumisen valmistelu voi vaikeutua.

Vapautuvan ihmisen kannalta asunnon etsiminen, erilaisten hakemusten tekeminen ja sosiaalipalveluihin pääsy eivät kuitenkaan voi odottaa. Mikäli ihminen vapautuu asunnottomaksi, ilman mitään omaa paikkaa, mahdollisuus uudenlaisen elämän luomiseen saattaa nousta ylitsepääsemättömän vaikeaksi.

Suomalaisessa tutkimuksessa asunnottomuus on tunnistettu yhdeksi vapautuneiden vankien yhteiskuntaan kiinnittymisen esteeksi. Koti luo perustan arjelle, päihteistä irtautumiselle ja rikoksettomalle elämälle. Aaltonen, Kivivuori, Tyni, Lehti ja Virtanen (2021) ovat käsitelleet asumisen ja uusintarikollisuuden välistä yhteyttä.

Asuntoa ei pitäisikään nähdä erillisenä palveluna. Se on yksi rikoksettomaan elämään siirtymisen edellytyksistä.

Suomalaisessa tutkimuksessa asunnottomuus on tunnistettu yhdeksi vapautuneiden vankien yhteiskuntaan kiinnittymisen esteeksi. Koti luo perustan arjelle, päihteistä irtautumiselle ja rikoksettomalle elämälle.

Myös Rikosseuraamuslaitoksen rahoittamassa RETS-kotien tuettua asumista koskevassa tutkimuksessa korostuivat pysyvä asuminen ja mahdollisuus siirtyä suoraan vankilasta tuettuun asumiseen. Tuettu asuminen auttoi arjen hallinnassa ja tuki mielenterveyttä sekä rikoksetonta elämäntapaa.

Talouspaineet ja palveluiden uudelleenjärjestelyt herättävät huolta. Mitä tapahtuu, kun ihmisen elämäntilanne muuttuu ja palvelujärjestelmä samaan aikaan?

Hyvinvointialueiden organisaatiomuutokset ja muutosneuvottelut voivat lisätä asiakkaiden epävarmuutta. Kuka auttaa? Mihin pitää ottaa yhteyttä? Jatkuuko aiemmin alkanut tuki? Palvelut ovat haavoittuvia, eikä rahaa niiden ylläpitämiseen ole riittävästi. Kun kriisissä ovat niin sosiaalityö, vankilat kuin järjestötkin, asiakkaan jo usein valmiiksi mutkikas elämäntilanne saattaa upota samaan suohon. 

Vapautumisen kaltaisessa siirtymävaiheessa tarvitaan usein usean toimijan yhteistyötä. Palveluiden tarve ei vähene resurssien vähentyessä ja niiden puuttuminen maksaa pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna monin verroin enemmän.

Rikosseuraamuslaitoksen ja RETS-kotien tuettua asumista koskevassa tutkimuksessa havaittiin myös puutteita vankiloiden ja hyvinvointialueiden välisessä tiedonkulussa. Siksi kaikki vapautuvat eivät välttämättä saa tietoa palveluista tai tuetusta asumisesta ajoissa.

Olen kuvannut ilmiötä kolmen pyöröoven kautta: pyöröovivankeus, pyöröoviasunnottomuus ja pyöröovipalvelut. Niissä ihminen siirtyy paikasta tai palvelusta toiseen, mutta hänen tilanteensa taustalla olevat ongelmat jäävät ratkaisematta.

Kun ihminen joutuu vankilaan, hän joutuu luopumaan asunnostaan, mikäli tuomio on yli 6kk. Näin hän muuttuu asunnottomaksi ja palvelujen hitaan käynnistymisen vuoksi hän saattaa vapautua esimerkiksi hätämajoitukseen. Joku aikaisempi tuomio odottelee mahdollisesti muutamien kuukausien päässä ja hätämajoituksessa elämä lähtee helposti ns. käsistä. Tällöin syntyy taas uusia tuomioita, jotka odottavat jälleen seuraavan tuomion jälkeen. Hänelle ei ehditä hankkia pysyvää asumista missään vaiheessa, ja näin asunnottomuus- ja vankeuskierre seuraavat toisiaan.

Jos asunto puuttuu, toimeentulo on epävarma ja palveluihin pääsy katkeilee, uuden alun rakentaminen on vaikeaa. Toistuvat vankilajaksot voivat puolestaan pahentaa asumisen ja muun elämän ongelmia.

Tutkimusten mukaan yksilöllinen asumisen tuki voi vähentää vankilasta vapautuneiden uusien rikosten riskiä. Tulokset ovat parempia, kun asumisen rinnalla tarjotaan tarpeen mukaan sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluita.

Myös RETS-kotien tutkimus osoitti, ettei asunto yksin ratkaise kaikkea. Pysyvä asuminen ja käytännön apu arjessa voivat kuitenkin luoda vahvan perustan muutokselle.

Tuen järjestämiseen liittyy taloudellinen ristiriita. Asumisen onnistuminen edellyttää usein myös muuta tukea, mutta hyvinvointialueilla ei välttämättä ole mahdollisuutta rahoittaa sitä.

Jos sopiva asumisen tuki löytyy vasta vapautumisen jälkeen, kun ongelmat ovat jo kasaantuneet, ollaan myöhässä. Tukea ja tietoa tarvitaan jo ennen vapautumista ja riittävän pitkään sen jälkeen.

Siksi:

• Asuminen on järjestettävä ajoissa. 
• Tuen pitää jatkua saumattomasti. Vankilan, hyvinvointialueen ja muiden toimijoiden pitää pystyä sopimaan tuesta yhdessä niin, ettei ihminen joudu aloittamaan asiointia alusta vapautuessaan.
• Tiedonkulun pitää toimia. Vapautuvan ihmisen ja hänen kanssaan työskentelevien pitää tietää, mitä palveluita on saatavilla, kuka niistä vastaa ja miten tuki jatkuu vapautumisen jälkeen.
• Tukea pitää olla riittävän pitkään. Elämän muuttaminen ei tapahdu vapautumispäivänä.
• Eri toimijoiden pitää kantaa vastuuta yhdessä. Vapautuva ihminen ei voi itse sovittaa yhteen vankilan, hyvinvointialueen, asumispalveluiden ja muiden palveluiden toimintaa. Järjestelmän pitää toimia hänen ympärillään, ei päinvastoin.

Valtakunnallista Asunnottomien yötä vietetään lauantaina 17. lokakuuta 2026 YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä. Päätapahtuma toteutetaan Kansalaistorilla, mutta tapahtumia järjestetään noin 30 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. 

Kansalaistorin tapahtuman tiedot:

• Ajankohta: Lauantai 17.10.2026 (tapahtumia ja etkoja/jatkoja järjestetään myös 15.–16.10.) 
• Vuoden 2026 teema: ”Näkyvillä, mutta näkymätön – Miesten asunnottomuus Suomessa” 
• Päätapahtuma: Helsingin Kansalaistori klo 14–21, suojelijana tasavallan presidentti Alexander Stubb ja juontajana stand up -koomikko Fathi Ahmed
• RETS on mukana tapahtumassa – tervetuloa teltalle ! 

Kirjoittaja Mia Juselius on RETSin vapautuvien asumisen asiantuntija.