Rikoksettoman elämän tukisäätiön lausunto alle 15-vuotiaana rikollisesta teosta epäillyn säilöön ottamisesta

Asia:  VN/20868/2026

Rikoksettoman elämän tukisäätiön näkökulmasta toimet erityisesti alaikäisten vakavan rikollisuuden ehkäisemiseksi ovat kannatettavia. Yhteiskunnan tulee kyetä suojaamaan lapsia kaikenlaiselta rikollisuudelta ja erityisesti järjestäytyneeltä rikollisuudelta. 

Nyt kyseessä oleva lainsäädännön uudistus korjaa tilannetta osittain, mutta ongelman juurisyyt jäävät vaille huomiota ja toimenpide-esityksiä. Rikoksettoman elämän tukisäätiön näkökulmasta olisi perustellumpaa puuttua juurisyihin eli lasten ja nuorten syrjäytymiseen ja huono-osaisuuden lisääntymiseen ja sitä kautta ehkäistä lasten ja nuorten vaaraa ajautua rikollisiin tekoihin ja yhteisöihin. Nimenomaan juurisyihin puuttuminen ja panostaminen   ennaltaehkäisevään työhön riittävällä volyymilla on ensisijaisen tärkeää.  

Rikoksettoman elämän tukisäätiön näkökulmasta esitetty lakiuudistus ei edistä näitä tavoitteita riittävästi.  

Alle 15-vuotias lapsi ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Esitetty erittäin pitkäaikainen puuttuminen alaikäisen henkilökohtaiseen vapauteen ei lisää näiden lasten tai heidän huoltajiensa luottamusta yhteiskuntaan ja/tai omaan asemaansa osana sitä. Näissä tilanteissa pitäisi painottaa nykyistä enemmän lastensuojelullisia keinoja rikosoikeudellisten keinojen sijaan. Lapsi tulisi poliisin säilöönottotilanteissa tarvittaessa sijoittaa lastensuojelulaitoksen tiloihin, jossa hänellä olisi mahdollisuus olla yhteydessä turvalliseen aikuiseen. Lisäksi lapsen mahdollisen oman sosiaalityöntekijän mukana olo säilöönottotilanteessa sekä aktiivinen yhteydenpito koko säilössä pidon ajan on erittäin tärkeää.

Säilöönottotilanteissa on tarpeen ottaa huomioon myös mahdolliset terveydenhoidolliset tarpeet ja varmistaa tarvittaessa säilöön otetun lapsen pääsy terveydenhuollon ammattilaisen tekemään terveydentilan arvioon sekä tarpeellisen hoidon saantiin.

Alaikäisen lapsen vapaudenmenetyksen tulee aina olla viimesijainen toimenpide. Jos tällaisiin toimenpiteisiin kuitenkin joudutaan, on vapaudenmenetyksen oltava ajallisesti mahdollisimman lyhyt. Viranomaisten tulee kyetä aloittamaan tapauksen esitutkinta, tehdä lastensuojelun palvelun tarpeenarviointi sekä käynnistää moniammatillinen yhteistyö 24:n tunnin sisällä säilöönoton aloittamisesta.

Säilöönottotilanteissa olisi ajan pituuttakin tärkeämpää se, että lapsi ei jäisi yksin vaan suljetuissakin olosuhteissa aikuinen on läsnä koko säilössä pidon ajan. Tämä toteutuisi parhaiten lastensuojelulaitoksessa. Lähtökohtaisesti säilöönoton kynnyksen tulee olla mahdollisimman korkea

Suomen tulee noudattaa allekirjoittamaansa ja ratifioimaansa YK:n lastenoikeuksien sopimusta, jonka mukaan lapsen vapaudenriiston tulee olla mahdollisimman lyhytaikainen.

Säilöönoton edellytykset tulee määritellä esitystä tarkkarajaisemmin. Nyt lausunnolla olevassa esityksessä ei ole huomioitu lasten rikosten tekokoon liittyviä aiempia selvityksiä kuten esimerkiksi Oikeusministeriön selvitys (10/2025): Selvitys alle 15-vuotiaaseen lapseen kohdistettavista toimenpiteistä rikollisen teon johdosta – Erityisesti lapsen suojelun toteutumisen näkökulmasta – OTT, dosentti Satu Rantaeskola on käsitellyt erikseen myös alle 10-vuotiaiden lasten tilannetta rikoksen teon yhteydessä. Käsillä olevassa esityksessä ei vaikuteta huomioidun tätä selvitystä. Esityksessä ei myöskään ole mainintaa sitä mikä olisi säilöön otettavien lasten alaikäraja. 

Laissa tulee erikseen korostaa lapsen edun sekä yksilöllisen arvioinnin ensisijaisuutta. Mikäli lapsi on vaaraksi itselleen tai muille on hänen terveytensä ja turvallisuutensa taattava riittävällä valvonnalla tutkinnan aikana. 

Rikoksettoman elämän tukisäätiö katsoo, että alle 15-vuotiaiden säilöönotto ei voi olla 24-tuntia pidempi. Alaikäisen lapsen vapaudenmenetys tulee olla aina viimesijainen keino, sillä kyseessä olevat henkilöt ovat lapsia, jotka eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Lasten vapauden menetyksessä käytettävien tilojen tulee myös olla turvallisia ja lapsen oikeuksia kunnioittavia. Tilojen tulee myös olla erillään aikuisten säilöönottotiloista.  Säätiö katsoo, että säilöönottotilojen tulisi sijaita lastensuojeluyksiköissä.

Ehdotuksen vaikutukset alle 15-vuotiaisiin lapsiin tulevat todennäköisesti olemaan kahtalaisia. Toisaalta voi olla mahdollista, että yhteiskunnan pikainen puuttuminen alaikäisen nuoren lainvastaiseen käyttäytymiseen voi edesauttaa lasta pääsemään irti rikollisesta käyttäytymistavasta ja hän voi jatkaa normaalia rikoksetonta elämää. Toisaalta voi olla, että lapsi ajautuu elämässään tilanteeseen, jossa hän on entistä tiukemmassa yhteydessä rikoksia tekeviin aikuisiin. Jotta tämä vaihtoehto ei toteutuisi on ensisijaisen tärkeää, että poliisin, oikeuslaitoksen, hyvinvointialueisen ja alan kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyötä lisätään merkittävästi nykyisestä. Lisäksi on erittäin tärkeää, että lapsen huoltajat ja/tai muut mahdolliset läheiset pidetään tietoisina lasta koskevista asioista lain säätämällä tavalla.

Jos lapsi otetaan kiinni rikoksesta epäiltynä tai esitutkinnan varmistamiseksi, on hänen oikeutensa ja tilanne selvitettävä hänelle lapsiystävällisellä kielellä. Osa lapsista on myös erityisen haavoittuvassa asemassa. OM:n selvityksessä (Rantaeskola) tällä tarkoitettiin ”lapsia, joille kasautuu riskitekijöitä ja turvallisuutta uhkaavia kokemuksia. He ovat vammaisia ja toimintakyvyltään rajoitteisia, etnisiin vähemmistöihin ja kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvia, lastensuojelun sijais­huollossa olevia ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia sekä syrjäyty­misvaarassa olevia lapsia. Lastensuojelulaitoksista luvattomasti poissaolevat lapset kuuluvat erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmään tur­vallisuutensa puolesta” (Rantaeskola 2025, s. 20). Lisäksi selvityksessä nostettiin esiin ”rikollisia tekoja tekevien lasten erityisryhmä”, kuten ”maa­hanmuuttajataustaiset ensimmäisen ja toisen polven ulkomaalaiset lapset, romanilapset ja psyykkisesti oireilevat lapset”, joiden tilannetta tulisi kartoittaa tarkemmin. 

Miten poliisi saa tiedon näistä haavoittuvuuksista, jotka sen tulisi ottaa huomioon lapsen säilöönotossa? Lapsella ei ole välttämättä olemassa olevaa diagnoosia, tarpeet eivät ole ulkoapäin nähtävissä, tai lapsen käytös voidaan tulkita väärin. Tässäkin yhteydessä terveydenhuollon ammattihenkilön tilannearvio sekä nopea yhteys lapsen huoltajaan on keskeisessä roolissa, jotta lapsen etu voi toteutua.

Rikoksettoman elämän tukisäätiö näkee, että tämä lakiuudistuessaan voi toteutuessaan rapauttaa näiden lasten sekä heidän huoltajien ja muiden läheisten luottamusta yhteiskuntaan.

Ensisijaisen tärkeää on se, että sosiaalityöntekijän asema ja oikeudet määritellään tässä prosessissa selkeästi, jotta viranomaisten toimivaltasuhteisiin ei jää epäselvyyttä. Lain säädännössä tulee myös erikseen huomioida lapsen huoltajan oikeudet ja velvollisuudet. 

Toteutuessaan esitys myös lisäisi merkittävästi poliisin ja hyvinvointialueiden yhteistyön tarvetta ja lisää tätä osin viranomaisyhteistyötä.

Rikoksettoman elämän tukisäätiö pitää hyvin epätodennäköisenä, että hyvinvointialueet voivat nykyisessä talous- ja resurssitilanteessa täyttää tämän lainsäädännön edellyttämät sosiaalityöntekijöiden ympärivuorokautiset läsnäolovelvoitteet. Hyvinvointialueilla on jo tällä hetkellä merkittäviä haasteita nykyisten lastensuojelun lakisääteisten tehtävien ja velvoitteiden täyttämisessä.  

Rikoksettoman elämän tukisäätiö näkee esityksen vaikutukset sisäiseen turvallisuuteen hyvin vähäisinä. Esityksen vaikutuksia rikoksien selvittämiseen on tässä vaiheessa erittäin vaikea arvioida. Uuden lainsäädännön vaikutuksen nuorisorikollisuuteen kokonaisuudessaan olisivat myös todennäköisesti hyvin vähäiset. 

Rikoksettoman elämän tukisäätiön näkemys on, että tällä lainsäädännöllä olisi voimaan tullessaan vaikutuksia lapsen ihmis- ja perusoikeuksiin. Jolloin lapsen oikeuksien loukkauksella ei voida katsoa vaikutettavan merkittävästi rikollisuuden vähenemiseen.

Ehdotus ei ole tällaisenaan toteuttamiskelpoinen, koska esitys vaatii tarkempaa selvitystä viranomaisten työn- ja vastuunjaosta sekä toimitiloista. 

Hyvinvointialueilla eikä todennäköisesti myöskään poliisilla ole tällä hetkellä riittäviä henkilöstöresursseja ehdotuksen toteuttamisen turvaamiseksi. Valtiontalouden tila huomioiden ko. resursseja ei myöskään todennäköisesti ole pikaisella aikataululla saatavissa.

Ehdotuksella olisi todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia sekä säilöön otetun lapsen, että hänen perheensä ja muiden läheisten yksityisyyden suojaan ja kotirauhaan. 

Lisäksi esitys on ristiriidassa eduskunnassa valmisteilla olevaan lainsäädäntöön, joka koskee alle 18-vuotiaiden vankien asemaa. Valmisteilla olevan lainsäädännön tavoitteena on avata mahdollisuus sijoittaa 18-vuotiaita vankeja lastensuojelulaitoksiin vankilan sijaan.