VN/24410/2025
30.9.2026
Hallitus esittää minimipäiväsakon määrän korotusta kuudesta eurosta kymmeneen euroon. Minimipäiväsakkoa ei ole korotettu vuoden 2002 jälkeen, joten siinä mielessä korotus vaikuttaa perustellulta. Neljän euron korotus minimipäiväsakon määrään vaikuttaa vähäiseltä, mutta on prosentuaalisesti erittäin mittava. Samalla mahdollisuus määrätä 7, 8 tai 9 euron sakko poistuisivat.
Korotus kohdistuu kaikkein vähäosaisimpaan ja vähävaraisimpaan väestönosaan, joilla on heikot mahdollisuudet maksaa sakkoja. Tämä väistämättä lisää niiden henkilöiden määrää, jotka eivät pysty sakkoja maksamaan ja jotka joutuvat suorittamaan tuomioistuimen määräämät sakot muuntorangaistuksena vankilassa.
Esityksen mukaan minimipäiväsakon korotus 10 euroon lisäisi vankilukua 35 vangilla päivätasolla. Korotus tulisi voimaan vuoden 2027 alussa. Korotus tehdään samaan aikaan, kun vankimäärä on muutoinkin ollut voimakkaasti kasvava ja vankilat vakavassa yliasutustilanteessa.
Esityksessä ehdotetaan, että lisäpaikkoja sijoitettaisiin uusiin suljettuihin vankiloihin (kustannus 120 000 euroa/vanki/vuosi/5 vankipaikkaa) tai rakennettaisiin lisäpaikkoja nykyisten vankiloiden yhteyteen (siirrettävä moduulivankila, kustannus 80 000 euroa/vanki/vuosi, 30 vankipaikkaa). Kustannus olisi 3,15 miljoonaa euroa. Lakimuutoksen tullessa voimaan jo muutaman kuukauden kuluttua, uusien vankiloiden rakentaminen ei tule auttamaan tilanteessa kovin nopeasti.
Syyttäjille ja oikeuslaitokselle tulevia kustannuksia ei ole pystytty arvioimaan esityksessä. Kustannuksia kuitenkin tulee.
Sakkovangit tarvitsevat päihdekuntoutusta, minkä vuoksi palkattaisiin neljä päihdetyöntekijää. Esityksessä ei ole mainintaa vankilan ulkopuolisen päihdekuntoutuksen lisäämisestä, mikä kuitenkin on ollut keskeisin päihdekuntoutuksen muoto sakon muuntorangaistusta suorittaville ja josta on saatu myönteisiä tuloksia. Tutkimusten mukaan vankilan ulkopuolinen hoitojakso katkaisee tehokkaasti rikoskierrettä ja parantaa elämänhallintaa. Sijoitettujen uusintarikollisuus (34,3 %) oli kahden vuoden seuranta-aikana kokonaisuutena verrokkiryhmää (39,7 %) alhaisempaa. Keskeisiksi irrottautumista tukeviksi tekijöiksi tunnistettiin päihdekuntoutuksen riittävä kesto, oikea-aikainen päihdeongelman käsittely sekä jatkohoitoryhmiin kiinnittyminen jo jakson aikana. (https://www.rikosseuraamus.fi/app/uploads/sites/11/2026/06/Sakkovankihankkeen-arviointi-ja-vaikuttavuustutkimuksen-loppuraportti.pdf).
Sakon muuntorangaistusta suorittavat ovat yleensä vakavasti päihdeongelmaisia, jotka tarvitsevat pidempää ja intensiivisempää päihdekuntoutusta kuin mitä päihdeohjaajat pystyvät tarjoamaan. Kysymys on myös siitä, ohjautuisiko neljän päihdeohjaajan työpanos juuri sakon muuntoa suorittaville, kun tarve päihdeohjaajien työpanokseen on suuri muillakin vangilla. Wattu IV-tutkimuksen mukaan yli 80 prosentilla vangeista oli havaittavissa elämänaikainen päihdehäiriö (https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/3181cdc0-0bd9-4035-9909-54878d12509e/content). ). Vuonna 2025 vapautuneista sakkovangeista vain 5,8 % oli sijoitettuna ulkopuoliseen päihdekuntoutuslaitokseen (https://www.rikosseuraamus.fi/app/uploads/sites/11/2024/11/Rikosseuraamuslaitoksen-tilinpaatos-vuodelta-2025.pdf).
Sakon muuntoa suorittavien vankilassa oloaika on lyhyt ja se kuluu helposti päihteidenkäytön katkaisemiseen.
Esitystä perustellaan muun muassa sillä, että sakkojärjestelmä ehkäisee rikoksia. Toisaalta todetaan, että rangaistusten korottamisen vaikutus rikollisuuteen on rajallinen, mutta ei kuitenkaan olematon korkean kiinnijäämisriskin takia. RETS huomauttaa, että sakkovankien kohdalla puhutaan vakavasti päihdeongelmaisista, usein asunnottomista henkilöistä, joille kiinnijäämisriskillä ei ole välttämättä suurtakaan vaikutusta, esimerkiksi näpistysten kohdalla. Saattaisikin olla perustellumpaa panostaa esimerkiksi kyseisen kohderyhmän pääsyyn päihdepalveluihin ja tuettuun asumiseen, jotta sakkoihin johtavien rikosten tekeminen voisi vähentyä. Vaikutusta on myös palvelujen keskittymisellä ja heikommassa asemassa olevien ihmisten sijoittumisella asumaan keskustojen ulkopuolelle.
Osa sakotetuista pyrkii maksamaan sakkonsa erilaisilla keinoilla, kuten läheisten taloudellisella tuella, rikollisilla teoilla tai uhkapelaamisen kautta. Vanhemmat maksavat alaikäisten ja nuorten rästissä olevia maksuja, myös sakkoja. Minimipäiväsakon korotus lasten ja nuorten osalta kohdentuukin erityisesti lasten ja nuorten vanhempiin. Vanhemmat pyrkivät kaikin keinoin säilyttämään nuortensa luottotiedot, jolloin vanhempien sosioekonominen asema tulee merkittäväksi. Vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret menettävät helpommin luottotietonsa. Yksittäiset alaikäiset lastensuojelulaitoksissa olevat, joilla on vähäisempi sakon määrä, saattavat tehdä maksua vastaan työtä laitoksessa. Suuri osa lastensuojelulaitoksissa olevista alaikäisistä ei pysty tekemään sakoille mitään. Esityksessä ei ole arvioitu mitenkään minimipäiväsakon korotuksen vaikutusta alaikäisiin ja nuoriin.
Lopuksi huomio siitä, että tämänhetkiseen taloudelliseen tilanteeseen esitys osuu huonosti: työttömyyden kasvu ja sosiaalietuuksien leikkaukset heikentävät monien sakotettujen sakkojen maksukykyä.