HE 14/2026
Varmuusvankeuden käyttöönotto
Esitystä perustellaan erityisesti ihmis- ja perusoikeuksien näkökulmasta valtion positiivisella toimintavelvoitteella yksilön hengen ja fyysisen koskemattomuuden turvaamiseksi suhteessa kaikille ihmisille perustuslaissa turvattuun oikeuteen elämästä, jota vangitseminen rajoittaa. Tavoite sinällään on tärkeä yhteiskunnan turvallisuuden parantamiseksi.
Esitetyn selvityksen perusteella kuitenkin, vakavan rikoksen uusineista rikoksentekijöistä, joiden vaarallisuutta on arvioitu mielentilatutkimuksen yhteydessä, 94,6 prosentilla on diagnosoitu päihdeongelma ja 93,7 prosentilla persoonallisuushäiriö. Edelleen arvioiduista 91,9 prosenttia on ollut päihtynyt rikoksentekohetkellä. Perustuslaissa ja Suomea koskevissa kansainvälisissä ihmisoikeusvelvoitteissa turvataan jokaisen oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Haavoittuvassa asemassa olevalla väestöryhmällä tarkoitetaan henkilöryhmää, joilla riski joutua eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sosiaaliturva – ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmissä on kohonnut.
RETS toteaa seuraamusjärjestelmän olevan jo tällä hetkellä monitahoinen ja vaikeaselkoinen samalla kun tutkimustieto vankeusrangaistuksen käytön ja sen sisältöjen vaikuttavuudesta uusintarikollisuutta vähentävästi on erittäin kyseenalaista. RETS toistaa käsityksenään, että varmuusvankeudesta säätämisen sijaan voimavarat tulisi kohdentaa nykyisen yhdistelmärangaistuksen aikaisten vaikuttavien sisältöjen kehittämiseen.
RETS:n asiamiestoiminnan asiakkaina on ollut 20 uutta yhdistelmärangaistusta suorittavaa henkilöä. Rangaistusaikainen työskentely esimerkiksi vapautumisen valmistelussa on havaintojen ja tuomittujen oman kokemuksen mukaan vaihdellut huomattavasti. Osalle vapautuneista on järjestynyt asunto ja kiinnittyminen yhteiskunnan tukipalveluihin samalla kun osalla ei ole ollut apua ja tukea tarjolla vankeuden, vapautumisen tai valvonnan aikana lainkaan.
Alaikäiset ja ensikertaa rikoksiin syyllistyneet
Syrjäytymisen mekanismit ovat nuorilla usein samankaltaisia kuin edellä todetun avun ja tuen piirin ulkopuolelle jäävien aikuisten kohdalla. Erityisestävyyden näkökulmasta kansainvälinen tutkimus osoittaa vankilassaoloajan sosiaalisena kokemuksena, jolla saattaa olla jopa on kriminogeenisiä, eli yksilön uusimisriskiä lisääviä vaikutuksia.
RETS vastustaa varmuusvankeuden kohdistamista rikoksilla oirehtiviin alaikäisiin. Lapsiin
kohdistettavaa yhteiskunnallista erityiskohtelua tulisi arvioida ja kehittää yhteiskunnan eristämisen sijaan erityisten nuorten ja tämän perheelle tarjottavien ennalta-ehkäisevien tukitoimenpiteiden edistämiseksi palvelujärjestelmää ja lastensuojelullisia toimenpiteitä kehittämällä. Näin erityisesti siksi, että lapsuus ja nuoruus ovat ihmisen elämän vaiheena ainutlaatuisia ja ennalta määräämättömän varmuusvankeuden kesto voi käytännössä vastata elinkautista vankeusrangaistusta.
Niin ikään RETS vastustaa yhdistelmärangaistuksen käyttöalan laajentamista ensikertaa rikokseen syyllistyneisiin, koska heidän kohdallaan jo muutoinkin vain suuntaa antavan väkivaltariskin arvion perusteena ei ole tuomioistuimessa henkilön syyksi katsotut aikaisemmat rangaistavat teot ja tekijän olosuhteet. Tämä heikentää entisestään väkivaltariskiarvion kohteena olevan henkilön oikeusasemaa ja siten koko järjestelmän ennakoitavuutta ja objektiivisuutta.
Väkivaltariskiarvio osana rikosoikeusjärjestelmää
RETS viittaa vuonna 2021 valmistuneen VN TEAS -selvityksessä väkivaltariskin arvioinnissa käytettävien menetelmien osalta todettuun: ”Tieteellinen näyttö väkivaltariskin arviointimenetelmistä osoittaa, että arviointi onnistuu suhteellisen luotettavasti väestötasolla, muttei niinkään yksilötasolla tarkasteltuna. Näitä ryhmätasolla tehtyjä havaintoja kohonneesta riskitasosta ei tulisi sellaisenaan soveltaa yksilötason päätöksentekoon”.
Esityksessä todetaan: ”Tämänhetkisen tutkimusnäytön valossa nykyisten menetelmien perusteella laadittuja riskiarvioita on pidettävä luonteeltaan suuntaa antavina … Vaikka oikeuspsykiatrisiin ja -psykologisiin arviointeihin liittyykin yksilötasolla epävarmuuksia, ovat ne kaikesta huolimatta luotettavin työkalu arvioida yksilön todennäköisyyttä syyllistyä vakaviin rikoksiin”. Esityksen perusteluista saa sellaisen käsityksen, että epävarmuustekijöistä huolimatta henkilön tulevaisuuden käyttäytymisen ennustamiseen on tullutlöytää soveltuva menetelmä huolimatta sen luotettavuudesta tai osumatarkkuudesta.
Esitettyjä perusteita ei voida katsoa riittäviksi yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin merkittävästi vaikuttavassa ja rikosoikeusjärjestelmää ankaroittavassa muutoksessa. Näin erityisesti, kun riskiarvion merkitystä halutaan vahvistaa osana elinkautisvankien vapauttamisharkintaa.
Joka tapauksessa väkivaltariskiarvioinnista tulisi säätää lain tasolla. Nyt lausuttavana oleva esitys ei kuitenkaan sisällä ehdotusta kyseisistä säännöksistä. Tämä tulisi oikeusturvasyistä ehdottomasti tehdä tämän esityksen yhteydessä eikä jälkikäteen riskiarvion käyttöalan laajentamista koskeneen uudistuksen jo tultua voimaan.