”Ettei laitettais epäonnistumaan” – nuoren tie itsenäiseen asumiseen vaatii yhteistyötä ja oikea-aikaista tukea

Miten varmistetaan, ettei nuori putoa palveluiden väliin siirtyessään lastensuojelulaitoksesta jälkihuoltoon, rikosseuraamuksen piiriin tai vankilasta takaisin yhteiskuntaan? Entä mitä tarvitaan, jotta itsenäinen asuminen ei jäisi vain tavoitteeksi paperilla, vaan siitä voisi rakentua kestävän arjen perusta?

Näitä kysymyksiä käsiteltiin RETS Rikoksettoman elämän tukisäätiön ja Valtion koulukotien järjestämässä Vapautuvien asumisen yhteistyöpäivässä. Teams-webinaari kokosi yhteen nuorten asumisen, lastensuojelun, sosiaalityön, rikosseuraamusten ja järjestöjen asiantuntijoita sekä kokemusosaajia.

Itsenäiseen asumiseen siirtyminen on paljon muutakin kuin avainten saaminen käteen. Nuori voi tarvita tukea esimerkiksi arjen hallintaan, raha-asioihin, viranomaisasiointiin, opiskeluun ja palveluihin kiinnittymiseen. Asunnon löytyminen ei vielä takaa sitä, että asuminen jatkuu vakaana.

Erityisen kriittisiä ovat elämän siirtymävaiheet. Kun lastensuojelulaitosjakso päättyy, jälkihuolto vaihtuu muihin palveluihin tai nuori vapautuu vankilasta, vastuut ja suunnitelmat eivät saa katketa organisaatioiden rajalle.

Jos asumisen järjestäminen aloitetaan vasta muuton tai vapautumisen lähestyessä, sopivan asunnon löytyminen ja tarvittavien palvelujen järjestäminen voivat olla vaikeita. Siksi seuraavaa elämänvaihetta pitää valmistella hyvissä ajoin yhdessä nuoren ja hänen kanssaan työskentelevien ammattilaisten kanssa.

Yhteistyöpäivän keskusteluissa korostuivat selkeät vastuut, tiedonkulku, verkostoyhteistyö ja nimetty yhteyshenkilö, joka kulkee nuoren rinnalla myös siirtymän jälkeen. Kaikkeen ei välttämättä tarvita uusia palveluja, vaan nykyisten palvelujen pitää toimia yhteen ja tuen jatkua silloin, kun sitä tarvitaan.

Rikostausta, velat, aiemmat häädöt tai vaikea elämäntilanne voivat hankaloittaa asunnon saamista. Vankilassa myös aivan käytännön asiat, kuten sähköinen tunnistautuminen ja tarvittavien asiakirjojen toimittaminen, voivat vaikeuttaa asuntohakemusten tekemistä.

Yhteistyöpäivässä kuultiin myös kokemusosaajien näkemyksiä lastensuojelusta, itsenäistymisestä ja tuetusta asumisesta. Nuoren näkökulma auttaa tunnistamaan tilanteita, joissa ammattilaisten suunnitelmat eivät vastaakaan arjen todellisia tarpeita.

Tuettu asuminen voi olla tärkeä väylä kohti itsenäisempää elämää. Nuorella voi olla oma koti, mutta samalla mahdollisuus saada apua arjen ongelmiin ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Tuen pitää vastata nuoren todellista tilannetta, ei edellyttää sellaisia taitoja, joita hän vasta opettelee.

• Asumisen valmistelu aloitetaan riittävän varhain.
• Eri toimijoiden vastuut sovitaan yhdessä, eikä nuorta jätetä koordinoimaan palveluja yksin.
• Tuki jatkuu myös muuton, vapautumisen ja muiden elämänmuutosten jälkeen.
• Nuorten kokemukset otetaan mukaan palvelujen kehittämiseen.

Itsenäistyminen on pitkä prosessi, eikä sen onnistumista voi jättää yksin nuoren vastuulle. Kun asuminen suunnitellaan ajoissa, vastuut sovitaan ja nuori kohdataan yksilönä eikä pelkästään rikostaustansa kautta, itsenäisestä asumisesta voi rakentua uuden elämänvaiheen perusta.

Tavoitteena ei ole tehdä kaikkea nuoren puolesta, vaan varmistaa, ettei häntä jätetä yksin sellaisten haasteiden kanssa, joiden ratkaisemiseen hän tarvitsee apua.